Aktivisteja ja ajankuvia

Toimittaja Metsämäen ja kansanedustajan avustaja Nisulan henkilökeskeinen katsaus suomalaisten kansalaisliikkeiden historiaan ulottuu kansalaisyhteiskunnan syntyvaiheeksi määritellystä 1800-luvun lopusta 2000-luvun alkuun. Toisin sanoen teos alkaa ajasta, jolloin "aktivisti" suomeksi viittasi ensimmäisen luvun päähenkilön Bobi Sivénin kaltaisiin nationalisteihin ja loppuu omaan aikaamme, jona aktivismiksi kutsutaan esimerkiksi kahden viimeisen luvun aiheina olevia globalisaatiokriittistä ja eläinoikeusliikettä. Väliin mahtuu moni-ilmeinen ja monin paikoin oivaltavasti arvioitu vaan ei sittenkään niin kattava valikoima yhteiskunnallisia liikkeitä helppolukuisessa paketissa. Mukaan on valittu työväenliikettä ja työläisnaisliikettä, AKS Vihanveljineen ja Lapuanliike, kommunismia ja aseistakieltäytymistä, rauhanliikettä, taistolaisuutta, Koijärviliikettä ja kehitysmaatoimintaa.

Metsämäki, Mikko ja Nisula, Petteri: Aktivistit - Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Edita, Kleio, 2006. 363 sivua. ISBN 951-37-4587-2.

Toimittaja Metsämäen ja kansanedustajan avustaja Nisulan henkilökeskeinen katsaus suomalaisten kansalaisliikkeiden historiaan ulottuu kansalaisyhteiskunnan syntyvaiheeksi määritellystä 1800-luvun lopusta 2000-luvun alkuun. Toisin sanoen teos alkaa ajasta, jolloin "aktivisti" suomeksi viittasi ensimmäisen luvun päähenkilön Bobi Sivénin kaltaisiin nationalisteihin ja loppuu omaan aikaamme, jona aktivismiksi kutsutaan esimerkiksi kahden viimeisen luvun aiheina olevia globalisaatiokriittistä ja eläinoikeusliikettä. Väliin mahtuu moni-ilmeinen ja monin paikoin oivaltavasti arvioitu vaan ei sittenkään niin kattava valikoima yhteiskunnallisia liikkeitä helppolukuisessa paketissa. Mukaan on valittu työväenliikettä ja työläisnaisliikettä, AKS Vihanveljineen ja Lapuanliike, kommunismia ja aseistakieltäytymistä, rauhanliikettä, taistolaisuutta, Koijärviliikettä ja kehitysmaatoimintaa. Kirja muodostuu kaksiosaisista luvuista. Ensin esitellään liikettä edustamaan valitun henkilön haastattelu- ja/tai kirjallisiin aineistoihin ja elämäkertajulkaisuihin pohjautuva tarina, sen jälkeen on lyhyessä, lähinnä suomalaista sosiologian ja poliittisen historian alan tutkimusta hyödyntävässä taustaluvussa hahmoteltu liikkeen yhteiskuntahistoriallista kontekstia.

Pidän teoksen vahvuuksina elävää, sujuvaa kielenkäyttöä ja pirteää historiallisten vaiheiden, jatkuvuuksien, syiden ja seurausten analyysia, joka tarjonnee uutta ajateltavaa ja laajakatseista näkökulmaa niin menneisiin kuin nykyisiin kansalaisliikkeisiin. Itsekin 1990-luvun mittaan eräissä vaihtoehtoliikkeissä toimineena pitäisin monia niistä esitettyjä analyyseja suhteellisen onnistuneina. Esimerkiksi kansalaistoimintaan kohdistunutta kielteisen julkisuuden ja poliisitoimien ryöppyä – Suojelupoliisin arkistoista voi tulevaisuuden historioitsija löytää ylenpalttisen tavallisia virtasia kuvaavan lähdeaineiston – sekä Maan Ystävien perustamiseen liittyneen alkuinnostuksen lässähtämistä on kuvattu mielestäni melko nasevasti.

Toimittajakokemuksesta kertoo helppolukuinen ja elävä kieli joskus turhan halpahintaisilta sutkauksilta vaikuttavine vitsikkyyksineen – ja ehkä myös kuvausten rakentaminen henkilöiden ympärille. Teosta voi pitää mikrohistoriasta vaikutteita saaneena tarinallisena historian esityksenä ja dramaattisia tapahtumia esiin tuova, eläviin episodikuvauksiin nojaava kerronta muistuttaa historiallisista TV-dokumenteista tuttua tyylilajia. Toisaalta tyyli saattaa tuoda mieleen myös suomalaiseen mediaan vahvasti juurtuneen mallin, jossa kansalaisliikkeiden näkyvät toimijat nostetaan esiin henkilökuvina itse liikkeiden ja niiden ajamien asioiden jäädessä taka-alalle. Samoin näyttää toiminnan arkisempi ja epädramaattisempi puoli jäävän vähänlaiselle huomiolle, ja liikkeiden alkuja ja loppuja hakeva tarkastelutapa voi myös sulkea turhan paljon pois. Paikoin käsitteitä viljellään mediasta tutulla huolettomuudella, esimerkiksi viitattaessa epämääräisesti "anarkisteihin" kertomatta ollenkaan, kenestä on kyse ja mitä nimityksellä tarkoitetaan. Teos ei ole mitenkään tiiliskiven kokoinen ja mahdutettaessa näin laajoja kokonaisuuksia näin pieneen tilaan jää osa asioista melko lailla pintaraapaisuiksi.

Tilan rajallisuuskaan ei riitä selittämään yksipuolisuutta, joka vähentää kirjan arvoa ja toimivuutta "teoksena, joka kokoaa sata vuotta kansalaisliikkeiden historiaa yksiin kansiin" (takakansiteksti). Naisliikkeen kuvaus jää täysin torsoksi eikä 1930-lukua uudempia naisliikkeitä noteerata. Seksuaalivähemmistöjen kansalaistoiminta loistaa poissaolollaan. Miksi? Katsotaanko vaikkapa homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poisto, päivähoitolaki, aborttilaki, sukunimilaki, lähestymiskieltolaki tai parisuhdelaki jotenkin eri lailla poliittisiksi aiheiksi ja sukupuoli ja seksuaalisuus teemoiksi, joiden yhteiskunnallista merkitystä arvioitaisiin jotenkin eri mittapuin? Suomalaisesta kansalaistoiminnasta olisi kuitenkin saatu kokonaisempi kuva ottamalla mukaan vaikkapa 1970-1980 -lukujen feministiset liikkeet sekä Psyyke ry ja Seta – joiden parista ei kiinnostavia henkilöhahmojakaan olisi puuttunut.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *