Alkaa käydä jo latteaksi sanoa artikkelikokoelmasta, että se on kovin epätasainen. Erityisen helpostihan epätasaiseksi muodostuvat onnittelukirjat, joihin kirjoitetaan artikkeleita parhaillaan meneillään olevista aiheista ja kukin omista lähtökohdistaan, eikä sovita mistään yhteisistä linjoista. Yritin arvioida Turun Historiallisen Yhdistyksen Ulla Heinon 60-vuotispäivälle omistaman kirjan "Arki ja läheisyys" artikkeleita ottamatta mitään niistä mittapuuksi toisille, mutta väkisinkin mieleeni muodostui jonkinlainen ihanne tai keskiarvo, josta jotkut artikkelit näyttivät poikkeavan. Tämä suhteellisuus on siis pidettävä mielessä arvostelua luettaessa. Kaiken kaikkiaan kirjan teema sulkee sisälleen onnistuneesti hyvin monenlaisia aiheita ja lähestymistapoja, eikä hajonta muodostu ylitsepääsemättömän suureksi.

Suurin osa artikkeleista onkin helppolukuisia, sopivia juuri tällaiseen lukupakettiin, jota ehkä on tavoiteltu. Esimerkiksi Juha Leinon artikkeli Ruissalon huviloiden puutarhoista ja Suvianna Seppälän Porin kuninkaankartanon toimintaa koskeva kirjoitus ovat molemmat hiukan luettelomaisia, eikä kummassakaan mikään tietty tutkimuskysymys tai johtopäätös (Seppälän artikkelissa kyllä pohditaan Kustaa Vaasan kuninkaankartonoidean toteutumista) juuri korostu, mutta mielenkiintoista tietoa on tarjolla runsaasti. Myös Kimmo Ikosen Turun klassillista lyseota käsittelevä kirjoitus ottaa tehtäväkseen selvittää koulun arkea, henkeä ja kulttuuria, mutta päätyy sekin hiukan luettelomaiseksi. Muistitiedon käyttöä ei myöskään problematisoida artikkelissa. Jari Niemelän artikkeli lähtee kysymyksestä, missä määrin 1700-luvun tavallisesta kansanihmisestä voi rakentaa henkilökuvan tai elämäkerran, mutta kerrottuaan ruotusotamies Perttu Luntan elämätarinan melko yksityiskohtaisestikin kirjoittaja ei enää palaa kysymykseensä. Niemelä ei siis kerro, oliko hän tyytyväinen lopputulokseen ja löysikö hän mielestään riittävästi tietoja ruotusotamiehestä voidakseen sanoa yksilön olevan löydettävissä tavallisesta maalaisrahvaasta.

Jotenkin mukavampaa on lukea niitä artikkeleita, joita jokin tutkimusongelma kannattelee. Esimerkiksi Terhi Nallinmaa-Luodon artikkelissa 1900-luvun alussa Lielahden kartanon mailta häädettyjen torppareiden kohtaloista päästään vilkaisemaan yksittäisten perheiden elämää ja ratkaisuja, mutta vedetään lopussa asioita vielä yhteen. Samoin Anu Lahtisen kirjoituksessa "Arkea ja juhlaa Flemingien mailla" kuvataan Suitian kartanon elämää 1500-luvulla, mutta myös kytketään se laajempiin kysymyksiin esimerkiksi puolisoiden välisistä suhteista ja aatelin suhdeverkoston ylläpidosta. Artikkelissa on myös viitattu lähteisiin suurella huolella. Kimmo Jalosen Lausteen koulukodin historiassa puolestaan kantavana kysymyksenä voi pitää kasvatusmenetelmiä, mutta myös koulukodin asema muuttuvassa yhteiskunnassa saa huomiota.

Kirsi Vainio-Korhonen pohtii suomalaisten naiskeksijöiden sukupuolen vaikutusta keksintöjen luonteeseen, mutta ajanjakso on niin pitkä (1873 – 1970), että lopputulos on luettelomainen. Jollain tavalla viittaus naisten "kuuteen tehtävään" kuitenkin rauhoittaa ja vetää tuloksia yhteen, vaikkei ajatus sinänsä ole kovin kummallinen. Raimo Salokankaan artikkelissa kerrotaan Vaasan Suomalaisen Työväen Yhdistyksen historiasta, ja jutun koko mielenkiintoisuus perustuu siihen, että "rahvaanfennomania", työväestön suomalaisuusaate on ollut jossain määrin laiminlyöty aihe suomalaisessa historiankirjoituksessa. Artikkeli jättää lukijan kuitenkin vielä uteliaaksi: miten työläisfennomaaneihin suhtauduttiin Vaasassa, toisaalta rahvaan ja toisaalta säätyläisfennomaanien keskuudessa?

Mika Kallioisen artikkelissa "Kunniallinen ja solidi: luottamus 1800-luvun liiketoiminnassa" tutkitaan luottamuksen ja maineen syntyä 1800-luvun kansainvälisissä liikemiespiireissä esimerkkinä Carl Magnus Dahlströmin liiketoiminta. Kysymys luottamuksen merkityksestä ja edellytyksistä tuo esiin mielenkiintoisia asioita ja edellyttää lähdeaineiston tarkkanäköistä lukemista. Loppua kohden tulee kuitenkin tunne, että samoja asioita pyöritellään uudestaan.

Veikko Laakso käsittelee artikkelissaan kunnallista järjestyksenpitoa varsin pitkällä ajanjaksolla kirkkokurin ja pitäjänkokousten ajasta nykyaikaan. Varsinaisessa polttopisteessä on kuitenkin siirtymä kirkollisesta kunnalliseen asioiden hoitoon. Näkökulma on varsinkin verrattuna kokoelman muihin artikkeleihin poikkeuksellisen hallinnollinen tai oikeudellinen. Arjen- ja yksilönläheisten lähestymistapojen mukaansa tempaama lukija jää hiukan kaipaamaan kirjoittajan arviota siitä, keitä tiukemman valvonnan vaatimuksen edustajat olivat ja millä perusteilla he sitä vaativat. Asiaa olisi voinut lähestyä myös oikeushistoriassa yleistyneen rahvaan oikeuskäsityksen ja virallisten normien suhteiden pohdinnan kautta.

Kahdessa artikkelissa on useita teemoja tai kysymyksiä, joita seurataan hiukan poukkoilevasti. Kari Alifrostin kansakoulun alkuvaiheita Kalannissa käsittelevässä artikkelissa ei oikein selviä, onko näkökulma yhteiskunnallisen keskustelun kulkeutumisessa provinssiin, kunnallisen päätöksenteon politisoitumisessa vai erilaisista koulutusideoissa. Kaikki ovat toki mielenkiintoisia aiheita, mutta yhden valitseminen pääasialliseksi teemaksi tekisi artikkelista sujuvamman. Alifrostin esittelemät "koulutusmallit" tuntuvat tosin hiukan liian voimakkailta yksinkertaistuksilta. Jos tunnustaa, että ihmisten mielipiteet eivät välttämättä noudattele mitään tiukkoja malleja, eivätkä välttämättä ole johdonmukaisia vaan tunteenomaisia, kannanmuutokset eivät näytä niin jyrkiltä ja ovat helpompia selittää. Jaakko Suominen puolestaan esittelee robottien "kotoistamista" 1920 – 1960-luvuilla. Artikkelissa seurataan välillä robotin käsitteen muotoutumista ja sisältöä eri aikoina tai esitellään robottien käyttötarkoitusten lisääntymistä, välillä mainitaan robottien luomia uhkia, joihin julkisessa keskustelussa tai esimerkiksi elokuvissa on viitattu, välillä taas käsitellään robottiviihteen ja tieteen suhdetta. Jos joku näistä teemoista olisi valittu muita painavammaksi ja perusteltu
muiden teemojen liittyminen siihen, artikkelista selviäisi paremmin, mitä ja millä perusteilla halutaan väittää. Välillä artikkelista puuttuu myös lähdeviitteitä.

Kari Teräs on kirjoittanut kokoelmaan Heikki Huhtamäen sosiaalisista verkostoista ja yhteiskunnallisesta vastuusta. Kuva, joka artikkelissa Heikki Huhtamäestä piirtyy on varsin rosoton ja särötön: liikemies, joka ei tavoitellut voittoa vaan yhteiskunnan parasta. Kuva kyllä suhteutetaan sen ajan liikemiesihanteisiin huomauttamalla, ettei Huhtamäki kansallisissa tavoitteissaan ollut mikään poikkeus ja että suomalaisuusasia oli yksi kilpailuvaltti muiden joukossa. Huhtamäestä myös mainitaan, että vaikka hän ei ollut rahanahne, arvonimet ja muut tunnustukset kyllä pönkittivät hänen itsetuntoaan. Myönteinen kuva Huhtamäestä on ymmärrettävä, koska lähteinä on ollut lähinnä Huhtamäen omia kirjoituksia ja erilaisia sekundaarilähteitä. Kirjoittaja on ehkä arvellut, että tässä yhteydessä julkaistavassa artikkelissa ei lähteiden problematisointi ole tarpeen. Juuri tällaisessa tilanteessa arvostelija joutuukin ihmettelemään, mitä oikein arvostella, kun toiset ovat ottaneet kertoilevan ja toiset hyvinkin tieteellisen otteen. Tieteellisyyttä Teräksen artikkelissa edustaa verkostonäkökulman hyödyntäminen, eikä lähteiden laatu aseta itse verkostoja mitenkään kyseenalaiseksi.

Teoreettista laitaa kokoelmassa edustavat kaksi artikkelia, joissa metodia pidetään muita enemmän esillä. Ensimmäinen niistä on Heidi Ahlströmin artikkeli, jossa tutkitaan Varsinais-Suomessa 1820-luvulla mellastaneen ryövärijoukkion toimintaa verkostomatriisin avulla. Ryöstökuvaukset ovat hyvin eloisia, mutta vetoaminen matriisiin, komponentteihin ja arvoihin hiukan kaavamaista, varsinkin tässä ympäristössä. Joukkioiden kuva ja johtohenkilöt olisivat aivan yhtä uskottavia ilman niitäkin. Janne Hakoniemen artikkeli "Pula-aika Kalajokilaakson arjessa 1930-luvun alussa" on aivan toisenlainen. Siinä ei kvantifioida, vaan pyritään selittämään asioita mentaliteetin avulla. Ongelmana vain on, että mentaliteettia pidetään itsestään selvänä, eikä Hakoniemi pidä tarpeellisena sen kuvaamisessa edes viitata lähteisiin. Kansanpuolueen synnystä ja pula-ajan kokemuksista Kalajokilaaksossa käy ilmi monta mielenkiintoista ja merkittävää asiaa, mutta ne enneminkin kertovat kalajokilaaksolaisten "mentaliteetista" kuin johtuvat jostain arvomaailmasta, joka ainakin tämän artikkelin perusteella näyttäisi olevan pelkästään tutkijan tiedossa.

Kokonaisuutena kirja tarjoaa luettavaa mitä mielenkiintoisimmista ja moninaisimmista aiheista. Artikkelit on järjestetty luontevaksi ketjuksi, jossa – useimmiten – joku linkki yhdistää aina seuraavan edelliseen. Kokoelman otsikko lienee ollut monilla kirjoittajilla tiedossa etukäteen, sillä sana arki tai arkinen on joissain solutettu mukaan vähän päälleliimatun tuntuisestikin. Kirja sopii hyvin lueskeltavaksi ja lääkkeeksi kaikkiruokaiseen historialliseen tiedonnälkään.