Arkista ja yhteiskunnallista? Näkökulmia psykologian uuteen historiaan.

Hulluudesta itsehallintaan perustuu Joensuun yliopiston psykologian ja historian laitosten sekä Suomen Psykologisen Seuran historiajaoksen tammikuussa 2006 järjestämään seminaariin, jonka otsikkona oli ”Psyykkisten ilmiöiden historiat”. Psykologian historiaa on yleensä kirjoitettu tieteenalan sisäisenä oppihistoriana, ja seminaarin tavoitteena olikin tekijöiden mukaan laajentaa näkökulmaa tarkastelemaan arkista ja yhteiskunnallista psykologisten ilmiöiden historiaa. Kirjaan on koottu seminaarissa pidettyjä esitelmiä, joita yhdistää uuden historian näkökulma psyykkisiin ilmiöihin ja ammattikäytäntöihin. Johdannossa ja Jussi Silvosen avausartikkelissa ”uusi historia” määritellään näkökulmaksi, joka tarkastelee psykologisia ajatusmalleja ja käytäntöjä sekä psyykkisiä ilmiöitä osana historiallista ja sosiaalista yhteyttään.

Toim. Katri Komulainen, Hannu Räty ja Jussi Silvonen: Hulluudesta itsehallintaan. Uuden historian näkökulmia psyykkisiin ilmiöihin ja ammattikäytäntöihin.. Joensuun yliopisto, psykologisia tutkimuksia., 2006. 314 sivua. ISBN 952-458-844-7.

Hulluudesta itsehallintaan perustuu Joensuun yliopiston psykologian ja historian laitosten sekä Suomen Psykologisen Seuran historiajaoksen tammikuussa 2006 järjestämään seminaariin, jonka otsikkona oli ”Psyykkisten ilmiöiden historiat”. Psykologian historiaa on yleensä kirjoitettu tieteenalan sisäisenä oppihistoriana, ja seminaarin tavoitteena olikin tekijöiden mukaan laajentaa näkökulmaa tarkastelemaan arkista ja yhteiskunnallista psykologisten ilmiöiden historiaa. Kirjaan on koottu seminaarissa pidettyjä esitelmiä, joita yhdistää uuden historian näkökulma psyykkisiin ilmiöihin ja ammattikäytäntöihin.

Johdannossa ja Jussi Silvosen avausartikkelissa ”uusi historia” määritellään näkökulmaksi, joka tarkastelee psykologisia ajatusmalleja ja käytäntöjä sekä psyykkisiä ilmiöitä osana historiallista ja sosiaalista yhteyttään. Tämän päivän tieteellisen tiedon ja ammattikäytäntöjen taustalla vaikuttavat usein tiedostamattomat oletukset ja paradigmat, joita uuden historian keinoin pyritään tiedostamaan, käsittelemään ja problematisoimaan. Kirjoittajat irrottautuvat toimittajien mukaan sellaisesta historiakäsityksestä, jossa tämän päivän tietämys tematisoidaan edistykseksi ja jossa psykologiaa ja historiaa tarkastellaan kumulatiivisina tieteinä, jotka kehittyvät yksilöiden toiminnan varassa.

Miten teos sitten onnistuu uuden historian käsitteen esittelyssä ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa? Arvostelijalle kokoelmateos, erityisesti seminaarijulkaisu, on hankala paikka. Kiinnittääkö päähuomio kirjan kokonaisuuteen ja tavoitteiden asetteluun, vai yksittäisten artikkelien kiinnostavuuteen? Erityisen hankalaksi arvioinnin tässä tapauksessa tekee artikkeleiden epätasaisuus. Monet perustuvat meneillään olevaan tutkimustyöhön, väitöskirjaan tai graduun, ja paikoin juuri tämän artikkelin näkökulma jää epäselväksi. Myös huolimattomuus toimitustyössä, lähinnä kirjoitus- ja kielioppivirheet, häiritsevät joissain artikkeleissa.

Toinen suuri kysymys on se, miten kirjoittajat sitoutuvat teoksen alussa esiteltyihin psykologian uuden historiaan näkökulmiin, joiden esittely ja käsittely eri näkökulmista kuitenkin ovat kirjan päätavoitteena. Toimittajien mukaan kirjoittajien sitoutuminen on ”eriasteista”; jos ilmaisua lukee kuin piru Raamattua, se voisi tarkoittaa myös sitä, etteivät kaikki kirjoittajat ole kovinkaan tietoisia koko uuden historian näkökulmasta. Seminaarin järjestäjillä ja kirjan toimittajilla se lienee ollut selkeänä mielessä, mutta kuten usein käy, seminaariin osallistujat puhuvat ja kirjoittajat kirjoittavat omista aiheistaan tuntematta kokonaisuutta.

”Uuden historian” mukaista kriittistä tutkimusta on tehty Suomessa etupäässä muilla aloilla kuin psykologiassa, ja kirjan kirjoittajatkin edustavat psykologian lisäksi historiaa ja kulttuurihistoriaa, sosiologiaa, terveys- ja lääketiedettä, kielitiedettä ja naistutkimusta. Tavoitteena ilmeisesti onkin sekä innostaa psykologeja perehtymään oman tieteenalansa historiaan että saavuttaa laajempaa lukijakuntaa eri tieteenaloilta. Tähän johdattaa myös kirjan nimi, jossa mainitaan sekä uuden historian käsite että ammattikäytännöt, mutta ei ”psykologiaa” tieteenalana.

Ratkaisu on kiinnostava. Psykologian piirissä ”uusi historia” ehkä on tuttu käsite, mutta kovin laajasti sitä ei tieteenalan ulkopuolella tässä muodossa tunneta – vaikka näkökulma sinänsä onkin tuttu, joskin eri nimillä kutsuttuna. Sikäli nimivalinta on kovin sisäänpäin lämpiävä. Ainakin minulle kulttuurihistorioitsija-sosiologille ”uusi historia” on jotain muuta kuin tässä esitelty. Teoksen esiin tuomat keskustelut eivät sinänsä tuo esiin juurikaan uutta; samantyyppistä tematiikkaa on käsitelty yhteiskunta- ja humanistisilla aloilla jo pitkään. Sinänsä outoa on, ettei näihin keskusteluihin teoksessa juurikaan viitata.

Monitieteisyys ja -näkökulmaisuus näkyvät jo sisällysluettelossa. Nimensä mukaisesti mukana on (lähes) jokaiselle jotakin: Ville Kivimäen kantaaottava arvio sotapsykiatrian käytännöistä sodan aikana ja sen jälkeen, Sanna Rikalan analyysi sukupuolinäkökulmasta työelämässä koettuun masennukseen työelämän arvojen murroksessa, Katja Yesilovan näkökulma moniongelmaperheen ja yhteiskunnan suhteeseen ja Daniela Seeskarin historiallinen katsaus taideterapeutin ammatillisen roolin muotoutumiseen. Ja monta muuta ilmiötä ja näkökulmaa. Useat artikkelit tarjoavat kiinnostavia sisällöllisiä ja metodologisia lukukokemuksia, mutta uuden historian näkökulmasta vaikutelma jää kovin sekavaksi.

Mikäli teoksen tavoitteena on edistää monitieteisyyttä ja tavoittaa lukijoiksi muitakin kuin psykologeja, olisi sen voinut jakaa selkeämmin eri osa-alueisiin. Nyt teos osallistuu useisiin keskusteluihin sitoutumatta kuitenkaan selkeästi mihinkään. Ainakin minulle se jäi kokonaisuutena vieraaksi, vaikka useat artikkelit sinänsä kiinnostivatkin. Psykologialle teos kenties tarjoaa tarpeellista itsereflektiota, mutta valitettavan sisäänlämpiävänä se monitieteisyydestään huolimatta esittäytyy.

Sinänsä on sekä kiinnostavaa että surullista huomata, miten huonosti jopa Suomen kokoisessa maassa tunnetaan lähialojenkaan keskusteluja ja tutkimusperinnettä. Esimerkiksi menneisyyden läsnäolo tulee teemana esiin useamman kerran, mutta kulttuurihistorian piirissä tehtyyn tutkimukseen aiheesta ei viitata missään kohtaa. Yksittäiset tutkijat toki varmasti tuntevat tutkimuskohteeseensa liittyvää suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta, mutta kokonaisuutena tieteenalojen väliset keskusteluyhteydet ovat kovin suppeat. Monissa artikkeleissa myös jätetään esipuheessa mainittu kontekstualisointi lähes kokonaan tekemättä. Kun näkökulma on lähihistoriassa ja esimerkiksi tietyn ammattikäytännön tai ongelman historiaa pohditaan suppealla aikavälillä, jää pidempi aikaperspektiivi ja ilmiön suhteellisuus tavoittamatta. Historiatietoisuus ja ajallisuuden problematisointi ovat läsnä joissain artikkeleissa implisiittisesti, joissain argumentoituna, joissain niitä ei pohdita ollenkaan.

Artikkelikokoelmissa on aina ongelmansa, niin tässäkin teoksessa. Tuskin itse olisin kirjaan tarttunut, mikäli sen nimessä olisi mainittu ”psykologian uuden historian näkökulmia”. Sen verran rajoittunut ja tehokkuusorientoitunut (lue: omalle tieteenalalle suuntautunut?) lukija olen. Toisaalta nimi houkuttaa kirjan pariin sellaisiakin, joita psykologian tieteenalan sisäiset keskustelut eivät kiinnosta, mutta jotka ehkä löytävät kirjan artikkeleista helmiä. Itselleni tämän kirjan helmi oli Saara Jäntin artikkeli, jossa hän kauniilla ja analyyttisellä tavalla käsittelee eri aikana kirjoittaneiden naisten kertomuksia psykiatrian potilaiksi tulemisesta ja diagnoosin saamisen hetken merkityksestä Jäntin artikkelissa ajan kerroksellisuus on läsnä koko ajan ja monin tavoin. Hän myös sekä problematisoi että kontekstoi hulluuden käsitteen ja sen käytön eri yhteyksissä.

Kannattaako teos sitten lukea? Koko teoksen lukemista suosittelisin kaikille ”uuden historian” näkökulmista ja psykologian tieteenalan itsereflektiosta kiinnostuneille. Lisäksi kirjan artikkeleista voi löytää yllättäviä kontribuutioita kiinnostaviin ilmiöihin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *