Arvokas poikkileikkaus rakennettuun kulttuuriympäristöön

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema suomalaisen kulttuuriympäristön kartoitus kiinnostaa varmasti sekä asiantuntijoita että laajempaa yleisöä. Pinja Metsärannan toimittama Linnoista lähiöihin. Rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa esittelee toistasataa kohdetta, jotka löytyvät Museoviraston laatimasta Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnista eli RKY:stä. Teos esittelee 125 kohdetta ympäri Suomea asiantuntevalla tarkkuudella monipuolisen kuvituksen kera.  

Metsäranta Pinja (toim.): Linnoista lähiöihin. Rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa. SKS, 2010. 240 sivua. ISBN 978-952-222-191-9.

Kulttuuriarvoista talousarvoihin

Suomen ympäristön kuntoa kartoitti meillä Rakennetun omaisuuden tila 2011 -raportti (ROTI 2011), jonka mukaan kansallisvarallisuudestamme peräti 72 prosenttia on kiinni rakennetussa ympäristössä. Tämä tarkoittaa yhteensä 560 miljardia euroa, eli kyse on merkittävästä pääomasta. Tarkoitetaanhan rakennetulla ympäristöllä kaikkea mahdollista rakennuskantaa sekä yhdyskuntateknisiä järjestelmiä aina kerrostaloista liikenneverkkoihin ja viemäreihin. Taloudelliset näkymät ovat toki ongelmallisia korjausvelkojen kasvaessa. Rakennusten suojelu ja korjausrakentaminen ovat silti yhtä ajankohtaisia kuin ennenkin. Pelkästään kylmät taloudelliset kriteerit huomioiden on teoksen merkitys kauaskantoinen.

Kyseessä on korvaamattoman arvokas henkinen ja materiaalinen perintö, jota ei tarpeeksi tiedosteta, ja josta paljon on jo menetetty. Ikäviä mielikuvia riittää ajateltaessa vaikkapa Turun kaupunkikeskustaa, Lahden kadonneita puutaloja tai itsenäisyytemme alkuvaiheen aikana tuhottuja ortodoksisia kirkkoja, vain muutamia harvoja esimerkkejä mainitakseni. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

 Vaikeat valinnat

Kirjaan on valittu 125 merkittävää rakennushistoriallista kohdetta. Voidaan arvata, että valinta ei ole ollut helppoa, sillä arviointikriteerejä löytyy paljon. Vaikuttaakin siltä, että kirjaan sisällytettyjä kohteita valittaessa on otettu huomioon yhtenäiset maisemalliset kokonaisuudet ja erilaisten elinkeinojen harjoittaminen.

Valintakriteereistä voi aina olla montaa mieltä, mutta ratkaisuja tehtäessä on selvästi pyritty mahdollisimman suureen kattavuuteen ja monipuolisuuteen.  Kirjaan on otettu sekä hyvin tunnettuja kuin lähes tuntemattomiakin rakennusperintökohteita. UNESCOn maailmanperintökohteilla on luonnollisesti paikkansa teoksessa, mutta kiinnostavaksi kirjan tekee juuri vähemmän tunnettujen rakennettujen ympäristöjen esittely.

Materiaalin runsauden huomioiden on tarkoituksenmukaista, että kirjan loppuun on liitetty luettelo kaikista Museoviraston inventointiin sisällytetyistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristökohteista  maakunnittain.

Teoksen alussa käsitellään merta ja saaristoa, rannikkoa, vanhoja rintamaita, jokilaaksoja ja metsiä. Tunturimaisemaakaan poroerotusalueineen ei ole unohdettu. Lisäksi käsitellään puolustukseen liittyvää rakennuskantaa aina Täyssinän rauhan rajakivistä Kauhavan ilmasotakouluun ja Salpalinjaan, jatketaan teollisuudella ja logistiikalla, sekä siirrytään opetuksen, koulutukseen, tieteeseen ja tekniikkaan.

Lopussa esitellään matkailua, virkistystä ja kulttuuria ja lopuksi 1900-luvun kaupunkisuunnittelua, jälleenrakennusta ja modernismia. Jokainen rakennettu ympäristö on esitelty sanoin ja kuvin lyhyesti mutta asiantuntevasti. Kohteiden historialliset vaiheet on selostettu kronologisesti pääpiirteissään. Kovin syvälle yksityiskohtiin ei tämäntyyppisessä teoksessa voidakaan yleensä mennä.

Sisällön rakenteet

Kirjaa lukiessa herää kysymys, onko siitä pyritty luomaan hakuteos vai jäsennelty tietokirja. Lopputulos on jotain siltä väliltä. Tämä näkyy lukujen aihepiirien jaottelussa, mikä saattaa hiukan hämmentää lukijaa. Toisaalta kirjan sisältö on jaoteltu maantieteellisesti, toisaalta taas eri elinkeinoihin perustuvin kriteerein.

Esimerkiksi kirkkorakennukset olisi voinut esittää omana kokonaisuutenaan erillään hallinnosta ja muista julkisista rakennuksista, joiden kanssa ne on yhdistetty samaan lukuun. Tämä tekee kyseisen luvun kokonaisuudesta hieman hämärän, varsinkin kun kirkoista kerrotaan myös luvuissa Rannikko, Vanhat rintamaat, Jokilaaksot, Järvi-Suomi ja metsät, Tunturimaisema sekä 1900-luvun alun kaupunkisuunnittelu, jälleenrakennus ja modernismi.

Sisällössä olisi ehkä voinut olla joidenkin harvojen esimerkkien lisäksi enemmän 1920-luvun klassismia tai edes hiukan postmodernia arkkitehtuuria. Teoksesta jäävät käytännössä pois 2000-luvun arkkitehtuurin muistomerkit, kuten uudet kauppakeskukset ja postmodernit kirkot, joita on rakennettu ennen vuotta 2009. 

Koska rakennusympäristöjä on valittu mukaan ympäri maata pieniltäkin paikkakunnilta, olisi jonkinlainen yleiskartta täydentänyt kokonaisuutta. Pelkkä viittaus internetissä oleviin karttoihin ei riitä, mutta on toki paikallaan.

Kirjan korkeatasoiset valokuvat ovat suurimmaksi osaksi Soile Tiirilän ottamia. Osa valokuvista ei pienen kokonsa vuoksi tee täyttä oikeutta itse kohteille, vaan ne luovat hieman rakennushistoriallista inventointia muistuttavan vaikutelman. Ilmeisesti paperilaadusta johtuen vaivaa hyvin toimitetun teoksen yleisilmettä lisäksi jonkinasteinen harmaus. Silti kokonaisuus on myös ulkonaisesti esteettinen.

On arvokasta, että Museovirasto on paljastanut suurelle yleisölle osan ”kätketyistä aarteistaan”, ja että tämä on toteutettu perusteellisesti, asiantuntevasti ja samalla kiehtovasti. Linnoista lähiöihin. Rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa on kulttuurinen aarreaitta, jonka uskoisi avaavan näkökulmia tietämättömillekin, myös niille, jotka päättävät rakennusten ja rakennetun maiseman tulevaisuudesta.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *