Nimistöntutkija Paula Sjöblomin (s. 1961) väitöskirja Toiminimen toimenkuva tarkastettiin Turussa maaliskuussa 2006. Alaotsikon mukaisesti tuore tutkimus pureutuu suomalaiseen yritysnimistöön kielen rakenteiden (syntaksi, leksikaaliset elementit) sekä nimien tehtävien kautta. Tutkimus tuo arvokkaalla tavalla esille kielitieteellistä nimistöntutkimusta eli onomastiikkaa, joka on lingvistiikan osa-alueena melko nuori ja alun perin jonkinlaisen aputieteen asemassa.

Kielitieteen suosituimpien tutkimusaiheiden kannalta katsottuna Sjöblom liikkuu todellisessa periferiassa, jota on kartoitettu erittäin vähän. Suomessa ei ole aikaisemmin tehty yritysnimistä yhtään lisensiaatintyötä eikä väitöskirjaa. Muutamia laudatur-töitä on tehty 1980- ja 1990-luvuilla lähinnä ravintolanimistä ja tavaramerkeistä.

Sjöblomin väitöskirjan pääaineistossa on turkulaisia ja helsinkiläisiä osakeyhtiöiden ja yksityisten elinkeinonharjoittajien toiminimiä, jotka on rekisteröity 1999. Aineistossa on yhteensä 3700 yritysnimeä. Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä ei ole mukana.

Nykynimistön lisäksi Sjöblom tarkastelee aihettaan historiallisesti. Hän lähestyy yritysnimien historiasta 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua, jolloin suomalainen yritysnimistö alkoi kategorioitua aikaisempaa enemmän. Sjöblom pyrkii osoittamaan vanhojen nimityyppien elinvoimaisuuden uudentyyppisten rinnalla onnistuen siinä kohtalaisen hyvin.

Funktionalistinen painotus on Sjöblomille tärkeä. Aineiston perusteella yritysnimien toimenkuvat paljastuvat monipuolisiksi. Tutkijan mukaan toiminimi on tärkeä ennen kaikkea yrityksen imagolle, jota voi pitää nimen päätehtävänä. Myös muita tehtäviä on olemassa toiminimille. Informaatiotehtävän lisäksi toiminimi vetoaa asiakkaisiin ja liittää yrityksen tiettyyn yrityskulttuuriin. Muistuttamalla henkilönnimeä toiminimi tavallaan tuo abstraktin yrityksen ja sen toiminnan lähemmäksi asiakkaita.

Myös kansainväliset näkökulmat korostuvat Sjöblomin tutkimuksessa. Vaikka suomalaiset yritysnimet ovat kansainvälistyneet jopa kiihtyvällä vauhdilla, myös suomenkieliset nimet näyttävät elinvoimaisilta. Kuitenkin yritysten muuttuessa niiden nimet muuttuvat trendinomaisella kansainvälisiksi, mikä tarkoittaa käytännössä englanninkielistä nimeä. Huomionarvoista on se, että Sjöblomin aineiston mukaan turkulais- ja helsinkiläisyritykset ovat omaksuneet nimiinsä sanastoa myös kymmenistä muista kielistä. Tärkeä on myös havainto, että yritysnimissä on melkoisesti sanastoa, joka ei ole oikeastaan mitään todellista kieltä.

Sjöblomin tutkimuksen arvoa kuvaa se, että yritysnimiä ei ole aikaisemmin ilmeisesti millään tieteenalalla tutkittu näin kattavasti. Laajasta tutkimusotteesta kertoo se, että samanaikaisesti selvitetään suomalaisten yritysnimien rakenneosia, merkityksiä sekä viestinnällisiä funktioita.

Sjöblomin ajatuksissa heijastuu nimistöntutkijoiden tavallinen eetos erisnimien (proprien) laajoista merkitysaloista sekä yhteiskunnassa ja kulttuurissa että yksilön identiteetin kannalta. Näitä merkitysperspektiivejä lienee silti syytä ohjata laajemman keskustelun aiheiksi. Identiteettikysymyksiä Sjöblom lähestyy melko yksioikoisesti: yrityksen identiteetti on kuin ihmisen identiteetti, jota ilmaistaan kielellisesti erisnimen avulla. Sjöblom näkee yksilöksi niin ihmisen kuin yrityksenkin:

”Jos identiteetti on talo, on nimi portti taloa ympäröivässä ja suojaavassa aidassa. Nimen kautta muilla on lupa käydä yksilön omalle alueelle.”

Toiminimen toimenkuva on suositeltavaa luettavaa varsinkin nimistöntutkimuksesta kiinnostuneille kielitieteen opiskelijoille. Syventymistä puoltavat paitsi seikkaperäiset historialliset ja kansainväliset näkökulmat myös spesifin aiheen laaja yhdistäminen ja kontekstointi yleiseen kielitieteelliseen tutkimukseen ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tutkimuksen laaja-alaisia ja kunnianhimoisia tavoitteita kuvaavat yhtaikainen synkroninen ja diakroninen tutkimusote sekä se, että tutkija ottaa osaa kielifilosofiseen keskusteluun koskien proprien kiistanalaisia merkityksiä.

Samalla Sjöblomin työ antaa kattavan kuvan sekä onomastiikan tutkimuskohteista ja metodeista että alan suomalaisista tutkijoista ja näiden työn historiasta. Vaikka nimistöntutkimus syntyi alun perin historioitsijoiden ja arkeologien apuvälineeksi, sen käyttämät metodit ovat aina olleet kielitieteellisiä. Lisäksi Toiminimen toimenkuva havainnollistaa innovatiivista metodinkehittelyä tilanteessa, jossa ennestään käytetyt menetelmät huomataan sopimattomiksi uudentyyppisen tutkimuskohteen erittelyssä.