Suomeen perustettiin toisen maailmansodan jälkeen yli 100 000 asutustilaa. Osa asutustiloista muodostettiin vanhoille viljelysmaille, jolloin asutustila sai jo perustamisvaiheessa pienen alan viljeltävää peltoa. Ankaramman työn edessä olivat ne asutustilalliset, jotka saivat nk. kylmän tilan. Näillä noin 16 000 tilalla työ aloitettiin metsän raivaamisella niin rakennusten kuin peltojenkin tieltä.

Asta Kietäväinen tutkii väitöskirjassaan asutustilallisten kokemuksia tilojen perustamisesta ja elämästä tiloilla. Kietäväinen syventyy tarkastelemaan asutustilallisten identiteettiä ja toimijuutta sekä metsän merkitystä asutustilallisten elämässä. Tutkimus sijoittuu maaseutusosiologiseen perinteeseen, minkä lisäksi Kietäväinen toteaa avaavansa näkökulmaa metsäsosiologiseen tutkimukseen yksilön kokemuksen kautta.

Väitöskirjan tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1) Miten asutustilalliset kertovat suhteestaan metsään ja minkälaisia merkityksiä he kertomuksissaan kiinnittävät metsäluontoon?
2) Miten metsä kerrotaan osaksi identiteettiä?
3) Miten ja minkälaisia identiteettejä ja toimijuutta yleensä kertomuksissa tuotetaan?

Vastauksia haetaan kahdesta eri lähdeaineistosta. Ensimmäisen aineiston muodostavat Kietäväisen lähinnä vuonna 2001 tekemät 24 haastattelua. Haastatelluista lähes kaikki, 20, asuivat Pohjois-Savossa. Naisia haastatelluista oli vain kaksi, mutta kymmenessä miehen haastattelussa vaimo oli läsnä ja lisäsi omat kommenttinsa miehen vastauksiin. Toinen aineisto on koostettu valitsemalla 14 tekstiä Maaseudun Sivistysliiton asutustoiminnan kirjoituskilpailussa vuonna 1982 saaduista kirjoituksista. Kirjoitetun aineiston maantieteellinen hajonta oli laajempi, samoin naisten osuus (4 kirjoitusta).

Asta Kietäväinen rakentaa tutkimuksensa ja samalla tulkintansa hyvin pitkälti Hannah Arendtin esittämiin käsitteisiin ihmisen perusaktiviteeteista, jotka ovat työ, valmistaminen ja toiminta. Käyttämäänsä aineistoa Kietäväinen luokitteli aktiviteetin (työ, valmistaminen ja toiminta) ja juonityypin (romanssi/komedia ja tragedia/satiiri) mukaisesti. Kietäväinen tulkitsi työn aktiviteettia työn avulla, valmistamisen aktiviteettia paikan avulla ja toiminnan aktiviteettia identiteetin avulla. Tutkimuksen keskeisimmän sisällön muodostavat aktiviteetin ja juonityypin kehikkoon sijoitetut kuusi eri elämänkertomusta ja niiden perusteella tehdyt tulkinnat. Elämänkertomuksissa löytyivät kaikki kolme aktiviteettia, mutta niiden ensisijaisuudet vaihtelivat.

Ensimmäiset kaksi elämänkertomusta (Työnsankarit voittajina ja häviäjinä) perustuvat tehtyihin haastatteluihin. Näissä kertomuksissa korostuu työn merkityksellisyys osana viljelijän identiteettiä. Keskeistä on tilan pinta-alan ja tuotannon kasvattaminen ahkerasti työtä tehden. Työ nivoutui asutustilojen asukkaiden elämään kiinteästi, sillä asutustilat pyrittiin ahkeralla työnteolla saamaan mahdollisimman pian tuottavaksi. Työ oli elämisen ehto.

Neljä muuta elämänkertomusta perustuvat kirjoituskilpailun kirjoituksiin. Valmistamisen teema korostuu kahdessa elämänkertomuksessa, joita Kietäväinen käsittelee otsikolla Kodin ja maatilan rakentajat. Molemmissa elämänkertomuksissa valmistaminen kohdistuu oman paikan, kodin ja tilan, rakentamiseen, jonka avulla asutustilalliset luovat pysyvät puitteet ja mahdollisuudet elää maailmassa. Kolmatta teemaa, toimintaa, Kietäväinen tarkastelee kahden elämänkertomuksen kautta, jotka on esitetty pääluvussa Isännyyden identiteettikertomukset. Näissä elämänkertomuksissa keskeistä on asutustilallisen identiteetin muotoutuminen, joka kertomuksissa toteutuu sosiaalisena nousuna maataloustyöntekijästä isännäksi.

Kietäväinen kuvaa mielenkiintoisesti tutkimusprosessin etenemistä ja muistitietoaineiston analysoinnin ja tulkinnan syventymistä. Parhaimmillaan muistitieto on tutkijan tekemien tulkintojen perusta ja luo olennaisia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tähän Asta Kietäväinen mielestäni pääsee hyvin omassa väitöskirjassaan. Myönteistä on lisäksi tapa, jolla Kietäväinen sijoittaa teoreettisia havaintojaan tekstin sisään avaamaan tulkintaa.

Tutkimuksessa toteutuneen päättelyketjun seuraamista hieman vaikeuttaa se, että oletettavasti taittovaiheessa osa koodausteemoja esittelevästä liitteestä 3 on jäänyt pois painetusta kirjasta. Kirjan viimeistelyyn olisi kannattanut vielä käyttää muutama työpäivä, jolloin pienet ja harmilliset kirjoitus- ja viittausvirheet olisivat jääneet pois. Samassa yhteydessä olisi voinut yhtenäistää mm. taulukoiden ulkoasun.

Kirjaa lukiessa havahtuu kokemukseen, että teksti painottuu voimakkaasti identiteettiin ja toimijuuteen liittyvään tutkimuskysymykseen, jolloin suhde metsään ja metsään liitettyjen merkitysten osuus jää vähäisemmälle käsittelylle. Mielestäni metsä hukkuu asutustilallisten elämänkertomusten tulkinnan virtaan. Metsän merkitys voisi nousta selkeämmin esille muun asutustilan toimien ja asutustilallisten elämänkulun keskeltä.

Metsä on yleisesti ollut tärkeä maatilojen taloudessa. Asutustilallisten erityiseen metsäsuhteeseen on väistämättä vaikuttanut se, että asutustilalliset tarvitsivat viranomaisten luvan puunmyyntiin. Säätelyn tavoitteena oli varmistaa, että valtio sai takaisin asutustilallisilla antamansa lainat. Lisäksi säätelyllä haluttiin estää keinottelu, jossa asutustilan metsät olisi myyty ja asutustila hylätty.

Asutustilalliset saivat metsästä rakennuspuiden lisäksi puunmyynti- ja palkkatuloja. Toisaalta metsä oli maanviljelyksen esteenä, sillä metsä oli kaadettava ja kannot nostettava tulevan pellon tieltä. Metsän merkitys työympäristönä on suuri tilan alkuvaiheessa, mutta maanviljelyksen laajentuessa ja puunkorjuun koneellistuessa metsän merkitys työpaikkana vähenee.

Asutustilallisille metsä on merkinnyt rahan ja raaka-aineen lähdettä, työpaikkaa, elintilaa ja elämyksiä. Näihin merkityksiin liittyy taloudellisia, kulttuurisia ja emotionaalisia arvoja. Metsän taloudellinen arvo on säilynyt, vaikka metsätalouteen liittyvä ansiotyö on siirtynyt ammattimaisten metsureiden tehtäväksi. Puunmyyntitulot ovat edelleen merkittävä tulonlähde metsänomistajille. Kulttuuriset ja emotionaaliset arvot ovat säilyttäneet asemansa. Metsää omistetaan identiteetin vahvistajana ja  metsän merkitystä elämysten antaja arvostetaan.

Kokonaisuudessaan Asta Kietäväisen väitöskirja avaa mielenkiintoisen näkökulman asutustilallisten elämään. Erityisen arvokasta tutkimuksessa on asutustilallisten omia mielipiteitä ja näkökulmia arvostava tulkinta. Tutkimuksellisesti kirja tarjoaa hyvän esimerkin haastatteluaineiston ja kirjoitetun muistitietoaineiston yhdistämisestä ehyeksi kokonaisuudeksi.