Atlas Suomesta – sadan vuoden jälkeen

Genimapin (ent. Karttakeskus) julkaisema Suomen kartasto on ensimmäinen varsinainen Atlas-tyyppinen kuvaus Suomesta sitten vuoden 1899. Voi vain todeta, että jo oli aikakin. Toki Suomi oli 1899 edelläkävijä kansalliskartastojen julkaisemisessa, mutta toimintaa olisi voinut toki jatkaa hieman tiheämpään tahtiin.

Wuolijoki, Aino (päätoim.): Aino. Suuri Suomen kartasto. Genimap, 2005. 387 sivua. ISBN 951-593-963-1.

Genimapin (ent. Karttakeskus) julkaisema Suomen kartasto on ensimmäinen varsinainen Atlas-tyyppinen kuvaus Suomesta sitten vuoden 1899. Voi vain todeta, että jo oli aikakin. Toki Suomi oli 1899 edelläkävijä kansalliskartastojen julkaisemisessa, mutta toimintaa olisi voinut toki jatkaa hieman tiheämpään tahtiin.

Ainon ansioiksi on luettava paitsi laaja taustaosio, se, että kyseessä ei ole jälleen uusi valtakunnallinen tiekartasto, vaan todellinen kuvaus Suomen maantieteen todellisuudesta sellaisena kuin miltä se nykyisin näyttää. Valitettavasti teokseen on päässyt pesiytymään sekä suurempia että pienempiä kummallisuuksia, jotka alentavat sen käyttöarvoa. Esimerkiksi Suomen historiaa kuvaavaan osaan on saatu luotua valtakunnan raja vuodelle 1238, raja, jonka kulku ensiksikin on vähintäänkin erikoinen, toiseksi, jota artikkelin kirjoittanut Ali Pylkkänen ei tunnista tai tunnusta tekemäkseen. Kyseessä näyttääkin olleen liian innokkaan kartanpiirtäjän oma ”heureka”.

Toinen harmillinen moka, ainakin arvosteltavaksi annetussa kappaleessa, on hakemiston ”sekoaminen”. Sivut ovat osittain menneet sekaisin, ja osa hakemistosta puuttuu kokonaan. Runoilija Heli Laaksosen ”Laitilaa” on turhaa hakemistosta kaipailla. Tämä tekee teoksen käyttämisestä hankalaa, osin jopa mahdotonta. Mahdollisessa uudessa painoksessa onkin syytä tarkemmin valvoa lopputuloksen laatua.

Ainon piristävimpiä piirteitä on artikkeliosioon saatu, ”tulevaisuudessa historiaa” oleva kunnanvaakunoita esittelevä osa. Kun Suomen kunnallista itsehallintoa, jota voitaisiin yhtä hyvin kutsua alueelliseksi autonomiaksi, ollaan lopettamassa, tullee suurin osa kunnanvaakunoistakin katoamaan kulttuuriperinnöstämme lopullisesti. Selkeä ajatustöppö on ollut laittaa osioon ”Suomen hallitsijat” myös maan itsenäisyydenaikaiset presidentit. He kun nimenomaan eivät ole hallitsijoita, vaan kansan ensimmäisiä alamaisia.

Itse kartasto-osan ehkä ongelmallisin puute osuu vesialueita esittelevään erillisosaan. Vaikka kuivalla maalla korkeudet on esitetty sekä värein että paikkakohtaisesti maastossa, vesialueiden syvyydet on jätetty lähes täysin huomiotta. Vain karkea väritysjako osoittaa jossain määrin syvyyksiä. Merikorttiaineistoa olisi kannattanut hyödyntää enemmän. Aluevesi- ja kalastusaluerajat on kuitenkin merkitty selkeästi, samoin sisävesien keskeiset laivaväylät, mistä ”pisteet kotiin”.

Kaiken kaikkiaan Aino on Atlas, jonka hankkimista kannattaa vakavasti harkita. Nimenomaan artikkeliosio ja etenkin tuotannon valvonta ovat asioita, joihin olisi kannattanut kiinnittää enemmän huomiota. Toivottavasti korjattu ja tarkistettu versio ilmestyy myyntiin mitä pikimmin. Viallisten teosten vetäminen myynnistä ei olisi Genimapin maineelle haitaksi ja toisi vakuuttavuutta ja uskoa suomalaisen kirjankustantamisen tulevaisuuteen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *