Bad Religion ja tiede anarkistisina instituutioina

Greg Graffinilla on ollut aina paljon sanottavaa. Legendaarisen punk-bändi Bad Religionin keulakuvana hän on laulanut jo 1980-luvulta lähtien eritoten amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen epäkohdista. Punk-tähti on samanaikaisesti myös tunnustettu luonnontieteilijä. Eläintieteestä Cornellin yliopistossa väitellyt Graffin opettaa nykyään evoluutiobiologiaa Kalifornian yliopistossa.

Greg Graffin; Steve Olson: Anarkia = evoluutio. Uskonto, tiede ja Bad Religion [Anarchy Evolution: Faith, Science, and Bad Religion in a World Without God]. Käännös: Tarja Lipponen. Like Kustannus, 2011. 320 sivua. ISBN 978-952-01-0566-2.

Ristiriita tieteellisen ajattelun ja punk-kulttuurin välillä voi vaikuttaa aluksi sovittamattomalta, mutta Greg Graffin yhdistää nämä kaksi maailmaa juuri anarkian avulla. Graffin ymmärtää anarkian punk-aatetta laajempana yhteiskuntakriittisenä ajattelumallina ja esittelee sen lukijalle perustavana osana omaa maailmankatsomustaan:

”Minulla on ollut suuri etuoikeus elää taiteen ja tieteen – tai tarkemmin evoluutiobiologian ja punkin – leikkauspisteessä. Kun opetan biologiaa Kalifornian yliopistossa, UCLA:ssa, valtaosa opiskelijoista ei tiedä, että olen Bad Religionin laulaja, vaikka silloin tällöin näenkin jonkun ilmiselvästi katselevan läppäriltä keikkaamme.  Kun taas laulan lavalla, harva tietää tai edes välittää työstäni evoluutiobiologian parissa. Olen kuitenkin huomannut, että aloilla on vaivihkainen yhteys: ne ylistävät elämälle luontaista luovuutta … ”

Graffinin ajattelussa tiede asettuu vastineeksi uskonnolle ja Bad Religion edustaa vapautta suhteessa valtaapitäviin yhteiskunnallisiin instituutioihin. Viime kädessä sekä punkkari että tieteentekijä tavoittelevat samaa – jotain sellaista, joka kyseenalaistaisi sen, mitä me tiedämme tällä hetkellä – mikä on tämänhetkinen totuus.

Graffin on kirjoittanut teoksensa yhteistyössä tietokirjailija Steve Olsonin kanssa. Ensimmäisessä persoonassa etenevä teksti sisältää paljon omaelämäkerrallista materiaalia Graffinin lapsuuteen ja Bad Religionin vaiheisiin liittyen. Perinteisenä omaelämäkertana teosta ei voi kuitenkaan pitää. Muistelmien sijaan sen tavoitteena näyttää olevan paremminkin Graffinin intellektuaalisen kehityksen ja maailmankatsomuksen kuvaaminen.

Sujuva kerronta heijastaa havainnollisella tavalla Graffinin ajattelumaailmaa, jota voisi ehkä parhaiten kutsua punkkarin anarkistiseksi sinfoniaksi. Graffin kuvaa evoluutiobiologian ja muiden luonnontieteistä ammentavien analogioiden kautta omaa suhdettaan tieteeseen, uskontoon ja elämään. Teoksesta ei käy ilmi, mikä on Steve Olsonin rooli tässä Graffinin persoonaan keskittyvässä kokonaisuudessa, mutta olettavaa on, että Olson on osallistunut kirjan kirjoittamiseen ainakin luonnontieteellisten aiheiden osalta.

Bad Religionin tuotannossa oppositiossa ovat valtaa pitävät amerikkalaiset poliitikot – useimmiten ylemmän keskiluokan muodossa sekä esimerkiksi Yhdysvaltain kongressi. Oman osansa Bad Religionin yhteiskuntakritiikistä saavat myös Jerry Falwellin ja Pat Robertsonin kaltaiset televisioevankelistat. Poliittiselta kannaltaan Graffin on anarkisti, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaakaan, ja uskonnon kohdalla hän puhuu naturalismista. Määritelmä jää teoksessa paikoitellen hämäräksi, mutta Graffin toteaa naturalismin olevan yksi ateismin muodoista.

Graffin vastustaa uskontoa tieteellisen ajattelun vastakohtana. Lisäksi hän kritisoi ihmisiä, jotka kutsuvat itseään agnostikoiksi tai ateisteiksi, koska Graffinin mukaan he eivät useinkaan tarkalleen, mitä he haluavat näillä käsitteillä sanoa.

Kristinuskonnon asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten arkielämässä on huomattavan vahva, jos sitä vertaa esimerkiksi Euroopassa vallalla olevaan sekularismiin. Poikkeuksia tähän yleistykseen on varmasti olemassa, mutta erityisesti amerikkalaisen ja eurooppalaisen tieteen välillä on havaittavissa myös selkeä ero. Euroopassa tiedeyhteisö joutuu nykyisin enää harvoin  suoraan uskonnollisten tahojen painostamaksi, vaikka tämä meillä esimerkiksi politiikan osalta arkipäivää onkin. Yhdysvaltojen eri osavaltioissa ristiriita uskonnon ja tieteen välillä voi sen sijaan olla edelleen käsin kosketeltava, ja tämä on juuri se ympäristö, jossa Graffin kokee itse tieteentekijänä ja luennoitsijana työskentelevänsä.

Tiedepoliittisesti Graffinin maalaama kuva amerikkalaisesta uskonnollis-poliittisesta ilmapiiristä muistuttaa läheisesti länsimaisessa tiedemaailmassa 1800– ja 1900–lukujen vaihteessa valinnutta tilannetta, jossa ensi askeleitaan tapaileva moderni luonnontiede – ja miksi eivät myös ihmistieteet – joutui vastatusten kristinuskon edustaman tiedonintressin kanssa.

Teos Anarkia = evoluutio. Uskonto, tiede ja Bad Religion yhdistää Greg Graffinin lapsuudenmuistot, Bad Religionin, uskontokriittisyyden ja joukon biologisia analogioita, jotka vuorottelevat toisinaan hyvinkin yllättävillä tavoilla. Lukijan harkittavaksi jää, millaisia yhteyksiä näiden eri tasojen välillä haluaa nähdä. Vaikka Graffinin kerronta on kokonaisuutena sujuvaa, on tekstissä niin monia päällekkäisiä tasoja, että teoksen sanomaa on toisinaan vaikea tavoittaa. 

Paleontologina Graffinin maailmankatsomusta voisi ehkä parhaiten kuvata luonnontieteisiin perustuvaksi ateistiseksi naturalismiksi. Naturalismi tarkoittaa Graffinille luonnonjärjestystä sellaisena kuin se biologille esimerkiksi fossiilien tai siitepölynäytteiden kautta ilmenee, mutta samalla myös tieteellistä rationalismia uskonnollisuuden vastakohtana. Graffin kokee, että luonnossa tavattava järjestys on jotain sellaista, josta kaikki elämä on peräisin  ja hän  ulottaa tulkintansa siten florasta ja faunasta suoraan nykypäivän amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Naturalistinen tietokäsitys ei anna sijaa minkäänlaiselle jumaluudelle. Vain eksakti tiede kykenee Graffinin mukaan kuvaamaan todellisuutta. Graffinin suurin tietoteoreettinen haaste onkin ymmärtää myös luonnontieteellisen metodin perustavanlaatuinen inhimillisyys. Viime kädessä kaikki loogiset, rationalistiseen ajatteluun perustuvat rakennelmat, joiden merkitystä Graffin korostaa luonnossa esiintyvän järjestyksen perustana, palaavat aina takaisin havainnoijaan, joka on myös luonnontieteissä oletettavasti aina ihminen.

Graffinin suhde evoluutioteorian pääpilareihin – luonnonvalintaan ja diversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen – on hyvin intensiivinen. Perinteisestä evoluutioteoriasta poiketen Graffin ajattelee, että evoluutio on anarkistinen ilmiö, jossa asiat eivät tapahdu läheskään aina tarkoituksenmukaisesti. Lajit syntyvät ja kuolevat vaihtelevien olosuhteiden vallitessa, ja vain osa tästä variaatiosta on selviytymisen kannalta edullista. Graffin toteaa, että luonto tuhlaa resurssejaan valtavassa mittakaavassa – seikka jota perinteistä evoluutioteoriaa kannattavat tutkijat eivät halua nähdä. Klassinen luonnontiede on Graffinille sokeasti tiettyyn paradigmaan perustuvaa toimintaa, kun luonto sen sijaan vaatii tulkitsijaltaan tiettyä joustavuutta.

Luonnon ja yhteiskunnan välille rakennetut  analogiat ovat Graffinin ajattelussa ristiriitaisia, eikä niitä voi pitää tieteellisesti kovinkaan pätevinä.  Edes Graffin itse ei väitä, että kaikki hänen ajattelussaan yhdistyvät ainekset olisivat aina yhteismitallisia tai loogisia. Ne antavat kuitenkin paljon ajattelemisen aihetta, ja juuri tähän teoksen viehätys perustuukin. Graffinin anarkia on raikasta ja hyväntahtoista ja se kannustaa ihmisiä koettelemaan omia rajojaan vapauden ja luovuuden nimissä.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *