Van Boxselin teos sisältää faktoja, kaskuja ja anekdootteja tyhmyydestä sekä suoranaisia erehdyksiä ja virheitä joita ihmiset ovat aikojen saatossa saaneet aikaan. Tyhmyyttä lähestytään sanana, ilmiönä ja teoriana, ja perimmäisenä tarkoituksena on kehitellä metodia jolla tyhmyys voitaisiin selittää. Teos on osa suurempaa kokonaisuutta, ja samaa aihetta van Boxsel on lähestynyt myös teoksessaan Hölmöystiede (2001). Lähivuosina voinemme odotella trilogian kolmatta osaa, Tyhmyyden topografiaa. Tyhmyyden ensyklopediassa on kahdeksan eri osiota jotka eivät varsinaisesti muodosta mitään kokonaisuutta. Mutta kirjailijan mukaan, eipä kokonaisuudelle ole tarvettakaan sillä vain epätäydellisyys voi kätkeä virheettömyyttä. Van Boxsel jättää lukijalle tilaa kritiikin esittämiseen ja ristiriitaisuuksien havainnointiin, mutta näistä mahdollisuuksista huolimatta täytyy myöntää että itse olin kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Lieneekö ristiriitaisuuksien vajavainen havainnointi sitten merkki tyhmyydestä, toivon että ei.

Kirjassa esitellään ja käsitellään perimmäisiä kysymyksiä tyhmyydestä. Onko meistä kukaan tarpeeksi viisas tajutakseen oman tyhmyytensä? Onko tyhmyys sivilisaation perusta? Onko aikaa tai asiaa, joissa tyhmyyttä ei ole ilmennyt tai tule ilmenemään? Van Boxsel ei tarjoa näihin suoranaisia vastauksia, mutta uskon että vastauksia on yhtä monta kuin vastaajia. Viimeiseen kysymykseen, mitä tyhmyyden symboleja on olemassa, kirjoittaja kuitenkin tarjoaa useita toinen toistaan mielenkiintoisempia vastauksia ja mehukkaita esimerkkejä. Eräitä näistä ovat blondius, päätön kana ja aasi. Onpa teoksessa mukana jopa typeryksen mutokuva, josta otsan kokoa, muotoa ja lihasten velttoutta tarkkailemalla saadaan selville joukkomme typerykset. Tämänkaltaisella havainnoinnilla voisi huvittaa itseään esimerkiksi kaupan jonossa tai bussipysäkillä. Kirjassa esitellään myös erittäin hupaisat Darwin -palkinnot (s.191-2) jotka jaetaan joka vuosi, sekä kuvaillaan koomista välitilaa eli sitä kun tyhmyys tajutaan vasta kun se on jo liian myöhäistä. Tämä tila on varmasti useimmille meistä tuttu olotila.

Hyvässä ensyklopediassa ei ole mitään alkuperäistä (Morales 1692, s. 56) ja tämä teos onkin nokkela kokoelma tyhmyyteen liittyvistä käsitteistä ja ilmiöistä. Van Boxsel kirjoittaa, että kulttuurimme on useiden peräkkäisten epäonnistumisten sarja, jonka avulla yritämme ymmärtää tyhmyyttä. Lieneekö näin? Ainakin kirjan luettuaan osaa kenties välttyä tekemästä suurempia tyhmyyksiä luettuaan anekdootin "Tunne itsesi", johon koko tyhmyyden käsite mielestäni tiivistyy.