Elämää Suomen sydämessä – Fiktiivinen Kyrönjärvi

Matka Kyrönjärven pitäjään -CD-ROM vie selailijansa jonnekin Suomen historiaan, fiktion ja faktan välimaastoon. Paikkana on kuvitteellinen maaseutupaikkakunta Hämeen ja Pohjois-Satakunnan maastoissa. Lähtöajankohta on kolmikymmenluku, josta poikkeillaan sekä 1900-luvun alkuun että myös vuosituhannen lopun tunnelmiin. Kyrönjärvi (ja samalla rompun päävalikko) pitää sisällään pienen maaseutuyhteisön keskeiset sosiaaliset ja ympäristölliset määrittäjät.

Everscreen Mediateam Oy: 1935 - Matka Kyrönjärven pitäjään. Opetushallitus ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 1999. xxx sivua. ISBN 952-13-0456-1.

Matka Kyrönjärven pitäjään -CD-ROM vie selailijansa jonnekin Suomen historiaan, fiktion ja faktan välimaastoon. Paikkana on kuvitteellinen maaseutupaikkakunta Hämeen ja Pohjois-Satakunnan maastoissa. Lähtöajankohta on kolmikymmenluku, josta poikkeillaan sekä 1900-luvun alkuun että myös vuosituhannen lopun tunnelmiin.

Kyrönjärvi (ja samalla rompun päävalikko) pitää sisällään pienen maaseutuyhteisön keskeiset sosiaaliset ja ympäristölliset määrittäjät. Keskuksen läpi kulkee maantie. Sen varrelle on sijoitettu suurin osa rakennuksista, pienviljelijän talo, kauppa, kunnantalo, maatalo ja seurojentalo. Keskeisistä rakennuksista vain kirkko sijaitsee sivummalla. Koillisessa keskus rajautuu järveen. Luoteessa lepää synkkä ja hiljainen havumetsä.

Edellä mainittuja paikkoja klikkaamalla vierailija pääsee tutustumaan Kyrönjärven ihmisiin ja elämään. Yksittäisten henkilökuvausten lisäksi osioista löytyy tietoja muun muassa liikenneolojen, elämäntapojen ja elinkeinojen muutoksista eri vuosikymmenillä.

Lue ohjekirja ensin

Ilman ennakkoperehtymistä rompun tietokoneeseen työntänyt käyttäjä on hukassa. Kyrönjärvestä ei saa mitään tolkkua. Tarinat tuntuvat irrallisilta eikä multimediaesityksen käytettävyys ole huipussaan. Edes kaikki Kyrönjärven klikattavat pääkohteet eivät tahdo tummasta taustastaan erottua.

Apuun astuu ohjevihkonen. Se paljastaa käyttöliittymän salat ja päävalikon koostumuksen. Hyvä oivallus — jota muutkin romppujentekijät saisivat kernaasti käyttää — on "sisällysluettelo". Ohjevihkoseen on kirjattu kaikkien tarinoiden otsikot ja ajankohdat. Luettelon avulla selailija voi nopeasti hahmottaa ja paikantaa sellaisia aihekokonaisuuksia, joita sinne tänne sinkoilevalla selaisustrategialla ei esiin ole ponnahtanut.

Ohjekirjasessa on myös Kyrönjärveä koskeva taustateksti. Siinä kerrotaan paikkakunnan luonteesta, rompun taustoista ja lähteistä sekä merkityksestä ja sovellutuskohteista. Käyttäjä haastetaan rakentamaan oma tarinansa Kyrönjärvestä rompun kertomuskatkelmien avulla.

Sisälle yhteisön elämään

Rompun pääsisältö koostuu henkilökuvista. Selailija pääsee tutustumaan esimerkiksi Seurojentalo-osion kautta Janne Kulmalan, rytmimusiikkiorkesterin jäsenen, elämään. Samalla kerrotaan Dallapé-orkesterin esityksestä paikkakunnalla. Kirkossa puolestaan henkilökuvia riittää 1930-luvun kirkkoherrasta hänen lapsenlapseensa, 1970-luvun rippikoululaiseen. Henkilögalleria ja aihepiirivalikoima ovatkin kattavia.

Tarinat koostuvat valokuvista ja luetusta tekstistä. Miellyttävää on, että kuvien lähdetiedot ovat helposti nähtävillä. Puheosuuksien taso sen sijaan vaihtelee. Puhunta on monesti paperinmakuista tai sitten vaihtoehtoisesti falskia. Pahiten korvaan ottaa ehkä Topi Helttulan, maantiekulkijan ja kyläoriginellin — jota sievistelemättä olisi voinut kyllä kylähulluksi kutsua — ylinäytelty puheosuus. Osa äänityksistä myös kuulostaa siltä kuin ne olisi tehty pahvilaatikossa tai muoviämpäri päässä.

Hajanaisesta multimediaesityksestä opetuspeliksi?

Kyrönjärvi-rompun ohjekirjasessa määritellään hieman epäsuorasti käyttökohteeksi opetus, niin historian, äidinkielen kuin esimerkiksi ympäristökasvatuksen tai uskonnon näkökulmasta. Opetusvälineeksi tuotos soveltuukin pienoisin varauksin. Rompun käyttö vaatii tarkkaa suunnittelua ja runsasta muuta materiaalia.

Vaarana on, että multimediaesitys itsessään lentää staattisena ja hajanaisena nurkkaan muutaman minuutin selailun jälkeen. Mielenkiintoinen romppuprojekteihin liitettävä tutkimusprojekti olisikin käyttökokemusten ja vastaanoton tutkiminen, jolloin seuraavalla kerralla sisältöä voitaisiin parantaa. Linjattomuus sen varjolla, että yritetään tarjota jokaiselle jotain, ei ole hyve.

Jos uutta vuorovaikutteista informaatioteknologiaa sovelletaan opetustarkoituksiin, toteutukset voisivat olla rohkeampiakin. Suomessa on muutamissa kouluissa kokeiltu esimerkiksi verkon välityksellä tapahtuvien historiallisten roolipeliympäristöjen pelaamista. Aihetta olisi mahdollista viedä eteenpäin ja yhdistää multimediaan esimerkiksi kehittelemällä haastavia historiapelejä.

Kyrönjärven tapauksessa pelin (goottilainen?) juoni voisi edetä seuraavalla tavalla: pelaaja on pienelle paikkakunnalle 1930-luvun saapuva vieras, ehkä kunnanvirastoon tuleva virkamies tai kyläkoulun opettajatar, joka löytää hengenheimolaisensa paikkakunnan eräästä asukkaasta. Pian idylliseltä vaikuttava maaseutuyhteisö alkaa näyttää monimutkaisempia, jopa pelottavia puoliaan. Sukulaissuhteet ja poliittiset sekä uskonnolliset rintamalinjat ja käsitykset vaikuttavat yllättävilläkin tavoilla. Kansalaissota on jättänyt omat arpensa. Paikkakunnalla on nähty suomea murtaen puhuva puolustusnäkökohdista kiinnostunut ulkopuolinen. Ja kaiken takana piilee yhteisön peruspilareita vavisuttava vieläkin synkempi salaisuus… Hyvin toteutettuna tämä kaikki voisi kertoa paljon Suomen historiasta – ja vielä hauskalla tavalla.

Rompunteon oppirahat maksuun

Suomessa on viime vuosina alkanut ilmestyä jos jonkinlaista romppua ja multimediaesitystä. Toiset hankkeet, kuten laaja Historiakone-projekti, eivät edes monen vuoden kehittelystä huolimatta ole saaneet lopputuotetta markkinoille. Onkohan kyseessä Iisakin kirkon rakennus?

Tämä multimediahössötys maksaa paljon. Opettelun tai kokeilun varjolla niihin syydetään rahaa satoja tuhansia – milloin euroja, milloin markkoja. Jotain tulosta tai konkreettista hyötyä saa minun mielestäni aiheellisesti peräänkuuluttaa.

Toistaiseksi näyttää siltä, että suomalaisten multimediaesitysten suurin ongelma on se, että käyttökohdetta ei ole mietitty loppuun asti. Yleensä ulkoiset puitteet ovat sen sijaan kunnossa. Graafikot osaavat asiansa eikä musiikki- tai äänipuolella ole pahempia puutteita. Nämä seikat pätevät myös Kyrönjärvi-romppuun.

Eniten kouluttamisen ja kehittämisen varaa olisi tuotanto- ja käsikirjoituspuolella. Tällä tarkoitan käyttökohteen hahmottamista ja sitä tukevien toteutustapojen ja juonirakenteiden huolellista suunnittelua. Tuotannon, "ohjauksen" ja käsikirjoituksen puolivillainen toteutus sysää upeimmatkin kuva- ja äänimaisemat osaksi epäonnistuneiden multimedioiden harmaata massaa, arkistohyllyjen ja ale-laatikoiden keskivertoisuushelvettiin.

Tarkoitukseni ei ole manata Kyrönjärvi-romppua käsikirjoituksen perusteella maanrakoon. Kyrönjärvi ei ole "mahdoton tapaus", mutta siinäkin tuotantoa ja käsikirjoitusta olisi voinut viedä vielä aavistuksen verran eteenpäin. Romppu on kuitenkin tutustumisen arvoinen, kunnianhimoinen ja persoonallinen kokeilu. Se palkitsee selailijansa, jos tämä on kärsivällinen ja muistaa lukea ohjekirjan etukäteen. 🙂

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *