Elävää elämää 1800-luvun Helsingistä

Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen on ilmestynyt uusi osa fiktiivisestä helsinkiläisestä korttelista kertovaan kirjasarjaan. Kirjassa Tiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista eletään tarkemmin määrittelemätöntä 1800-luvun loppua. Runebergin patsas on jo Esplanadin puistossa ja Päivälehti ilmestyy.    

Larmola, Maija; Larmola, Antti; Lumme, Leena (kuv.): Tiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2010. 87 sivua. ISBN 978-952-222-209-1.

Tiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista on asiallinen – vaikkakin fiktiivinen – katsaus Helsingin historiaan. Ulkoisesti kuvakirjalta näyttävä kirja paljastuu sisällöltään tekstivoittoiseksi ja valtaosa sivuista on käytetty kirjan nimen mukaisesti tarinoihin. Näitä seuraa lyhyt esittely kirjan alku- ja loppuaukeamille sijoitettuihin korttelin yleisnäkymiin. Viimeiset parikymmentä sivua on otsikoitu ’selityksiä’ ja ne tarjoavat tarinoihin liittyvää faktaa sekä tekstillä että kuvilla.

Aikaisempiin kirjoihin tutustumaton tai ne unohtanut olisi ehkä mieluummin aloittanut korttelin yleisesittelysivuilla tarinoihin hyppäämisen sijaan. Niistä kun syntyi nyt varsin sekava kokonaisuus, jossa osa henkilöistä esiintyi useampia kertoja ja osa vain kerran. Eivätkä kirjan aikana ehtineet montaakaan kertaan kohdata. Mikä ehkä kuvastaa ajan kaupunkielämää, jossa ei tunnettu enää kaikkia naapureita?

Kirjan tarkoitus on esitellä historiallista aikaa, joten tarinoihin on tietenkin liitetty monenlaisia  asioita ja ihmiselämän kohtaloita. Tässä on onnistuttu hyvin, rakenteet ovat monipuolisia eikä mikään aihe vaikuta päälle liimatulta. Lapsille suunnatun kirjan olisi voinut olettaa keskittyvän lasten elämään, mutta mukana tuntui olevan runsaasti aikuisia. Ensimmäistä lastaan odottava nuoripari, köyhä leskimuori, Amerikkaan lähtenyttä sulhastaan kaipaava Linda Maria. Mutta tietenkin tarinoissa on myös paljon lapsia, tyttöjä ja poikia.

Tarinat sopivat lapsille ääneen luettavaksi kuvia katsellen, mutta myös omatoimiseen lukemiseen sopivan lukutaidon hallitseville. Molempia ryhmiä olisi palvellut tekstien selvempi linkitys tekstistä lopun selitysosioon, joka järjestelmälliselle lukijalle paljastuu liian myöhään. Faktaelementeissä on sivunumeroviitteet tekstiin, mutta näin päin yhteyksien löytyminen ei tunnu luontevalta.

Selityksiin on erityisesti Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista löytynyt runsaasti kuvia esineistä ja painotuotteista. Mukana on myös otteita todellisesta lapsen päiväkirjasta ja kuva koululaisten käsissä kärsineestä oppikirjasta. On selvää, että tekijät ovat paneutuneet ajankuvan luomiseen ja samasta kertoo myös sivun mittainen lähdekirjallisuuslistaus. 

Kokonaisuutena kirja on onnistunut vierailu aikaan yli sata vuotta sitten. Monien muiden lasten ja varhaisnuorten historiallisten sijoitettujen kirjojen tapaan Tiikerihevonen tarjoaa miellyttävän tavan esittää faktaa fiktion keinoin. Aikuisten historiallisissa romaaneissa juonen vaatimukset vievät anarkronistisiin ratkaisuihin, joilta säästytään kun tarinat ovat yksinkertaisempia arjen kuvauksia.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *