Turun yliopiston Kirja-Aurora julkaisee tieteeseen liittyvän kirjallisuuden lisäksi myös ns. suurelle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja jopa tämän Rakkaudella sisaresi -kirjan kaltaisia romaaneja. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan puhdas fiktio, sillä Rakkaudella sisaresi käsittelee vallankumouksen jälkeen Venäjältä emigroituneen Thiessin perheen elämää Littoisissa. Kyseinen emigranttiperhe tuli tunnetuksi 1980-luvun lopulla, kun heidän omaisuutensa huutokaupattiin perheen viimeisten jäsenten, originellien kaksoissisarusten Noran ja Rinan kuoltua. Tapausta seurattiin tuolloin tarkoin tiedotusvälineissä ja perheen traaginen elämä reposteltiin perinpohjin julkisuudessa. Itsellänikin on tuolta ajalta runsaasti Thiessin perhettä ja emigrantteja käsitteleviä lehtileikkeitä.
Näytelmäkirjailija Pirjo-Riitta Tähti on kirjoittanut aikaisemmin näytelmän Thiessin perheestä ja ilmeisesti sen pohjalta kehitellyt tämän romaanin. Romaanin sävy on nimittäin jollakin tapaa näytelmällinen, vaikkei dialogia kovin paljon olekaan. Valtaosin tarinassa keskitytään kuvaamaan perheen ajatuksia, tunteita ja tapahtumia toteavasti ja vähäeleisesti, kaikkea paisuttelua välttäen. Tietty näytelmällisyys luo toisaalta tarinaan hyvän tunnelman, mutta se myös jättää tarinan ja henkilöt melko paperisiksi.
Kirjan aikatasot vaihtelevat; pääosin liikutaan vuodessa 1987, jolloin Solgårdin huvilan vanhat "lintuneidit" Eleonora ja Irene, Nora ja Rina liikkuvat hauraina hahmoina muistojensa keskellä kylmässä huvilassaan, hienoja sukujuuriaan tutkien, sukutauluja täytellen ja palvelijoita haikaillen, mutta 70 Suomessa vietetyn vuoden jälkeen edelleen täysin vieraina suomalaiselle yhteiskunnalle ja arjen vaatimuksille. Valokuvat, kellastuneet kirjeet ja pitsit hautautuvat pölyyn ja "Unohdettujen Tavaroiden Huone" vuosikymmenten roskiin, loppuun kuluneista vaatteista aina jäätelöpapereihin ja vanutuppoihin saakka, mutta kunnan kodinhoitajaa naiset eivät tahdo päästää sisään – hänhän voi olla vakooja tai varas.
Joissakin luvuissa ajassa liikutaan Thiessin perheelle tärkeisiin ja dramaattisiin vuosiin, otsikoissa näkyvät vuodet 1927, 1930, 1933, 1936 ja 1958. Näiden vuosien kuluessa alunperin kahdeksanhenkisenä Suomeen saapunut perhe kutistuu: liikemiesisän itsemurhaa seuraavat lasten itsemurhat ja mielipuolisuudet, äiti vaipuu odottamaan kuolemaa ainoan pojan kuoltua ja Venäjältä tuotu omaisuus myydään vähitellen niukan toimeentulon turvaamiseksi. Ikuinen haikailu kotiin Pietariin estää kotiutumisen Suomeen ja aika kuluu, tyttäret jäävät naimattomiksi, vähäisetkin kontaktit ruotsinkielisin "parempiin ihmisiin" haipuvat, kunnes kaiken jälkeen jäljellä ovat teräväkieliset ja arvonsa tuntevat vanhat neidit, joiden sanailu on Tähden tarinassa yhtä aikaa hupaisaa ja irvokasta, viehättävää ja raivostuttavaa – kuten heidän elämänsä on täytynytkin olla.
Rakkaudella sisaresi seuraa hyvin tarkkaan niitä dokumentteja ja tietoja, joita Thiessin perheen elämästä Suomessa on olemassa. Vuodet ja tarinat eivät ole keksittyjä, vain dialogit ja tuntemukset ovat. Kaiken sen perusteella mitä perheestä ja emigranttielämästä yleensä tiedetään tarina vaikuttaa uskottavalta ja pitää yhtä tunnettujen historiallisten faktojen kanssa. Romaanimaisuuden tuntua vähentää myös kirjan lopussa oleva Turun yliopiston Venäjän kielen ja kulttuurin professorin Riitta Pyykön lyhyt artikkeli "Elämää emigranttina". Se kertoo tiivistetyssä muodossa äärimmäisen lyhyesti ja pelkistetysti pääkohdat emigranttien elämästä Suomessa. Sikäli tuntuu puutteelta, ettei samaan yhteyteen ole liitetty tarkempia tietoja Thiessin perheestä. Todellisista henkilöistä puhuttaessa heidän elinvuotensa ja tarkempi sukutaustansa olisi ollut syytä kertoa. Nyt ei voi välttyä siltä tunteelta, että lukijan oletetaan tuntevan etukäteen Thiessin perheen tarina ja sen jäsenet. Muutamien kuolinvuosien kertominen ei kuitenkaan taustatiedoksi riitä – etenkään, kun loppuun kuitenkin on haluttu taustoittava artikkeli.
Rakkaudella sisaresi käyttää taitavasti hyväkseen historiallisia tosiseikkoja ja lähteitä, kuvaa hyvin "lintuneitien" tunnelmia, mutta jää kuitenkin romaanina sangen ohueksi muutenkin kuin sivumäärältään. Tarina on kiinnostava, mutta ikävä kyllä sen inspiroimana ei ole maltettu kirjoittaa psykologisesti ja tyylillisesti kantavampaa ja laajempaa romaania vaan on tyydytty vain raapaisemaan pintaa, elävöittämään muutamia tietyn perheen elämän näyttämölle sopivia traagisia hetkiä. Olisin kaivannut enemmän lihaa luitten päälle, kun kerran kyseessä kuitenkin on romaani eikä puhdas faktateos. Parhaimmillaan tarina onkin silloin, kun se malttaa keskittyä myös muuhun kuin perheen tuhoon, kuvaa Noran hentoa ja haaveellista rakastumista pastoriin ja vanhojen sisarten arkista torailua.
Outi Karemaa