Hermann Göring oli ja on yhä yksi tunnetuimmista kansallissosialistisen Saksan johtohahmoista. Heinrich Fraenkelin ja Roger Manvellin teos Hermann Göring – Nousu ja tuho on rakennettu hyvin dokumentoitujen saksalaisten ja yhdysvaltalaisten arkistodokumenttien varaan. Perusaineistoa täydentävät Göringin perheenjäsenten, hänen alaisinaan toimineiden ja muiden hänen lähipiirissään eläneiden haastattelut.

Nuoruus

Hermann Göring syntyi Baijerissa vuonna 1893. Hänen isänsä oli toiminut Saksan Länsi-Afrikan ensimmäisenä kenraalikuvernöörinä ja pojan syntyessä hän toimi Saksan pääkonsulina Haitilla. Pojan ensimmäiset elinvuodet kuluivat kummisedän, Ritter Herman von Epesteinin linnassa Saksassa. Kummisedällä oli ilmeisesti myös suhde Hermanin äitiin Franziska Tiefenbrunniin. Koulun jälkeen nuori Hermann valitsi sotilasuran, mutta todettiin kelpaamattomaksi rintamapalvelukseen suursodan alussa. Hän pääsi kuitenkin ilmavoimiin tähystäjäksi ja sai koulutuksen sotilaslentäjäksi. Sodan jälkeen Göring palveli liikennelentäjänä Tanskassa ja Ruotsissa. Ruotsissa hän tutustui ensimmäiseen vaimoonsa Carin von Kantzowiin, he avioituivat Münchenissä vuonna 1923. Vaimo oli Göringille kovin tärkeä ja rakas, ja tämän kuoltua vuonna 1931 Göring nimesi myöhemmin rakennuttamansa suuren kartanon edesmenneen vaimonsa mukaan Carinhalliksi. Carin kuului ruotsalaiseen yläluokkaan ja hänen sisarensa oli naimisissa kreivi Eric von Rosenin kanssa. Tämä puolestaan oli yksi sotienvälisen ajan ruotsalaisen äärioikeistopuolueen aktivisteja. Tiedossa ei ole, saiko Hermann vaikutteita kansallissosialistiseen ajattelun jo noina aikoina. Myöhemmin Göring avioitui saksalaisen näyttelijätär Emmy Sonnemannin kanssa.

Poliittinen ura ja kansallissosialistinen puolue

Poliittisen uransa Göring aloitti liittymällä Saksan kansallissosialistiseen puolueeseen jo vuonna 1922. Puolueen johtaja Adolf Hitler nimitti hänet pian SA-joukkojen ensimmäiseksi johtajaksi. Kun puolue teki onnettoman vallankaappausyrityksen vuonna 1923, Göring oli joukossa innolla mukana. Kaappaus epäonnistui, Hitler vangittiin ja Göring pakeni maasta. Kun vallananastusta yrittäneet armahdettiin, Göring palasi Saksaan ja hänestä tuli vuonna 1928 kansallissosialistien valtiopäiväedustaja.

Menestyneiden vaalien jälkeen vuonna 1932 Göring valittiin valtiopäivien puhemieheksi. Natsit olivat nyt valtiopäivien suurin puolue ja Göring käytti asemaansa vaikuttaakseen kansallissosialistien menestykseen. Hitlerin noustua valtaan Göringistä tuli ministeri ja samalla Preussin osavaltion sisäministeri. Sisäministerinä hän saattoi vaikuttaa siihen, että Preussin hallinto yhdenmukaistettiin natsien haluamalla tavalla ja poliittiset vastustajat eristettiin hallinnollisilla päätöksillä varta vasten perustettuihin keskitysleireihin. Hän myös perusti Preussiin salaisen poliisin, joka sittemmin laajeni koko valtakuntaa käsittäväksi Gestapoksi.

Göring nimitettiin vuonna 1935 Luftwaffen komentajaksi ilmavoimien kenraalin arvossa. Göringin poliittisen uran nousukiito jatkui ja hänestä tuli vuonna 1937 Saksan talouden suunnittelun johtaja tehtävänään saattaa Saksa sotakuntoon. Kun hänet vielä vuonna 1938 ylennettiin marsalkaksi, oli hän sotilasarvoltaan Wehrmachtin korkein upseeri. Uuden suursodan alussa Hitler nimitti Göringin seuraajakseen Rudolf Hessin rinnalle. Hessin lennettyä Brittein saarille vuonna 1941 Göringin asema valtakunnan kakkosmiehenä vakiintui. Tämä nimitys lakkasi vasta keväällä 1945, kun Hitler tulkitsi Göringin pettänen hänet, kun tämä Baijerista pyysi lupaa ottaa valtakunnan johdon käsiinsä Hitlerin päätettyä pysytellä Berliinin bunkkerissaan. Hitler erotti Göringin puolueesta ja kaikista tämän viroista. Päätöksellä ei sodan viimeisinä viikkoina ollut enää merkitystä.

Sotilaallisella urallaan Göring lupaili paljon, mutta ei juurikaan saavuttanut mainetekoja. Hänen ilmavoimansa eivät pystyneet estämään Dunkerquen evakuointia tai lannistamaan Britanniaa ilmasodassa, eivät voineet estää liittoutuneiden pommituksia Saksan sydänalueille, eikä hänen onnistunut lupauksistaan huolimatta huoltaa ilmateitse Stalingradiin piiritettyä armeijaa.

Göring osallistui myös sekä suoraan että epäsuorasti juutalaisten vainoon ja murhaamiseen. Vuoden 1938 Kristalliyön jälkeen Göring kehitti suunnitelman, jonka mukaan Saksan juutalaisilta vaadittiin kollektiivinen miljardin saksanmarkan vahingonkorvaus oletetusta syyllisyydestä erään juutalaisen tekemään murhaan. Tämä mahdollisti suoranaisen ryöstelyn ja johti juutalaisten pakoon Saksasta.  Göringin valtuuttamana vuonna 1941 SS-upseeri Heydrich aloitti kokonaissuunnitelman laatimisen, jonka tavoitteena olisi juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu.

Göringin tehtävä sotatalousjohtajana oli myös huolehtia siitä, että Saksan armeija sai pääasiallisen päivittäishuoltonsa valloitetuilta alueilta. Tämä koski ennen kaikkea itärintamaa, jossa paikallisten resurssien ryöstäminen armeijan tarpeisiin ja sitten myös Saksaan johti murhenäytelmin, jopa nälkäkuolemiin paikallisväestön keskuudessa. Toiminta kyllä kostautui myös yhä voimistuvana partisaanitoimintana Ukrainassa ja Venäjällä.

Hybris

Göringin tähti oli siis nousussa natsiaatteen konkretisoituessa yhteiskunnalliseksi järjestykseksi. Hänen nousunsa kansallissosialistien eliittiin, äkkinousu sotilaseliitin johtoon ohi maineikkaiden sotilassukujen ja toiminta valtakunnan kakkosmiehenä ja Saksan talouden vastuuhenkilönä heijastui myös siviilielämässä vastaavanlaisena nousuna ja loistona.

Jo Göringin korkeasäätyinen syntyperä ja elämänpiiri olivat taustana hänen aikuisiässään osoittamaansa haluun hyvään elämään, hyvän ruoan ja kalliiden viinien ystävänä. Hän eli kartanoissaan ja linnoissaan ylellistä elämää, jonka mahdollisti hänen asemansa valtakunnan keskeisenä vaikuttajana. Verrattuna muihin natsijohtajiin Göring todella erottui joukosta. Hän rakasti mitaleitaan, joita hänelle siunaantui runsaasti ja hän esiintyi mielellään itselleen varta vasten suunnitelluissa univormuissa, käsiä koristivat suuret sormukset, ja ”siviilissä” hän mielellään esiintyi silkkisissä kimonotyyppisissä vaatteissa. Hän järjesti mielenpainuvia juhlia säätyisilleen ja poliittisille ystävilleen. Kansa toisaalta nauroi hänen mahtipontisuudelleen ja ylelliselle elämälleen, mutta toisaalta piti hänen huumoristaan ja esiintymisestään joviaalina kansanmiehenä. Tämä positiivinen kuva tosin karisi, kun pommitukset raunioittivat Saksaa, mutta ylellinen elämä siitä huolimatta jatkui.

Göringin mieltymys luksukseen tuli myös ilmi hänen himostaan taide-esineiden kokoamiseen. Göringin ilmestyminen mihin tahansa taidemuseoon pelotti museonjohtajia, koska usein tuloksena vierailusta oli arvokkaiden teosten siirtyminen joko Hitlerin suunnitteleman valtakunnan taidemuseon varastoon tai suoraan Göringin oman laajaan taidekokoelmaan. Sama kiinnostus taide-esineisiin jatkui Saksan sotavalloitusten myötä, jolloin valloitetuilta aluilta koottiin ”sotakorvauksena” taideteoksia Saksaan ja Göringin omaan kokoelmaan, joista upein oli vaimon muistoksi rakennetussa Carinhallissa.

Nemesis

Göringin tähti alkoi kuitenkin poliittisesti himmetä sodan puolivälissä, jolloin Hitlerin tyytymättömyys ilmavoimien tehottomuuteen kohdistui suoran Göringiin. Myös osittainen epäonnistuminen muissa tehtävissä aiheutti epäsopua. Ratkaiseva oli tapaus, jossa liittoutuneiden lentäjät pakenivat vankileiriltä, saatiin kiinni ja ammuttiin. Hitlerin antamaa teloituskäskyä Göring itsekin entisenä sotilaslentäjänä vastusti, mutta tuomio pantiin toimeen. Lopullinen ero tuli, kun Göring ilmeisen vilpittömästi pyysi saada ottaa valtakunnan ohjat käsiinsä ja viedä sota jonkinlaiseen loppuun mahdollisella sopimuksella länsiliittoutuneiden kanssa.

Saksan antautumisen yhteydessä myös Göring tunnistettiin ja otettiin säilöön odottamaan tulevaa sotaoikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnin kuvaus teoksessa noudattaa kaavaltaan televisiostakin tuttua amerikkalaisen oikeusistuimen kaavaa. Tutkinnan ja kuulustelun yhteydessä Göring tietenkin kielsi kaiken ja oikeudenkäynnissä debatissa syyttäjien kanssa hän alussa menestyi hyvin. Göring ei suinkaan ollut mikään tyhmä natsi, jollaiseksi hänet on kuvattu, vaan oikeudenkäynnin yhteydessä hänen äärettömän hyvä muistinsa ja looginen ajattelunsa tulivat esiin. Älykkyysosamäärä oli 138.

Kun Göring oli tutkintavankeusaikana vieroittunut pitkäaikaisesta huumeiden käytöstä, hänen älylliset ominaisuutensa tulivat esiin, teoksen kirjoittajat painottavat. Göringin ydin puolustuksessa oli kansallissosialistinen ideologia, joka perustui germaanien johtajakeskeiseen maailmankuvaan ja -katsomukseen. Tällähän kaikki sittemmin sotasyyllisinä tuomitut perustelivat tekojaan. Puolustus ei kuitenkaan kestänyt, ja Göring tuomittiin kuolemaan. Tuomion perusteina olivat mm. hänen vaikutuksensa hyökkäyssodan alkamiseen, pakkotyöleirien perustaminen ja valloitettujen alueiden ryöstäminen, juutalaisten vainoaminen ja osallistuminen epäsuorasti heidän tuhoamiseensa. Hirttotuomiota ei kuitenkaan voitu toimeenpanna, sillä Göring otti itsensä hengiltä syanidikapselilla ennen tuomion täytäntöönpanoa. Mistä kapseli oli hänelle joutunut, on edelleenkin suuri mysteeri.