Erään yritysjohtajan muotokuva

Tapiolan pitkäaikaisen johtajan Asmo Kalpalan (s. 1950)  elämäkerrassa on juhlakirjan tuntua: se on pääosin koostettu Kalpalan ja hänen tuttaviensa antamista haastatteluista ja aineistoista. Teos korostaa monessa kohdin Asmo Kalpalaa lainaten, että oikeudenmukainen kohtelu ja rehellinen työ tuovat parempia tuloksia ja enemmän onnea kuin ”pelin politiikka” ja pidäkkeetön oman edun tavoittelu. Tutkimuksen tueksi kirja on liian kevyt, mutta moni talouselämän toimija tai talouselämästä kiinnostunut varmaan lukee teoksen mielisuosiolla, ja sympaattisen oloinen keskushenkilö  ja hänen ajatuksensa tekevät kirjasta lukemisen arvoisen.

Hirvikorpi, Helinä: Jos on valta, on myös vastuu. Asmo Kalpalan elämä. WSOY, 2012. 216 sivua. ISBN 978-951-0-39483-0.

Vaihtoehtoinen johtajakuva

Asmo Kalpala (s. 1950), Tapiola-ryhmän pitkäaikainen toimitus- ja pääjohtaja, on eläkepäiviensä kynnyksellä saanut oman elämäkertateoksen ”Jos on valta, on myös vastuu. Asmo Kalpalan elämä”. Teoksen on kirjoittanut Helinä Hirvikorpi, joka on aiemmin julkaissut tietokirjoja mm. johtamisesta ja johtajuudesta.

Alkusanoissa Hirvikorpi kertoo, että hän sai kirjaidean, kun pohti, että talousmaailmasta pitäisi kirjoittaa muutenkin kuin ahneuden ja yltiöpäisen kvartaalikilvoittelun näkökulmasta. Hirvikorpi esitti kirjaidean WSOY:lle sekä vanhastaan tutulle Kalpalalle, jonka ajattelua oli oppinut arvostamaan. Tuloksena oli kirja Asmo Kalpalan elämästä ja arvomaailmasta.

Teoksessa on juhlakirjan tuntua: se on pääosin koostettu Kalpalan ja hänen tuttaviensa antamista haastatteluista ja aineistoista. Myönteiset näkökulmat ovat päällimmäisinä jopa niin, että lukija jää hiukan kaipaamaan inhimillistä rosoa henkilökuvaan.

Elämä, ajattelu ja harrastukset

Vajaat sata ensimmäistä sivua keskittyvät kuvaamaan Asmon elämää, lapsuudenkodissa saatua ymmärrystä yritystoiminnan vaatimuksista ja karikoista. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään Kalpalan taloudellista ajattelua ja näkemyksiä. Kalpalahan on usein julkisuudessa pohtinut sitä, miten paljon inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia umpikujia olisi voitu torjua, jos 1990-luvun lamassa ylivelkaantuneet yksityishenkilöt olisivat saaneet tarvittavan tuen.

Kyseessä on myös kertomus miehestä, jonka suhtautuminen ympäristöön ja muihin ihmisiin muuttuu vähitellen huomioivammaksi. Muistelijoiden mukaan Kalpalakin oli aluksi kovien arvojen liikemies, mutta myöhemmin hänet on usein nostettu vastapainoksi kärjekkäimmille kovan talousajattelun ihannoitsijoille.

Elämän ja uravaiheiden lisäksi kirja käsittelee melko paljon myös Kalpalan lempiharrastusta, moottoripyöräilyä. Teoksessa kuvataan Asmo Kalpalan ja hänen ystäviensä eksoottisimpia, välillä varsin hengenvaarallisiakin pyörämatkoja niin Etelä-Amerikassa kuin Aasiassakin, karuilla vuoristoseuduilla ja trooppisissa maisemissa.

Ei peliä, vaan työtä kädet savessa

Teos korostaa monessa kohdin Asmo Kalpalaa lainaten, että oikeudenmukainen kohtelu ja rehellinen työ tuovat parempia tuloksia ja enemmän onnea kuin ”pelin politiikka” ja pidäkkeetön oman edun tavoittelu. Luottavaisuuden säilyttäminen kuvataan haasteeksi, sillä Kalpala joutui uransa eri vaiheissa kokemaan ja torjumaan monenlaisia, erityisesti Tapiolaan kohdistuneita kaappaus- ja fuusioyrityksiä.

Sivulla 41 Kalpala toteaakin: ”Nuorelle miehelle, jolla oli paljon ihanteita, pelien pelaamiset olivat valtavan traumaattisia kokemuksia. Kuinka paljon menetetäänkään suorituskykyä siinä, että joutuu olemaan kyyninen ja koko ajan varuillaan.” Hiukan myöhemmin, sivulla 47, Kalpala painottaa ajan myötä kuitenkin havainneensa että ne, jotka eivät pelaa (vaan keskittyvät työhönsä hyvässä tarkoituksessa), luovat uutta ja saavat pysyvää aikaan.

Vaikka kahteensataan sivuun ei mahdu kovin perinpohjaista yhteiskunta-analyysiä, Kalpalan toiminnan ja havaintojen kautta valotetaan hyvän hallintotavan, kohtuuden ja yhteisvastuun merkitystä. Kalpala korostaa, että rahakannustimet eivät yksin tuo autuutta, ja muistuttaa, että yritystoiminnan tulisi ymmärtää, miten tärkeää on valmius itsekritiikkiin ja heikkouksien tunnistamiseen. Kalpalan näkemykset eivät sinänsä kyseenalaista taloudellista voitontavoittelua, mutta hän katsoo, että hyvä elämä ja hyvä taloudellinen tulos kulkevat käsi kädessä: ”Ihmisten tulisi voida elää tyytyväisinä tässä ja nyt. Sillä on suuri merkitys taloudelliselle suorituskyvylle.” (s. 95)

Vakuutusala ja pankkiala – samanlaiset ja erilaiset

Kalpalan näkemyksissä pankkimaailman tempoileva rytmi asettuu vastakkain vastuullisemman ja verkkaisemman vakuutusalan kanssa. Vakuutusala on hänen mukaansa ikään kuin lähempänä todellista maailmaa kuin yhä kuvitteellisempia sijoituskohteita kehittelevä pankkimaailma. Näin se voi edustaa pysyvyyttä ja vastuuta nopeatempoisten spekulaatioiden rinnalla.

Ajatus voi olla paikkansapitävä, mutta toisaalta kirjaa lukiessa tulee mieleen, että vakuutusalallakin on omat ikävät piirteensä. Ainakin tavallinen riviasiakas saattaa huomata, että onnettomuuden tullen korvauksia ei välttämättä tipu luvatulla tavalla. Puhumattakaan hiljattain uutisoidusta tavallisen tallaajan painajaisesta, jossa vakuutusyhtiön rahoittama korjaustyö päätyi hämäräfirmalle. Seurauksena tärveltyivät sekä omakotitalo että vakuutetun viimeiset elinvuodet.

Yksittäisten ihmisten kokemat ongelmat vakuutustoiminnassa saattavat toki olla pikkuseikkoja, mitä tulee suuriin linjoihin. Yhtäkaikki tällaiset teemat nousivat sitäkin sitkeämmin kummittelemaan mieleeni, kun niitä kirjassa ei sivuttu. Toki teoksessa käsitellään myös vakuutusyhtiöiden vallankäyttöä, mutta kyse on enemmänkin korkeamman tason valtataisteluista ja fuusioimisyrityksistä. LähiTapiolan asiakkaana on toki myös kiintoisaa hiukan saada taustoitusta sille, millaisia säätöjä Lähivakuutuksen ja Tapiolan yhdistymiseen liittyi. 

Selkeän kevyt elämäkerta

Kirja on johdatus erään johtajan elämään ja ajatuksiin ja sopinee parhaiten niille, joita kiinnostavat Kalpala, Tapiola ja vastuullisuutta pohtiva, valtavirtaa sinänsä edustava talousalan ammattilainen. Tutkijalle kirja jää vähän kevyeksi, eikä se toisaalta ihan yllä sellaiseen jännityskertomuksen tunnelmaan, jota esimerkiksi jotkut amerikkalaiset vastaavat teokset voivat tavoittaa kuvatessaan talouselämän tapahtumia.

Monet talouselämän toimijat ja ilmiöt oletetaan lukijalle tutuiksi tai ainakin jätetään tarkemmin esittelemättä. Teos kuvaa talouselämää Kalpalan tuntojen ja tulkintojen kautta, mutta tutkimukseen viitataan harvoin. Kalpalan sinänsä hyvät puheenvuorot vastuunotosta jne. olisivat voineet saada lisäpotkua tutkimuksesta tai tietokirjoista – vaikkapa viittauksista sellaisiin kirjoihin kuin Wilkinson & Pickettin Spirit Level (suom. Tasa-arvo ja hyvinvointi”). Tämä mietitytti varsinkin siksi, että Kalpala itse on eri yhteyksissä korostanut toivettaan, että esimerkiksi velkaantumista tutkittaisiin perin pohjin.

Nämä ongelmat ovat ehkä kuitenkin erityisesti tutkijan ongelmia, moni talouselämän toimija tai talouselämästä kiinnostunut varmaan lukee teoksen mielisuosiolla, ja sympaattisen oloinen keskushenkilö tekee kirjasta lukemisen arvoisen. Asmo Kalpalan ajatuksiin voi tutustua myös esimerkiksi Helsingin tutkijakollegiumin YouTube -kanavalla, ”Kympin sarja”-tilaisuuksien taltioinneissa. Kalpala käsitteli tilaisuudessa 7.11.2013 yhdessä tutkija Jyri Liukon kanssa aihetta ”Finanssiala, vastuu ja vakuuttaminen”.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *