Espanjantautia jäljittämässä

Linnanmäen teos Espanjantauti Suomessa pureutuu Suomea ja koko maailmaa koetelleeseen influenssapandemiaan vuosina 1918-1920. Tuolloin poikkeuksellisen virulentti ja uutta kantaa edustava influenssavirus levisi yli koko maailman tappaen tavallisista influenssaepidemioista poiketen myös nuoria ja hyväkuntoisia ihmisiä. Tähän perustui sen pelottavuus ja säilyminen muistissa tähän päivään asti. Teos rakentuu selkeän rakenteensa ansiosta kerros kerrokselta luomaan kuvaa espanjantaudin olemuksesta, leviämisestä ja vaikutuksista Suomessa.

Linnanmäki, Eila: Espanjantauti Suomessa. Influenssaepidemia 1918-1920. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. 242 sivua. ISBN 951-746-716-8.

Linnanmäen teos Espanjantauti Suomessa pureutuu Suomea ja koko maailmaa koetelleeseen influenssapandemiaan vuosina 1918-1920. Tuolloin poikkeuksellisen virulentti ja uutta kantaa edustava influenssavirus levisi yli koko maailman tappaen tavallisista influenssaepidemioista poiketen myös nuoria ja hyväkuntoisia ihmisiä. Tähän perustui sen pelottavuus ja säilyminen muistissa tähän päivään asti. Teos rakentuu selkeän rakenteensa ansiosta kerros kerrokselta luomaan kuvaa espanjantaudin olemuksesta, leviämisestä ja vaikutuksista Suomessa.

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa muutamassa kuukaudessa maapallon kiertänyttä espanjantautia on kutsuttu viimeiseksi suureksi kulkutaudiksi jatkumossa, joka pitää sisällään niin ruttoja kuin rokkojakin. Nimensä espanjantauti sai siitä, että Espanjan lehdistö toi uuden kulkutautiepidemian ensimmäisenä maailman tietoisuuteen. Tautiin kuoli arviolta 30-50 miljoonaa ihmistä, joten sen vaikutukset olivat tuntuvia. Suomessa tautiin kuolleita oli 19 000 – 27 000. Kuolleiden lukumäärää on vaikea arvioida, sillä on usein mahdotonta erottaa influenssaa muista kuumetaudeista. Lisäksi influenssan aiheuttamiin jälkitauteihin kuoli paljon ihmisiä, jotka on tilastoitu muiden kuolinsyiden kuin influenssan alle.

Linnanmäen teos on yksi osa 1900-luvun keskivaiheilta lähtien tapahtunutta lääketieteellisen historian esiinmarssia ja alan tutkimuksen voimakasta kasvua. Uudet epidemiat ja vanhojen tautien jo voitetuiksi luultujen kantojen voimistuminen ovat saaneet kiinnostuksen heräämään myös vanhoja epidemioita ja tautikirjoa kohtaan. Historiallisen mielenkiinnon lisäksi vanhojen pandemioiden tutkimuksen on usein nähty olevan hyödyksi varauduttaessa seuraavaan maapallon väestöä koettelevaan pandemiaan. Tuoreimpia muistutuksia virusten muuntautumiskyvystä ja ihmiskunnan haavoittuvuudesta suhteessa näihin ihmisin pienimpiin parasiitteihin on ollut lintuinfluenssakohu. Kaikeksi onneksi virus ei onnistunut maailmanvalloituksessaan, mutta mahdollisuudet uuteen maailmanlaajuiseen pandemiaan ovat olemassa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa menneisyyden opeilla voi todellakin sanoa olevan merkitystä tulevaan varauduttaessa, vaikka elämme nyt hyvin toisenlaisessa maailmassa kuin suomalaiset noin sata vuotta sitten espanjantaudin riehuessa.

Tutkimus sijoittuu terveyden ja sairauden historian, sosiaalihistorian, väestöhistorian ja lääketieteen historian maastoihin. Espanjantautia kuvataan tilastotieteen keinoin ja sen vaikutuksia kuvataan makrotasoisesti. Lähdeaineisto koostuu niin kvantitatiivisesta kuin kvalitatiivisestakin aineistosta. Tilastoaineisto kertoo epidemian leviämisestä, sen eri aalloista, sairastavuudesta ja kuolleisuudesta suhteutettuna ikään, sukupuoleen ja ammattiasemaan. Lääkäreiden tuottamasta kirjallisesta materiaalista saadaan kvalitatiivista aineistoa taudin oireista, hoitokeinoista, viranomaisten reagoinnista ja taudin torjuntatoimenpiteistä. Nämä tiedot on koottu pääosin piiri- ja kunnanlääkärien sekä kaupunkien terveydenhoitolautakuntien vuosikertomuksista. Lisäksi on käytetty sanomalehtiä täydentämään kuvaa espanjantaudin sosiaalisesta merkittävyydestä. Näiden aineistojen antaman tiedon totuudellisuutta ja merkittävyyttä sekä niiden tulkinnanvaraisuutta on ruodittu perinpohjaisesti ja ansiokkaasti. Luotettavuudeltaan ja lähdekritiikiltään teos on erinomainen. Se on johdonmukaisesti ja sujuvasti kirjoitettu. Tarvitsemansa asiakokonaisuudet ja tiedot löytää helposti rakenteen jämäkkyyden ja selkeyden vuoksi helposti.

Espanjantauti vainosi Linnanmäen mukaan ankarimmin köyhiä ja aiheutti heidän joukossaan lukuisampia kuolemantapauksia. Yhtenä syynä tähän oli köyhän väestönosan huonompi ravitsemuksellinen tilanne ja hygienian puutteellisuus. Juuri takana ollut sisällissota oli aiheuttanut ruokahuoltoon ongelmia ja varsinkin punaisten ja heidän perheidensä vastustuskyky espanjantautia vastaan oli huono. Sotavankileireillä oli usein mahdotonta tietää kuolivatko vangit nälkään vai influenssaan. Taudin leviäminen nopeutui uuden rautatieverkoston, väestön liikehtimisen ja saksalaisen sotaväen ansiosta. Kaupungeilla oli myös keskeinen merkitys taudin leviämisessä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, miten espanjantauti vaikutti saamelaisten asemaan pohjoisessa. He kärsivät taudista suomalaisia asukkaita enemmän, ja osittain tämän vuoksi joutuivat antamaan periksi suomalaisten asuttamispaineille.

Teoksen kiinnostavinta antia edustavat kuvaukset siitä, miten kansa käytännössä koetti selvitä taudista ja miten tauti vaikutti ihmisten elämään mikrotasolla. Taudin pelko, maanviljelystöiden keskeytyminen koko talon väen sairastaessa, ruoan hinnan nousu ja toiminnan lamaantuminen monella elämän alueella olivat koko kansaa koskettavia kokemuksia. Kuten kirjoittaja esimerkiksi sivulla 105 mainitsee, Heinolassa postin kanto kävi mahdottomaksi ja Turussa, Loimaalla, Hämeenlinnassa ja Kangasalla kouluja suljettiin taudin vuoksi. Lääkärit ja sairaanhoitajat joutuivat usein varsinkin syrjäseuduilla lähes mahdottoman tilanteen eteen. Voimavaroja sairaiden hoitamiseen ei ollut. Pappien sairastuessa hautaaminen pitkittyi ja lukuisten vainajien takia osa kuolleista haudattiin joukkohautoihin.

Vaikka yksilötason kokemuksia onkin otettu mukaan tarkasteluun, jäävät näiden yksilötapausten seuraukset tarkastelun ulkopuolelle. Jos perheen elättäjä kuoli, mitä tapahtui jäljelle jääneille. Miten kauan vaikeasta taudista toipuminen kesti. Miten suuren kuolleisuuden kunnat toipuivat ja miten pitkään kesti väestön tasoittuminen. Espanjantauti jätti jälkeensä paljon nuoria leskiä ja orpoja. Uusia avioliittoja varmasti solmittiin tautivuosien ja sisällissodan jälkeen runsaasti. Vaikka tauti poistui, seuraukset jäivät elämään vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Näitä seurauksia on varmasti vaikea jäljittää ja toteennäyttää, mutta ehkä kirkonkirjoista ja jonkin kylän tapahtumiin tautijakson jälkeen keskittymällä olisi mahdollista tutkimusta jatkaa syvemmälle ja pidemmällekin.

Kaiken kaikkiaan teos on erinomainen kuvaus yhdestä Suomen historian kriisiajasta. Espanjantaudin aiheuttamat väestölliset tappiot ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jääneet pitkälti sisällissodan tapahtumien ja niiden tutkimuksen varjoon. Linnanmäki korjaa tätä tilannetta teoksellaan tuoden esiin merkityksellisen, mutta vähän tutkitun ja syrjään jääneen historiallisen juonteen itsenäisen Suomen myrskyisältä alkutaipaleelta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *