Etelämeren laulu. Matruusi Martti Vappulan dramaattinen purjehdus s/v Olivebankilla vuonna 1928

Suomi oli 1900-luvun alkupuolella purjemerenkulun viimeinen suurvalta. Etenkin ahvenanmaalaisten varustajien omistamat metallirunkoiset purjelaivat kuljettivat pitkän matkan rahtilasteja maailman merillä. Nämä suuret purjelaivat ovat saaneet ansaitusti huomiota erinäisissä muistelmissa, historiikeissä ja tutkimuksissa. Siitä huolimatta, että Suomen purjemerenkulku oli 1900-luvulla kuitenkin vain kuriositeetti: sen merkitys Suomen kansantalouden kannalta oli minimaalinen ja purjetonnistomme kokonaisvetoisuus oli vaatimaton verrattuna aikakauden kone- ja moottorikäyttöisiin kauppalaivastoihin.

Marttala, Jorma: Etelämeren laulu. Matruusi Martti Vappulan dramaattinen purjehdus s/v Olivebankilla vuonna 1928.. WSOY, 1998. 342 sivua. ISBN 951-0-22586-X.

Suomi oli 1900-luvun alkupuolella purjemerenkulun viimeinen suurvalta. Etenkin ahvenanmaalaisten varustajien omistamat
metallirunkoiset purjelaivat kuljettivat pitkän matkan rahtilasteja maailman merillä. Nämä suuret purjelaivat ovat saaneet ansaitusti huomiota erinäisissä muistelmissa, historiikeissä ja tutkimuksissa.

Siitä huolimatta, että Suomen purjemerenkulku oli 1900-luvulla kuitenkin vain kuriositeetti: sen merkitys Suomen kansantalouden kannalta oli minimaalinen ja purjetonnistomme kokonaisvetoisuus oli vaatimaton verrattuna aikakauden kone- ja moottorikäyttöisiin kauppalaivastoihin. Kuriositeetti tai ei, suuret purjelaivat ovat kiinnostaneet ja kiinostavat yhä kirjoittajia.

Jorma Marttalan puolidokumentaarinen teos Etelämeren laulu on uusi lisä 1900-luvun kauppapurjemerenkulun muistelmien joukkoon. Marttala on koonnut teoksen enonsa, matruusi Martti Vappulan päiväkirjojen, kirjeiden ja matkareportaasien perusteella.

Kirjan alkuun olisi kaivannut tietoa, mikä teoksessa on Vappulan ja mikä Marttalan kirjoittamaa mikä autenttista dokumenttia ja mikä myöhemmin lisättyä. Nyt lukija harhautuu helposti luulemaan koko teosta aidoksi dokumentiksi. Vertailu vaikkapa Eino Koivistoiseen mainioon Gustaf Erikson elämäkertaan osoittaa helposti, millä lähteillä Marttala on teoksensa kanssa puuhaillut. Kaikki kunnia kirjailija Marttalalle, jonka aiemmasta tuotannosta löytyy niin
henkilökuvat presidentti Ahtisaaresta kuin kenraali Hägglundistakin, mutta historian poluille harhautuessaan voisi noudattaa edes peruspelisääntöjä.

Teoksen päähenkilö, Martti Vappula oli tyypillinen vuosisadan alkupuolen purjelaivojen merimies: hyvin koulutettu seikkailija, jonka veti purjelaivoille tietämys purjemerenkulun viimeisestä joutsenlaulusta: uusia purjealuksia ei oltu rakennettu enää vuosiin ja käytössä olleet alukset olivat varmuudella viimeisiä jäänteitä menneestä aikakaudesta. Haaveissa oli merikapteenin ura: Suomessa kuten monessa muussakin maassa päällystötutkinnon sai vasta harjoittelmalla purjelaivoilla. Ja koska purjelaivoja oli käytännössä vain Suomessa ja Ahvenanmaalla ja Gustaf Eriksonilla, sai varustaja aina halutessaan aluksilleen motivoituneita merimiehiä, jotka eivät vaatineet palkkaa, vaan päin vastoin maksoivat koulutuksestaan viimeisillä purjelaivoilla.

Etelämeren laulu on Vappulan päiväkirjamuotoon puettu matkakertomus. Marttala on kuten sanottua kirjailija, mutta myös Vappula oli erinomainen kirjoittaja. Tätä todistaa muun muassa se, että hän kirjoitti matkansa aikana kaiken aikaa juttuja suomalaislehtiin.

Teoksen kannalta olisi ollut kiinnostavaa saada nämä lehtijutut päiväkirjatekstin rinnalle, ainakin niiltä osin kun ne poikkesivat päiväkirjatekstistä. Vappula oli tarkkasilmäinen havainnoitsija. Etelämeren laulu kuvaa yhtä lailla itsenäisen Suomen ensimmäisen kymmenen vuoden kasvukipuja, vieraita kulttuureja kuin myös ja
etenkin merenkulkua ja merimieselämää. Merenkulun historiasta kiinnostuneille teos antaa lisävalaistusta käytännön elämästä suurella purjealuksella.

Etelämeren laulu laajenee yksitoikkoisesta matkakertomuksesta nuoren miehen elämäntilitykseksi. Alunperinkin julkaistavaksi tarkoitetuista päiväkirjamuistiinpanoista ei kuitenkaan tullut tekijänsä toivomaa elämän välitilinpäätöstä, vaan ne jäivät Marttalan muokkaamaksi muistokirjoitukseksi: Vappula menehtyi puutteellisen ruoan aiheuttamaan beri-beri tautiin (b-vitamiinin puutokseen) Australian edustalla 1928. Viimeiset päiväkirjamerkinnät on tehty vain kahta päivää ennen kuolemaa.

Teoksessa kuvataan ilmeikkäästi taudin etenemisen ja hoitoyritykset; aina purjelaivan lääkekaapin sisältöä myöten. Marttala on liittänyt kiinnostavasti teoksen loppuun kolme kirjettä, joissa kuvataan eri näkökulmista Vappulan kuolemaan johtaneita tapahtumia: virallinen ja kaunisteleva, kapteenin lähettämä kirje; ehkäpä totuudenmukaisin; merimiestoverin lähettämä ja kolmanneksi australiansuomalaisen ammattiyhdistysaktivistin muotoilem viesti, jossa syytetään avoimesti kapteenia laiminlyönneistä miesten muonituksessa ja sairaiden hoidossa.

Marttala on liittänyt teokseen lyhyen merenkulkusanaston, joka on lainattu Albin Stjerncreutzin vuoden 1862 Suomalaisesta meri-sanakirjasta: olisi kenties ollut paikallaan selittää muutamia termejä myös nykysuomeksi. Lisäksi kirjaan on koottu luettelo suomalaisista rautaparkeista ja -fregateista sekä Gustaf Erikssonin varustamista aluksista. Nämä luettelot on painettu jo aikaisemmissakin teoksissa ja on vaikea ymmärtää niiden tarpeellisuutta tässä yhteydessä.

Lyhyessä lähde- ja kirjallisuusluettelossa olisi voinut olla enemmänkin teoksia lisälukemistoksi aiheesta kiinnostuneille. Esimerkiksi sellaiset perusteokset kuten Eirik Hornborgin Purjehdusmerenkulun historia, Kåhren Ahvenanmaan merenkulun historia, Jan-Erik Börmanin Slutseglat, Yrjö Kaukiaisen Sailing into Twilight ja History of Finnish Shipping sekä neliosainen Navis Fennica1 Suomen merenkulun historia puuttuvat luettelosta.

Olivebank jatkoi purjehdustaan vielä reilut kymmenen vuotta Vappulan kuoleman jälkeen. Kuriositeettina mainittakoon, että alus tuhoutui ajettuaan miinaan Pohjanmerellä 8.9.1939: 14 hukkunutta merimiestä olivat ensimmäiset suomalaisuhrit toisessa maailmansodassa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *