HÄMÄLÄISYYDEN JUURILLA

Vuonna 1999 laskettiin vietettävän Hämeen ristiretken 750-vuotisjuhlaa, ja tämän kunniaksi Hämeen Heimoliitto järjesti aihepiiriin pureutuvan seminaarin "Hämeen Käräjät II". Seminaarissa, joka oli jatkoa aiemmille Häme-konferensseille sekä vuoden 1997 "Hämeen Käräjät I:lle", luennoitsijat tarkastelivat Hämettä ja sen vaiheita suhteessa ristiretkeen ja Itämeren piirin yleiskehitykseen. Runsas vuosi myöhemmin tapahtumasta on ilmestynyt mittava julkaisu "Hämeen käräjät I", joka on huomattavasti alkuperäisiä luentoja laajempi teos. Teoksen avauspuheenvuoroissa professori Viljo Rasila (Hämeen käräjät 1997) ja piispa Juha Pihkala (Hämeen käräjät 1999) kommentoivat lyhyesti hämäläisyyden kuvia.

Peltovirta Jukka (toim), Rasila Viljo, Pihkala Juha, Salo Unto, Jokipii Mauno, Jutikkala Eino, Sihvo Hannes: Hämeen käräjät I. Hämeen ristiretki 750 vuotta 1999. Hämeen Heimoliitto ja Emil Cedercreutzin säätiö, 2000. 310 sivua. ISBN 951-98507-1-6.

Vuonna 1999 laskettiin vietettävän Hämeen ristiretken 750-vuotisjuhlaa, ja tämän kunniaksi Hämeen Heimoliitto järjesti aihepiiriin pureutuvan seminaarin "Hämeen Käräjät II". Seminaarissa, joka oli jatkoa aiemmille Häme-konferensseille sekä vuoden 1997 "Hämeen Käräjät I:lle", luennoitsijat tarkastelivat Hämettä ja sen vaiheita suhteessa ristiretkeen ja Itämeren piirin yleiskehitykseen. Runsas vuosi myöhemmin tapahtumasta on ilmestynyt mittava julkaisu "Hämeen käräjät I", joka on huomattavasti alkuperäisiä luentoja laajempi teos.

Teoksen avauspuheenvuoroissa professori Viljo Rasila (Hämeen käräjät 1997) ja piispa Juha Pihkala (Hämeen käräjät 1999) kommentoivat lyhyesti hämäläisyyden kuvia. Erityisesti Rasilan avaus, vaikka jääkin lyhyeksi, on varteenotettava puheenvuoro ja muistutus siitä, että nopeasti muuttuvaa maailmaa voi tarkastella myös harkiten ja omilla ehdoillaan. Näitä piirteitä on totuttu liittämään hämäläisen perusluonteeseen, joskin tapana on ollut puhua hitaudesta ja vaiteliaisuudesta. Ajatukset sopivat aina punnittavaksi – muillekin lukijoille kuin niille, jotka löytävät juurensa Hämeestä tai hämäläiseksi määritellystä identiteetistä.

Teoksen keskeisen osan muodostaa professori Unto Salon yli 200-sivuinen tutkimus Hämeestä ennen vuoden 1249 ristiretkeä. Professori Mauno Jokipii puolestaan tarkastelee ristiretkeä ja sen kuvauksia, akateemikko Eino Jutikkala ristiretken jälkeistä Hämettä; viimeisessä artikkelissa professori Hannes Sihvo tarkastelee Aleksis Kiven Seitsemää veljestä hämäläisen pakanuuden ja kristinuskon taistelukenttänä. Kiinnostava on myös teoksen loppuun sijoitettu "Kohtia Käräjien keskustelusta", otteita luennoitsijoille 1999 esitetyistä kysymyksistä ja heidän vastauksistaan.

Professori Unto Salon "Suomi ja Häme, Häme ja Satakunta" tarjoaa lukijalle vaikuttavan katsauksen siihen, "mikä tai mitä Häme on ollut eri aikoina", ts. kivikauden jälkipuoliskolta Hämeen ristiretken aikoihin. Salo jakaa tarkasteltaviksi kehitysvaiheiksi saamelaisten asuttaman "Alku-Hämeen" kauden, (n. 1500/1000 eKr.), suomalaistuvan "Muinais-Hämeen" ajanjakson (alk. n. vuonna 300) sekä kahden erilliseksi kehkeytyvän maakunnan, Maakunta-Hämeen ja Satakunnan kauden. Professori Salo katsoo maakuntien olleen olemassa jo 1000-luvun alkupuolella.

Tässä perinpohjaisessa tutkimuksessaan Salo hyödyntää niin arkeologian, nimistötutkimuksen, asiakirjalähteiden kuin perimätiedonkin tarjoamia johtolankoja ja kommentoi laajasti aikaisempaa tutkimusta. Alueen yleiskehityksen lisäksi hän tarjoaa kiinnostavia näkymiä moniin yksittäisiin elämänalueisiin kuten Sydän-Hämeen rautakautiseen kauppaan ja liikenteessä käytettyihin satamiin tai analyysejö yksittäisistä arkeologisista löytötyypeistä. Kokonaisuus liitetään myös laajoihin historiallisiin ja maantieteellisiin yhteyksiinsä.

Ensi lukemalla saattaa lukija joissakin kohdin eksyä sinänsä hyvin kiinnostaviin detaljeihin, joilla Hämeen alueen kehitys liitetään Itämeren piirin yleisempiin vaiheisiin. Tutkimuksen viimeinen (24.) luku tarjoaa kuitenkin hyvän yhteenvedon, johon tutustuttuaan lukija voi helposti pitää mielessään mainitut kolme vaihetta, joihin professori Unto Salo jakaa Hämeen asutus- ja organisoitumishistorian. Kokonaisuus on tärkeää luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneet Hämeen menneisyyden kiinnostavista, vaikeasti tulkittavista varhaisajoista.

Professori Mauno Jokipii käsittelee ristiretken kansainvälisiä yhteyksiä ja kommentoi kiintoisasti myös retkestä kertovan Eerikinkronikan "ritariromanttisia" sävyjä ja teoksen syntytaustoja. Jokipiin artikkeli sopii hyvin yhteen akateemikko Eino Jutikkalan kirjoittaman osuuden "Häme ristiretken jälkeen" kanssa; molemmat tarkastelevat omista näkökulmistaan ristiretken seurauksia sekä pakanallisen ja kristillisen aineksen samanaikaista läsnäoloa Hämeen alueen kulttuurissa.

Aineiston monet ongelmat tietäen on yllättävää, miten paljon kukin tutkija sittenkin on saanut irti materiaalistaan. Omassa artikkelissaan Mauno Jokipii kommentoi mainiosti lähde- ja tulkintaongelmia ja lainaa ruotsalaista keskiajantutkija Sven Ulrik Palmea: "– vähälähteisen keskiajan tutkimus on usein ’dikt över fakta’; tosiasioitten keskeisten yhteyksien vetäminen, joka on ymmärtämiselle välttämätöntä, on tietynlaista runoilua. — Joka tekee näistä faktoista paremman ’runon’, hänellä on siihen tilaisuus. Asiat olisi kuitenkin selitettävä kokonaisuuksina." Näin Jokipii Hämeen ristiretkeen liittyvistä ajoitus- ja muista tulkintaongelmista. Eri artikkeleista löytyy muutenkin kiinnostavia kommentteja yksittäisten ja yleisten tulkintojen pulmista.

Viimeinen artikkeli "Jukolan veljekset – viimeiset pakanat ja Kristuksen soltaatit Hämeen metsissä" sijoittuu historiallisesti monta vuosisataa myöhäisempään ajankohtaan mutta jatkaa silti samaa tematiikkaa. Professori Hannes Sihvo pureutuu kirjailija Aleksis Kiven mehevään pääteokseen Seitsemän veljestä. Sihvo toteaa, että pakanuus elää voimakkaasti niin veljesten teoissa kuin heidän tarinoissaankin, ja varsinkin Aapon kertomukset sivuavat usein pakanuuden aikoja tai kristinuskon ja pakanuuden välistä taistelua.

Sihvon mukaan pakanuuden ja kristillisyyden kamppailu oli pinnalla 1800-luvun loppupuolen suomenkielisten taiteilijoiden töissä. Kiven teoksessa vastakkainasettelu tunnetusti kulminoituu lukutaidon puutteeseen, joka estää veljiä pääsemästä ripille ja pyhään aviosäätyyn. Vaikka päähenkilöiden puheenparret osoittavat tietoisuutta kristinuskosta, veljekset elävät Impivaaran pakanuudessa, samastuvat metsään ja legendojen maailmaan. Aapisen, Katekismuksen ja armon kautta he kuitenkin "oppivat kulkemaan harhakäsityksistä ja paragraafien sokeasta tulkinnasta lain hengen ymmärtämiseen". Sihvon artikkeli lisäviitteineen (vars. E.A. Saarimaa, "Selityksiä Aleksis Kiven teoksiin", 1964) tarjoaa lisäoivalluksia niille nykylukijoille, joita Kiven kerronta viehättää, mutta jotka eivät välttämättä tunnista esimerkiksi raamatunviittauksia ja niihin liittyviä kompia.

Hämeen Käräjät I on vaikuttava paketti kuvituksineen kaikkineen; se tarjoaa tietoa ja ajattelemisen aihetta niin hämäläisyydestä ja Hämeestä erityisesti kuin Suomen ja lähialueiden varhaisvaiheista yleisemminkin kiinnostuneelle. Toivottavasti Heimoliitto jatkaa vastavaavaa julkaisutoimintaa myös tulevaisuudessa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *