SS-johtaja ja holokaustin keskeinen toimeenpanija Heinrich Himmler (1900–1945) kertoo nyt julkaistuissa yksityiskirjeissään arjestaan sekä matkoistaan Hitlerin rinnalla. Kirjeet on kirjoitettu hänen kansallissosialistisen maailmankuvansa jakaneelle vaimolleen, Margarete (Marga) Himmlerille (1893–1967), sekä heidän tyttärelleen Gudrunille (1929–).

Tuore julkaisu pohjautuu erikoista kautta julkisuuteen päätyneeseen aineistoon. Kirjeet ovat ilmeisesti olleet vuonna 1945 amerikkalaissotilaiden Himmlereiden asunnosta sotasaaliina mukaansa ottamien asiakirjojen joukossa. Tavalla, jota ei tiedetä, ne päätyivät myöhemmin Israeliin. Kirjeiden autenttisuudesta ei kuitenkaan ole epäilystä ja sisällöllisesti ne vastaavat jo aiemmin löydettyjä lähteitä.

Yksityisen elämäpiirin kuvausta

Luonteeltaan kirjeet ovat yksityisiä ja Himmlereiden omaan elämänpiiriin keskittyviä, eikä niissä ole juurikaan tietoja kansallissosialistien politiikkaa koskien. Matkakuvauksissaan Himmler kertoo lähinnä paikoista joilla hän vieraili, sekä kertoo keitä tapasi, muttei puhu tapaamisten sisällöstä. Tämä koskee niin juutalaisvainoja koskevia seikkoja, kuin muitakin politiikkaan liittyviä asioita.

Rinnakkaisen todellisuuden avaavat kirjeiden oheen liitetyt, toimittajien laatimat kuvaukset Himmlerin työsarkaan kuuluvista seikoista, kuten juutalaisten hävittämisestä sekä laajoista, ”ei-toivottujen” väestönosien pakkosiirroista ja valloitettujen alueiden saksalaistamisesta. Näistä toimista on kuitenkin yllättävänkin vähän viitteitä kirjeissä, eivätkä ne avaudu ilman kirjan toimittajien tekemää taustoitusta.

Kirjeet kattavat ajanjakson Himmlereiden tutustumisesta vuonna 1927 aina sodan lopulle vuoteen 1945 ja ne on kirjoitettu lähinnä Heinrich Himmlerin ollessa pidemmillä työmatkoilla poissa kotoa. Kaikilta vuosilta kirjeitä ei ole. Suurin aukko kirjeenvaihdossa koskee Hitlerin valtaantulon jälkeisiä vuosia 1933–1939, joita kattamaan toimittajat ovat käyttäneetkin pääasiassa muuta löytynyttä yksityisaineistoa, erityisesti Margan päiväkirjoja.

Kalenteri kertoo tiiviistä yhteistyöstä Hitlerin kanssa

Kuva: Sivu Himmlerin taskukalenterista

Himmlerin taskukalenteri vahvistaa osaltaan niitä tietoja, mitä kirjeissäkin kerrotaan. Toisaalta kalenteri tuo myös virallisen puolen laajemmin esille. Merkinnät ovat kuitenkin hyvin suppeita, eivätkä avaudu ilman toimittajien huolella tekemään taustoitusta. Kalenteriin on myös liitetty kirjekokoelmaa selvästi laajempi johdanto-osio, missä eri alojen asiantuntijat nostavat vuoden keskeisiä tapahtumia esille kytkien ne myös muuhun Himmleriin liittyvään dokumentaatioon.

Dokumentti on päätynyt julki hieman samaan tapaan kuin kirjeenvaihtokin: se on aiemmin ollut tuntemattomana pysyneen amerikkalaisen keräilijän hallussa, ja ostettu huutokaupasta 2008 Wewelsburgin museon kokoelmiin. Luultavasti kalenteri on alkujaan ollut osa amerikkalaissotilaiden keräämää ”sotasaalista”.

Kuva: Himmler perheineen.

Toisin kuin aiemmin julkaistu Himmlerin kalenteri vuosilta 1942 ja 1943, taskukalenteri on kokonaisuudessaan Himmlerin itsensä kirjoittama. Hän piti kalenteria ilmeisesti matkoillaankin mukanaan, ja merkitsi tapaamisia ja aikatauluja muistiin käsin kirjoittaen.

Kalenterissa kiinnittää huomiota lukuisat terveydentilaan liittyvät merkinnät. Hän merkitsi myös säännöllisesti painonsa kalenteriin. Himmlerillä liikeni myös parhaimmillaan jopa päivittäin aikaa pelata tennistä, mikä tapahtui yleensä hänen adjutanttinsa kanssa. Noin kerran viikkoon Himmler oli Felix Kerstenin hierottavana.

Tapaamisista esiin nousevat luonnollisesti Hitlerin kanssa käydyt keskustelut. Valitettavasti kalenterissa ei keskustelujen sisällöstä ole juuri mainintoja, mutta kontaktin tiiviydestä se kyllä kertoo: tapaamisia oli lähes joka päivä. Kalenterissa Hitleriin viitataan nimellä Führer. Myöskään omista sisäisistä tunnoistaan Himmler ei kalenteriin ole tehnyt merkintöjä, eikä päätöksiä ja niiden seurauksia puntaroida. Mielialoista esille nousevat vain hajanaiset merkinnät joidenkin matkojen ikävyydestä.

Sota saa kalenterissa keskeisen paikkansa jo päiväyksessä: Himmler alkoi numeroida sotapäivien kulkua kalenteriinsa sodan ensimmäisestä päivästä lukien, 1.9.1939 alkaen. Himmler merkitsi usein myös ilmahälytykset kalenteriinsa, sekä samoin jos näitä ei ollut.

Kirjeet ideologian kuvastajina

Valtakunnanjohtaja Himmlerin suhde Hitleriin oli kirjeiden valossa hyvin läheinen. Jo 1920-luvun lopulta hän organisoi Hitlerin puhekiertueita, ja oli sodan aikana ”pomon”, kuten Himmler tätä kirjeissä kutsuu, kanssa yhteydessä liki päivittäin. Luonnekuvauksen tasolle viittaukset Hitlerin toimiin eivät yllä, vaan kirjeet heijastelevat vankkumatonta uskoa tämän kykyihin aivan loppuun asti.

Himmlerin vaimo Marga työskenteli vuonna 1928 tapahtuneeseen naimisiinmenoon asti yksityisklinikalla, jonka osaomistaja hän oli yhdessä juutalaisen lääkärin kanssa. Lääkäriä kutsutaan kirjeissä useimmiten halventavaan sävyyn vain ilmaisulla ”juutalainen” tai hänet esitetään ”juutalaislauman” edustajana. Kirjeiden syntyajankohtana kummankin asenne juutalaisia kohtaan näyttää siis olleen jo vakiintunut antisemiittiseksi. Juutalaisvastaisuuttaan kumpikaan ei katso tarpeelliseksi perustella.

Oman kotinsa molemmat näkivät turvapaikkana, ”linnana”, mihin he voisivat suojautua muun maailman ”saastalta”. Koti oli varattu keskinäiselle yhteiselolle ja harvoille ja valituille vieraille. Himmlereiden tuttavapiiri koostuikin pääasiassa vain kansallissosialistisessa liikkeessä jo pitkään vaikuttaneista toimijoista ja heidän perheenjäsenistään.

Palvottu, holhottu, luotettu Marga

Kuva: Marga Himmler

Saasta ilmenee Himmlereiden ajattelussa yhtäaikaisesti sekä henkisenä että fyysisenä; saastainen asuinympäristö heijastelee moraalista ja rodullistakin turmeltumista. Kirjeet ilmentävät monin paikoin myös Himmlerin idealisoitua naiskuvaa. Marga on samanaikaisesti ”korkea vaimo”, ”rakas lapsi” ja ”uskollinen toveri”; palvottu, holhottu ja luotettu.

Teoksessa julkaistujen Margan päiväkirjaotteidenkin perusteella voi päätellä, ettei kotona kovin laajalti puhuttu politiikkaa, ja monet suuret, pitkään valmistellut tapahtumat kuten Itävallan liittäminen Saksaan tai hyökkäys Neuvostoliittoon tulivat Margalle yllätyksinä. Vaikka myös Himmlerin vaimo sekä näiden molempien vanhemmat omaksuivat kansallissosialistisen ideologian, ei aatteesta eikä erityisesti sen toimeenpanosta puhuttu perheen parissa.

Marga Himmler ei kuitenkaan elänyt täysin pimennossa sodan todellisuudesta tai poliittisten ja rodullisten vastustajien kohtelusta. Hän luki muun muassa säännöllisesti miehensä puheita, joissa kerrottiin paikoin suorasukaisestikin juutalaisten kohtalosta. Sodan aikana Marga työskenteli Saksan Punaisessa Ristissä, ja näki sodan aiheuttamia tuhoja matkoillaan eri puolilla Eurooppaa.

Heinrich Himmlerin ohella myös hänen perheensä vieraili keskitysleirillä Dachaussa ainakin kahteen otteeseen. Keskitysleirivierailun painopiste vuonna 1941 oli Dachaun yrttipuutarhassa. Sekä Himmler että vaimonsa olivat kiinnostuneita erilaisista terveyskasveista, ja muun muassa Dachaun ja Auschwitzin leirillä tehtiin kasvitutkimuksia ja kokeita. Mukana Dachaun vierailulla 1941 ollut Himmlereiden tuolloin 11-vuotias tytär Gudrun kommentoi omassa päiväkirjassaan Dachausta, että ”kaunista on ollut”.

Kuva: SS-Reichsführer Heinrich Himmler poimimassa kukkia Dachaun keskitysleirillä, 8.5.1936. Bundesarchiv. Himmler maistelee viiniä.

Himmlerin omakuva sotilaana

Sodasta Himmler kertoo kirjeissä hyvin yleisesti ja muun ohessa. Näin esimerkiksi kirjeessä elokuulta 1941 jossa hän valittaa jatkuvia vatsavaivojaan, jotka tekevät voimattomaksi, mutta ”voitot ovat kuitenkin loistavia ja etelässä menee nyt erityisen hyvin” Ajoittain Himmler koki hoitamansa asiat tylsinä ja pitkäveteisinäkin, tai ainakin kuvasi niitä siten vaimolleen. Kumpikin kertoi säännöllisesti kirjeissään työstään, ja korosti uurastustaan. Keskeistä oli velvollisuuksien tunnollinen täyttäminen.

Himmler kuvasi itseään mielellään ”pahana” ja ”kovana” palkkasoturina. Vaikkei Himmlerillä ollutkaan rintamakokemusta, hän muisteli mielellään upseerinkoulutustaan ja sotilasaikojaan.

Himmlerin elämäkerran laatinut Peter Longerich on arvellut jo nuorena ilmenneen sotilaallisuuden korostumisen johtuneen puutteellisen emotionaalisen puolen korvaamisella kurilla ja rituaalinomaisella käyttäytymisellä. Sotilaallinen maailma, sen yksityiskohtiin menevä organisointi, toteutti hänen tarpeensa sääntöihin ja kontrollointiin. Tätä vasten ajateltuna ei liene kovin yllättävää, että Himmleristä tuli taitava organisaattori.

Sekä Himmler että vaimonsa Marga kommentoivatkin vaikeuksia saada tunteitaan kirjatuksi paperille. Kirjoitustyyliään Himmler kuvasi jo 1928 ”10 vuoden ajan taistelussa kovettuneen palkkasoturin” tuotteeksi. Taistelu ja kamppailu olivat hänelle keskeisiä metaforia työnsä kuvaamisessa alusta asti.

Kirjeet ovat paikoin lähes sisällöttömiä, vailla viitteitä muihin ihmisiin tai heidän tapoihinsa ja tuntemuksiinsa, ja keskittyvät parin keskinäiseen kielellä leikittelyyn. Kirjeiden kirjoittaminen näyttäytyy jokapäiväisenä rituaalina, jossa tärkeintä on saada rivit täyteen sisällöstä riippumatta. Marga kokee kirjeet usein ”elonmerkkinä”, ja pahastuu jos Himmler ei ehdi työnsä vuoksi riittävän usein kirjoittamaan.

Himmler Suomessa

Kuva: Himmler ja pääministeri Jukka Rangell elokuussa 1942.

Yleiset huomiot pommituksista ja sodan kulusta limittyvät huoleen perheen jaksamisesta ja elintarvikkeiden riittävyydestä. Elintarvikekysymysten selvittelyä voi pitää jossain määrin yllättävänäkin: jopa Himmlereiden taloudessa oli pulaa muun muassa sokerista, vaikka he epäilemättä olivat monin tavoin etuoikeutetussa asemassa.

Suomea koskevia viittauksia ei kirjeissä eikä kalenterissa juuri ole. Vuoden 1942 Suomen vierailustaan Himmler kertoo vain lyhyesti, todeten että hänet vastaanotettiin valtiojohdon puolelta ystävällisesti. Tuliaisiksi matkaltaan Himmler toi muun muassa suomalaisia nukkeja tyttärelleen. Kalenterissa suomalaisten tapaamisista mainitaan vain lyhyt, 15 minuuttia kestänyt lähettiläs Kivimäen saama audienssi lokakuun lopussa 1940.