Hella tuppautuu kaikkialle

Kaikessa mukana kuvaa hyvin Hella Wuolijoen elämää, sillä niin monipuolisiin toimiin Wuolijoki ehti elämänsä aikana osallistua. Menestyksekkään kirjailijanuran lisäksi hän osallistui politiikkaan ja liike-elämään sekä hoiti suurta kartanoa. Hän oli vankilassa, eduskunnassa ja Yleisradion johdossa. Kaiken lisäksi hänellä oli riittävästi aikaa tavata hyvin monenlaisia ihmisiä ja olla näiden kanssa yhteistyössä.

Koski, Pirkko: Kaikessa mukana. Hella Wuolijoki ja hänen näytelmänsä.. Otava, 2000. 304 sivua. ISBN 951-1-16254-3.

Kaikessa mukana kuvaa hyvin Hella Wuolijoen elämää, sillä niin monipuolisiin toimiin Wuolijoki ehti elämänsä aikana osallistua. Menestyksekkään kirjailijanuran lisäksi hän osallistui politiikkaan ja liike-elämään sekä hoiti suurta kartanoa. Hän oli vankilassa, eduskunnassa ja Yleisradion johdossa. Kaiken lisäksi hänellä oli riittävästi aikaa tavata hyvin monenlaisia ihmisiä ja olla näiden kanssa yhteistyössä. Laaja-alainen ja epäsovinnainen renessanssipersoona osallistui aina tunteella toimiinsa.

Hella Wuolijoki oli myös hyvin kiistelty henkilö. Viime vuosisadan alussa omaksuttu sosialistinen aate ja aviomiehen vankeustuomio kansalaissodan jälkeen vaikuttivat hänen asemaansa virallisessa valkoisessa Suomessa ja sen kulttuuripiireissä. Jatkosodan aikainen vankeus vei hänet hetkellisesti sivuun kaikesta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Sodan jälkeen poliittisen suunnan muututtua Hella Wuolijoki oli pinnalla, esillä ja näkyvissä.

Vaikka Hella Wuolijoki on ollut hyvin merkittävä henkilö Suomen historiassa ja suomalaisessa kulttuurielämässä, ei hänestä varsinaisesti ole kirjoitettu elämäkertaa ennen Pirkko Kosken kirjaa. Wuolijoen tuotantoa on kuitenkin tutkittu ja siitä on laadittu useita tutkimuksia ja akateemisia opinnäytteitäkin. Myös Wuolijoen poliittinen toiminta on ollut erilaisten tutkimusten kohteena. Hella Wuolijoen alkuperäisessä kotimaassa Virossa on tosin ilmestynyt viime vuonna Wuolijoen elämäkerta. Pekka Lounela kirjoitti aikoinaan Wuolijoesta legenda jo eläessään -sarjaan teoksen, joka on Kosken tutkimusta suppeampi. Monet muistelijat ovat myös kuvanneet Wuolijokea omissa teoksissaan. Wuolijoki kirjoitti itsekin useita muistelmakirjoja. Hänestä onkin kirjoittettu varsin runsaasti.

Pirkko Kosken kirjoittama elämäkerta on perusteellinen työ, jossa näkökulma on melko perinteinen eli kirjailijan elämän ja teosten tutkiminen yhdessä. Hella Wuolijoella oli poikkeuksellisen runsaasti kokemuksia erilaisista tehtävistä ja toimista ja ne siirtyivät näytelmien teksteihin. Koski on etsinyt henkilöille ja tapahtumapaikoille vastineita todellisista henkilöistä, paikoista ja tapahtumista.

Kyseessä on ennen kaikkea kirjailijan elämäkerta. Tarkastelu kohdistuu Wuolijoen kirjalliseen toimintaan ja hänen poliittista toimintaansakin tarkastellaan sen valossa. Wuolijoen poliittinen toiminta puolestaan oli ajoittain niin laajaa, että sekin riittäisi hyvin tutkimusten aiheeksi. Samoin Wuolijoen toiminnasta kulttuuripolitiikassa ja Yleisradion johdossa saisi laajan tutkimuksen.

Wuolijoen elämä ja teokset esitellään huolellisesti ja monipuolisesti. Kirja on hyvin kirjoitettu ja asiallista tekstiä on havainnollistettu mielenkiintoisilla sitaateilla. Ajallisesti kirja etenee kronologisesti kuten elämäkerroissa on yleensä tapana. Jossain määrin tekstissä on kuitenkin ajallisia hyppäyksiä, jolloin myöhemmin tulevat tapahtumat tuodaan esiin ennen kuin on kerrottu niihin johtanut kehitys.

Näytelmien ensi-illat ja niiden saama kritiikki esitellään perusteellisesti. Samoin kerrotaan esityksistä ja niiden valmisteluista. Näytelmien elokuvaversiotkin mainitaan, mutta elokuvien valmistamista ja kritiikkiä ei käsitellä yhtä perusteellisesti kuin näytelmiä. Elokuvat ovat kuitenkin nykyisinkin oleellinen osa Hella Wuolijoen julkista kuvaa. Wuolijoen näytelmiä esitetään edelleen, mutta elokuvat välittävät niistä jonkinlaisen menneen ajan tulkinnan.

Hella Wuolijoki kohosi merkittäväksi näytelmäkirjailijaksi 1930-luvulla, vaikka hänen tekstejään ei tällöin esitetty Suomen teatterilaitoksen päänäyttömöllä Kansallisteatterissa. Niskavuori-näytelmät ja muut Wuolijoen merkittävät tekstit esitettiin Helsingin Kansanteatterissa. Wuolijoella oli vaikeuksia yhteistyössä Kansallisteatterin kanssa ja vasta sotavuosina hän sai ensimmäisen näytelmänsä Kansallisteatterin näyttämölle.

Wuolijoen ura oli Kosken mukaan poikkeuksellinen, koska Wuolijoki ei saavuttanut julkisesti hyväksyttyä asemaa, vaikka hänen näytelmänsä olivat suosittuja. Vaikeudet Kansallisteatterin kanssa olivat osa tätä prosessia. Wuolijoki miellettiin kirjallisuudenhistoriassa liian populaariksi, jotta hänet olisi hyväksytty kansallisesti merkittäväksi kirjailijaksi. Hän olikin hyvin pitkään lähes täysin sivussa kirjallisuudenhistoriassa, vaikka yleisö ja kriitikotkin pitivät hänen näytelmistään. Hän saavutti hyväksytyn ja arvostetun aseman vähitellen.

Nykyisin Niskavuori-sarja on muodostunut oleelliseksi osaksi suomalaista kansallista kuvastoa. Se on niin tunnettu, että siitä voidaan esittää jopa menestyksekästä parodiaa, joka ei edes himmennä alkuperäisen arvoa. Näin ovat tehneet Niskavuoren Aarnet, jotka ovat lauluillaan valloittaneet teatteriyleisöä.

Suosituimmat näytelmänsä poliittisesti kiistanalainen Wuolijoki kirjoitti salanimellä Juhani Tervapää. Valitettavasti Kosken kirjassa ei aivan tarkasti kerrota miten salainen tämä nimimerkki oli ja milloin se paljastui suurelle yleisölle. Jonkinlainen julkinen salaisuus se on ollut, mutta hieman tarkemmat tiedot asiasta olisivat olleet mielenkiintoisia.

Wuolijoen poliittisen toiminnan vuoksi Koski on voinut käyttää lähteinä myös valtiollisen poliisin raportteja hänestä. 1930-luvulla ensi-illoissa oli mukana myös poliisin urkkijoita, joiden huomio kohdistui enemmän esitettävän näytelmän poliittiseen merkitykseen kuin sen taiteellisiin ansioihin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki oli hyvin kansainvälinen henkilö. Hän kirjoitti ensimmäiset teoksensa viron kielellä ja tapahtumat sijoittuivat Viroon. Myöhemmin hän kuvasi suomalaista yhteiskuntaa. Hänellä oli yhteyksiä ulkomaille ja hänen näytelmiään käännettiin ja esitettiin varsin runsaasti myös ulkomailla. Parlamentin tytär -näytelmän pohjalta tehtiin Hollywood-elokuva, jonka pohjalta puolestaan tehtiin 1960-luvulla amerikkalainen tv-sarja. Hella Wuolijoen yhteistyö Bertolt Brechtin kanssa tuotti näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti, jota on esitetty eri puolilla maailmaa.

Eino Salmelaisen ohjaukset vaikuttivat osaltaan Wuolijoen näytelmien suosioon. Salmelaisen merkitystä ei kuitenkaan ole pystytty tuomaan täydellisesti esiin. Syy siihen on jossain määrin omituinen. Pirkko Kosken mukaan "Useat Salmelaisen ohjaamien Wuolijoen näytelmien kantaesitysten pääkirjat ovat olleet jo kaksi vuosikymmentä Wuolijoesta väitöskirjaa suunnittelevan tutkijan hallussa".

Salmelainen luonnehti aikoinaan Hella Wuolijokea hyvin osuvasti. Salmelaisen mukaan "Hella tuppautuu kaikkialle, myös politiikkaan, ja siksi hän on erinomainen näytelmäkirjailija".

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *