Historian käyttöä tämäkin: laajennetaan aisti-ilojamme

Mitä merkitsevät historiankirjoituksen objektiivisuus ja poliittinen historia? Mikä on teorian merkitys historiantutkimuksessa? Tuomitseeko Hobsbawm kyllin selvästi Stalinin hirmuhallinnon? Nämä kysymykset ovat kevään keskustelunaiheita Historiaverkossa, peräti aiheellisia.

Ruoff, Eeva: Tuoksujen puutarha. Otava, 2002. 263 sivua. ISBN 951-1-18553-5.

Mitä merkitsevät historiankirjoituksen objektiivisuus ja poliittinen historia? Mikä on teorian merkitys historiantutkimuksessa? Tuomitseeko Hobsbawm kyllin selvästi Stalinin hirmuhallinnon?

Nämä kysymykset ovat kevään keskustelunaiheita Historiaverkossa, peräti aiheellisia. Mutta olipa hauska viestien lukemisen lomassa tarttua kirjaan, jossa historiaa käytetään ihan vain ihmisen iloksi ja aistinautinnon ymmärtämiseksi ja laajentamiseksi. Puutarhataiteeseen ja sen historiaan erikoistunut Eeva Ruoff keskittyy uudessa kirjassaan tuoksuviin kasveihin. Monet niistä on tunnettu vuosituhansia ja talletettu jo antiikin runouteen.

Keskiajan Euroopassa vain harvat puutarhakasvit kukkivat pitkään ja näyttävästi, mutta erilaisilla tuoksuilla puutarhaelämykset saatiin rikkaammiksi. On muistettava, että myös versot, varret ja lehdet voivat tuoksua. Löytöretkien myötä Eurooppaan tuli uusia kasveja, joista monet tuoksuivat kiehtovasti, kuten syreeni ja hyasintti. Suurisuuntaisimmat tuoksutarhat oli tietysti kuninkaallisissa palatseissa, mutta Shakespearekin osasi koota Kesäyön unelmaansa lajikohtaisen ehdotuksen hyvähajuisten, vaikka tavallisten kasvien kehystämästä lepopaikasta rakastavaisille.

Baudelaire kirjoitti "pahan kukista", mutta nautti tuoksuista: "Minun sieluni vaeltaa tuoksussa niin kuin toisten sielu musiikissa." Suomalaisessakin runoudessa tuoksuvat monenlaiset kukat. Aale Tynni yhdistää kevään ja narsissit, Saima Harmaja ylistää kieloja, ruusuja ja hajuherneitä, Olavi Paavolainen mesiangervoja, Toivo Lyy suopursua, Laura Latvala jasmiinia, Anna-Maija Raittila lehdokkia. Hän sekä Mirkka Rekola muistelevat myös hyödetyn hyasintin tuottamaa iloa. Tuomen tuoksu leijailee monessa kirjallisessa tuotteessa. On myös harvinaisempia havaintoja: Aari Surakka kirjoittaa idänunikkojen tuoksusta. P. Mustapään yhdistelmä minttu ja ruusu on Ruoffin mukaan viehättävä myös kesäisessä maljakossa.

Muutamat luonnontieteilijät kuten Linné ovat yrittäneet luokitella ja nimetä tuoksuja, mutta yleensä joudumme vain vertaamaan niitä toisiin tuoksuihin. Lopuksi Ruoff huokaakin, että hajuja ja tuoksuja kuvaava sanasto on riittämätöntä. Vertailukohtia hän kuitenkin löytää runsaasti ’ vanhoja kumisaappaita’ myöten. Niinpä tämä kirja avartaa aistimaailmaa, vaikka tuoksuja ei saman tien pääsekään kokeilemaan. Mutta heti, kun kevätesikko nostaa kukkansa, aion kyykistyä haistelemaan; ennen ei ole tullut mieleen. Enkä enää rahaa katkottuja omenapuun oksia juhannuskokoon; niistä saa hyväntuoksuisia halkoja!

Kirja etenee vuodenajoittain, omat lukunsa on lisäksi tuoksuvista yrteistä sekä aineista, joita käytetään savutukseen eli suitsukkeina tai vaikka entiseen tautien torjuntaan. Suitsutus on kuulunut ja kuuluu hartaudenharjoitukseen Babyloniasta ja Mooseksesta alkaen.

Viime vuosikymmenten puisto- ja puutarhakulttuuri ja alan neuvonta Suomessa on satsannut näyttävyyteen, helppohoitoisuuteen ja selkeyteen. Kotipuutarhurit taas askartelevat mielellään yksittäisten, sieltä täältä saatujen taimien ja pistokkaiden ja erikoisten muistoina vaalittavien yksilöiden kanssa. Kulloinkin kukassa olevaa tuoksujaa kumarretaan tai kurkotetaan mielellään haistelemaan. Tälle harrastajajoukolle Ruoffin kirja on omiaan. Sellaiset kukkien ystävät, joille nimet ja lajit eivät juuri merkitse, kunhan kukka on nätti, taas eivät ehkä samalla lailla innostu. Kirjan kuvitus on viitteellinen, eli mielikuvien on synnyttävä oman kasvituntemuksen perusteella. Jos mielikuvia ei tiedon ja kokemuksen puutteessa pääse syntymään, teksti monine lajikeversioineen voi ruveta tuntumaan luettelomaiselta, kulttuurihistorian läsnäolosta riippumatta. Jonkinlainen testi voisi olla se, tutkiskeleeko lukijaehdokas mielellään siemenluetteloita. Jos vastaus on myönteinen ja hajuaisti on kunnossa, kirjaa voi varauksetta suositella.

Historioitsija ja kirjallisuushistorioitsija voi kokeilla kirjaa hakuteoksena, kasvihakemisto on laaja. Millainen kasvi esimerkiksi onkaan reseda, jota kasvoi Buddenbrookien puutarhakäytävien reunamilla tai roomalaisessa täysihoitolassa, jossa Joel Lehtonen asusti. Goethen mukaan se oli "väritön, hahmoton, hiljainen, vaatimaton yrtti", joka kuitenkin täytti huoneen sulotuoksullaan. Tuoksua on myös kuvailtu terveeksi, puhtaaksi, virkistäväksi ja hienostuneeksi. August Strindbergin kasvatti ikkunallaan resedoita kevättalven iloksi. Olisipa vielä resedan kuva! Toisaalta on vaihteeksi viehkeää yrittää selvitä ilman. Ehkä tuoksut aavistaa varmemmin näin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *