Genimap on tehnyt paitsi todellisen kansallisen suurtyön, myös palveluksen jokaiselle Suomen vanhempaa historiaa tutkivalle humanistille. Suomen karttakirja 1799 on ehdoton apuväline jokaiselle, joka tutkii 1700-luvun sotia Suomessa ja Suomen sotaa 1808-1809. Kartta on toki ollut aiemminkin saatavissa, mutta tietysti loppuun luettuina ja korvaamattomina alkuperäiskappaleina. Nyt ”herkusta” pääsevät nauttimaan myös tavalliset kuolevaiset – harrastajat, opiskelijat jne. Etenkin lisänä aiemmin julkaistuun ”Kuninkaan kartastoon” teos tuo korvaamatonta apua.

On selvää, että maaston ja sotatapahtumien tutkiminen sellaisen kartaston avulla, joka aikalaisilla on ollut käytössään, tuo aivan toisenlaista todellisuuden tuntua kuin modernin kartaston käyttö. Nimenomaan kartaston puutteellisuudet ja virheet auttavat ymmärtämään menneisyyden tapahtumia. Samoin – sotahistorian ulkopuolelta – talous- ja sosiaalihistorian tutkiminen saa uutta pontta, kun käytettävissä on ”aikalaiskuva” maan todellisuudesta, kuljetusreiteistä, kulkuväylistä ja hallinnollisista rajoista.

Karttakirjaan on luikahtanut toimitusvirhe sivulle 50: kihlakuntaluettelo on jäänyt puutteelliseksi. Kustantaja on kuitenkin tehnyt asiassa ratkaisun, joka nykyisin on valitettavan harvinainen; sen sijaan, että puute tai virhe olisi pyritty jättämään ”unohduksen huomaan”, kustantaja on lisännyt teokseen irtosivun, jossa asia on korjattu. Teoksen hankkineen – yksityisen tai julkisyhteisön – onkin syytä välittömästi varmistaa korjauksen säilyminen, vaikkapa liimaamalla se vapaana olevalle valkoiselle sivulle.

Lisäarvoa upealle teokselle tuo karttalehtien lisäksi kirjaan tehty kattava, vaikkakin lyhyt, esitys kartografian kehityksestä Suomen alueella, käytetyistä metodeista, välineistä ja toimintatavoista. Vastaavien vanhojen karttojen ja kartastojen, joita Suomen yliopistoilla on lukuisasti hallussaan, uudelleenjulkaisu on toimintaa, jota historiantutkija ei voi liikaa arvostaa. Siihen olisikin syytä suunnata enemmän voimavaroja. Lisäksi itse teos on kuin koru, ja sen pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan tutkijan, korkeakoulun, lukion ja muun historiaa ja yhteiskuntaa tutkivan ja sen toimintaa ja menneisyyttä opettavan laitoksen hyllystä.