Hitlerin rakastajatar – Eva Braun

Eva Braun oli Adolf Hitlerin rakastajatar neljäntoista vuoden ajan. Runsaasti tietoa hänen elämästään on kuitenkin säilynyt vain viimeisistä, Berliinissä vietetyistä viikoista. Moni Hitlerin lähipiirissä ollut ja sodasta selvinnyt henkilö sisällytti Fräulein Braunin muistelmiinsa. Eva Braunin omia ajatuksia on jälkimaailmalle säilynyt niukasti hänen päiväkirjassaan ja kirjeissään.

Lambert, Angela: Eva Braunin elämä. Käännös: Meripirtti, Anja. WSOY, 2006. 579 sivua. ISBN 978-951-0-31690-0.

Eva Braun oli Adolf Hitlerin rakastajatar neljäntoista vuoden ajan. Runsaasti tietoa hänen elämästään on kuitenkin säilynyt vain viimeisistä, Berliinissä vietetyistä viikoista. Moni Hitlerin lähipiirissä ollut ja sodasta selvinnyt henkilö sisällytti Fräulein Braunin muistelmiinsa. Eva Braunin omia ajatuksia on jälkimaailmalle säilynyt niukasti hänen päiväkirjassaan ja kirjeissään. Valitettavasti päiväkirjasta ei ole jäljellä enää kuin 22 sivua, jotka ovat vuodelta 1935. Ne ovat kuitenkin tämän Angela Lambertin kirjoittaman kirjan mielenkiintoisinta antia, ”aitoa Evaa”. Evan ja Hitlerin toisilleen kirjoittamia kirjeitä ei sen sijaan ole tutkijoiden käytössä. Eva pyysi vähän ennen kuolemaansa sisartaan hautaamaan hänen ja Hitlerin välisen runsaan kirjeenvaihdon – Eva oli säilyttänyt myös luonnokset omista rakkauskirjeistään – eikä niitä ole sen jälkeen löydetty. Evan ajatuksia paljastavat kuitenkin ne muutamat säilyneet kirjeet, joita hän oli kirjoittanut sukulaisilleen ja ystävilleen. Lambert ei kuitenkaan itse ole saanut niitä käsiinsä, vaan on ottanut ne suorina sitaatteina Johannes Frankin kirjasta ”Eva Braun: Ein ungewöhnliches Frauenschicksal in geschichtlich bewegter Zeit”. Koska Evan tuottamaa tekstiä ei ole jäljellä tuon enempää, muodostavat merkittävän lähteen hänen 33 valokuva-albumiaan vuosilta 1913-1944 ja kahdeksan tuntia kaitafilmejä. Ennen Hitlerin tapaamista Hoffmanin valokuvausliikkeessä työskennellyt Eva Braun oli koko ikänsä intohimoinen valokuvaaja, mistä kertoo säilynyt massiivinen valokuvamäärä. Tuhansien kuvien avulla on ollut mahdollista rekonstruoida paitsi Evan päivärytmiä myös sitä ympäristöä, jossa Eva kulutti elämänsä, pääasiallisesti odottaen Hitleriä.

Angela Lambert luo Evasta kuvan kiihkeänä ja kärsivänä hahmona, joka riutui onnettoman rakkautensa vuoksi jopa niin suuresti, että keväällä 1935 yritti jo toisen kerran itsemurhaa. Lambert toteaa saaneensa lähteitä lukemalla Evasta kuvan, joka eroaa täysin niistä aiemmistä esityksistä, joissa mieshistorioitsijat ovat kuvanneet Evaa yksipuolisesti huvitteluhaluisena hepsankeikkana. Lambert luokin Eva Braunista sympaattisen kuvan. Hän pyrkii ymmärtämään Evan käytöstä ja käyttää luonnetodistajana paljon Evan serkkua Gertraud Weiskeria, joka tuntui vanhoilla päivillään ottavan tehtäväkseen Evan maineen puhdistamisen. Tutkijan mukaan Eva halusi ulospäin näyttää nauravaiselta ja huikentelevaiselta, joten hän onnistui jättämään itselleen haluamansa jälkimaineen. Synkemmän puolensa hän pyrki salaamaan ja paljasti sen vain päiväkirjansa sivuilla. Muutettuaan Hitlerin luokse Berchtesgarteniin Eva ei saanut kaipaamaansa asemaa Hitlerin puolisona, vaan hänet piilotettiin yleisöltä. Valtiovierailujen aikana hänen piti piileskellä poissa näkyvistä ja päivällisillä emäntänä toimi hänen sijastaan Magda Goebbels. Ulkomaille suuntautuvilla matkoilla hänet merkittiin seurueeseen yhtenä sihteereistä. Hitler ei halunnut maailman saavan tietää suhteestaan Eva Brauniin. Hitlerin lähimmät miehet, Albert Speeriä lukuunottamatta, pitivät Evaa mitättömänä hupakkona ja samoin heidän vaimonsa kohtelivat naimatonta ja ilman selkeää asemaa olevaa Evaa alentuvasti. Eva vaihtoi alati hiustyylejään, meikkasi ja hankki kalliita ulkomaalaisia kenkiä ja vaatteita, joita vaihtoi useita kertoja päivässä. Lambertin mukaan Eva yritti tällä näennäisellä turhamaisuudella kuitenkin vain täyttää tyhjiä ja merkityksettömiä päiviään.

Lambert uskoo vahvasti, että Eva ei tiennyt juutalaisten joukkotuhoamisesta. Hän arvelee Hitlerin nimenomaan tarkoituksella pitäneen Evan pimennossa raakuuksista, jotta voisi rentoutua kotona ja saada tältä varauksetonta rakkautta. Lambert menee joissakin kohdissa spekuloinneissaan niin pitkälle, että hänen uskottavuutensa tutkijana alkaa murentua. Esimerkiksi hän on kirjansa loppuun lisännyt kuvitteellisen keskustelun, jonka Eva ja Hitler olisivat voineet käydä ennen itsemurhaansa:
”…Eva varmaan kysyi – yhtä paljon itseään kuin Hitleriä rauhoittaakseen: ’Adi, uskotko sinä Jumalaan? Ennen sinä uskoit.’ Ja kerran kaikkivoipa Hitler saattoi vastata katkerasti: ’Jumala ei usko minuun.’ ” (s. 494)

Lambert kuljettaa kirjassa mukanaan myös omaa äitiään ja tämän kokemuksia. Lambertin äiti oli toki samanikäinen kuin Eva Braun ja eli Saksassa, mutta toistuvat vertaukset tuntuvat asiaankuulumattomilta. Kun Lambertilla ei ole johonkin seikkaan liittyen tietoa Evasta, hän kertoo sen sijaan äidistään ja olettaa Evan kokeneen asioita samoin. Nämä toistuvat katkelmat, joita on lukuisia, alkavat ärsyttää, sillä kirjan nimi ei kuitenkaan ole Eva Braunin ja Ditha Helpsin elämät. Muun muassa sivulla 54 on puolen sivun suora lainaus Dithan muistelmista, miten heillä lapsena vietettiin joulua. Jättämällä tällaiset turhat anekdootit pois, olisi kirjasta tullut lyhyempi kuin 579 sivua, jolloin se olisi myös ollut lukukelpoisempi.

Lambertilla on myös ärsyttävä tapa selostaa epäoleellisuuksia ja omia kokemuksiaan. Esimerkiksi sivuilla 170-171 hän selostaa, millainen prosessi hänelle oli päästä tutkimaan Evan päiväkirjaa Yhdysvaltain kansallisarkistoon. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, millaisilla kaavakkeilla aineistoa piti anoa ja millaisilla hansikkailla Eva Braunin valokuvia sai kosketella (s.185). Tämä raportointitapa osoittaa, ettei Lambert olekaan ammatiltaan historiantutkija vaan journalisti. Sivulla 515 hän kertoo viitteessä, miten itki lapsena elokuvissa, kun Bambin äiti kuoli. Ilmeisesti Lambert ei ole pyrkinytkään tieteellisen historiateoksen kirjoittamiseen. Myös viittaustekniikassa ja lähteissä on toivomisen varaa: hän viittaa muun muassa lehdessä julkaistuun kirja-arvosteluun (s. 312, viite 12), ei itse kirjaan ja hän ei käytä selkeitä viitteitä suorissa lainauksissa (ks. lainaukset esim. sivuilla 424 ja 471). Hän käyttää lähteenä epäluotettavaa wikipediaa (s. 473, viite 7) eikä tunnu muutenkaan hallitsevan internet-lähteisiin viittaamista: esimerkiksi hän ilmoittaa lähteeksi kaksirivisen liudan numeroita ja kirjaimia, ilman että kertoo, mistä sivustosta on kyse (luku 25, viite 23).

Kirjasta löytyy myös asiavirheitä. Lambert väittää esimerkiksi (s.251), että Magda Goebbelsillä oli 10 lasta (todellisuudessa niitä oli kuusi) ja kirjoittaa Hitleristä: ”Hän ei koko ikänään suostunut houkutelluksi avioliittoon.” (s. 101) Osa virheistä johtunee huolimattomuudesta, mutta yhtäkaikki ne vähentävät luottamusta kirjoittajaa kohtaan. Lambertin kirjassa on mielenkiintoista uutta tietoa Eva Braunista ja paikoin se tempaa mukaansa. Kirjaa leimaava epätutkijamainen ote häiritsee kuitenkin lukukokemusta ja syö uskottavuutta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *