Italian maine viinimaana on ollut ristiriitainen: toisaalta maa on ollut viinintuotannon jättiläinen, jonka perinteet ulottuvat yli kahdentuhannen taa. Suurin osa tuotannosta on kuitenkin mennyt paikalliseen kulutukseen. Viinin viejänä Italia on muutamaa todellista huippuviiniä lukuunottamatta vaikuttanut etupäässä halpojen massaviinien tuottajana. Italian viinintuotanto on kuitenkin ollut vilkkaassa käymistilassa jo pitkään. Unto Paananen on uudella kirjallaan lähtenyt ansiokkaan perusteellisesti esittelemään italialaisten viinien nykytilaa.

Paanasen kirja alkaa lyhyellä Italian viinimaailman yleisesittelyllä, jossa esitellään Italian viinilainsäädännön nykytila, tuotannon kehitys yleensä ja käydään läpi erikoisviinien, vini speciali ja nuoren viinin, novellon käsitteet. Käsittelyn rungon muodostaa maakunnittain esitetty katsaus eri alueiden viinituotantoon ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Hän käy läpi niin alueilla käytettävät rypäleet, niistä tehtävät viinit ja eri viinitalojen tuotantoa. Kirjoittaja kuvaa viinintuotannossa ilmeneviä jännitteitä perinteiden, uuden tekniikan ja markkinoiden huomioon ottamisen välillä. Joka luku loppuu juuston tai kahden esittelyyn, sekä luetteloon alueen mielenkiintoisimmista viineistä. Pienenä puutteena voi pitää kirjan vaatimatonta karttaosastoa – vain yhden sivun kartta, jossa esitetään Italian maakuntien rajat. Viinialueiden hyvin tarkan kuvauksen yhteydessä tarkemmista, alueellisista kartoista olisi ollut hyötyä

Viiniä ei tehdä tyhjiössä – absoluuttisen kulinarian sääntöjen mukaan, vaan myytäväksi tuotteeksi, jonka on vastattava muuttuvia makukäsityksiä. Sen tekemiseen kuitenkin vaikuttaa monia seikkoja. Perinteet, maaperä, sääolosuhteet, viljelysten omistuksen jakautuminen ja uuden tekniikan saatavuus, ovat tekijöitä joita viinikirjoissa on kuvattu melko yleisesti. Muutokset viininteossa edellyttävät tietoisia ratkaisuja joiden takana ovat yksilöt. Ratkaisevana toimijana Paanasen kirjassa esiintyy suuri joukko näitä päätöksen tekijöitä sekä tuottajia että oinologeja, viininteon tekniikan ammattilaisia. Painopiste on menestyneimpien huippuviinien tekijöissä, jotka on nostettu esiin muutoksen edelläkävijöinä. Näkökulma tuntuu lievästä elitistisyydestään huolimatta hyvin mielenkiintoiselta. Paanasen kirjan parasta antia onkin mielestäni muutoksen kuvaus: päätöksien taustojen valottaminen, uudistusten pitkällisen toimeenpanon kuvaus ja se moniulotteinen vuorovaikutus, joka on viininviljelyn, viininteon ja viinimarkkinoiden välillä.

"Italian viinit" ei mielestäni sovellu täysin viinejä tuntemattomalle aloittelijalle. Kokeneemmallekin lukijalle se on aika raskas lukukokemus, mitä tekstin lomassa olevat henkilökohtaiset anekdootit eivät onnistu täysin hälventämään. Tätä ei kuitenkaan voi pitää pahana puutteena: kattava, maantieteellisesti laaja-alainen esitys on väistämättä hiukan luettelonomainen. Erityisesti kirja soveltuu melko edistyneelle viiniharrastajalle, joka haluaa saada kootun käsityksen Italian viinien nykytilasta. Kirja vaikuttaa sopivalta käsikirjaksi, johon voi palata aina tarpeen mukaan uudelleen. Saadakseen täyden hyödyn kirjan annista on tosin joko päästävä paikan päälle maistamaan mainittuja tuotteita tai muuten päästävä Alkon valikoimaa laajemmille viiniapajille.