Kalervo Kummola tuli tunnetuksi jääkiekkovaikuttajana ensin Turussa ja pian koko maassa. Hän oli keskeisesti mukana, kun jääkiekon SM-liiga perustettiin ja toiminta käynnistettiin 1970-luvulla. Siitä alkoi myös suomalaisen ammattilaisurheilun vakiintuminen ja organisoituminen. Kummola toimi kauan SM-liigan toimitusjohtajana ja Suomen jääkiekkoliiton hallituksessa, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Kansainvälisen jääkiekkoliiton luottamustehtävissä hän on ollut pitkään, viimeisimpänä liiton varapuheenjohtajana, missä tehtävässä hän jatkaa edelleen. Koska koronaviruksen vuoksi tämän vuoden maailmanmestaruusturnaus jäi pelaamatta ja kokoukset pitämättä, jatkuu Kummolan ura liitossa ensi vuoteen.

Korona ei kuitenkaan ole ensimmäinen kulkutauti, joka aiheuttaa muutoksia urheilutapahtumiin. Vuoden 2003 naisten jääkiekon MM-kisat jäivät pelaamatta SARS-epidemian vuoksi. Kisat oli tarkoitus pitää Kiinassa, mutta kun Kummola ei suostunut lähettämään sinne Suomen joukkuetta, jäivät kisat kokonaan pitämättä, koska osanottajia olisi ollut liian vähän.

Jääkiekko on ollut Kummolalle tärkeää ja se näkyy myös kirjassa. Pääpaino on jääkiekkoon liittyvissä muistelmissa. Kirjan rakenne ei ole paras mahdollinen, sillä jääkiekkotapahtumia kerrataan moneen kertaan. Kun erikseen kerrotaan kisoista, valmentajista ja juhlista, niin tapahtumat on todella moneen kertaan käsitelty. TV-miehenä Kummola tosin tietää, että katsojat rakastavat uusintoja, joissa samaa maalia toistetaan useaan kertaan. Kirjassa sellainen ei oikein toimi. Yli puolet kirjan muhkeasta sivumäärästä käsittelee jääkiekkoa. Muille asioille jää aivan liian vähän tilaa.

Muutakin kuin urheilua

Kalervo Kummola oli tärkeä henkilö televisiotoiminnan muutoksissa 1980-luvulla. Suomeen tuli uusia tv-kanavia. Ensin kolmoskanava ja sitten neloskanava. Kummola ystävineen perusti Vipvisionin, joka oli kolmoskanavan alkuvaiheessa tärkeä ohjelmien tuottaja. Vipvisionin aikana tehtiin vielä suuria katsojamääriä keränneitä ohjelmia kuten Onnenpyörä ja Hyvät herrat.

Kummola kertoo jo nuorena luvanneensa isälleen, että hän ei lähde politiikkaan mukaan. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt, vaan Kummola oli jo vuonna 1980 kunnallisvaaliehdokkaana Tampereella, vaikka ei tällöin vielä valtuustoon päässytkään. Seuraavalla vuosikymmenellä hän pyrki eduskuntaan ja toisella yrittämisellä pääsi Kokoomuksen kansanedustajaksi. Tehtävä jäi vain yhden kauden mittaiseksi, mutta ministeriksikin hän oli ajoittain esillä.

Poliittiselta uraltaan Kummola kertoo erilaisista puheenjohtajavalinnoista ja vastaavista, joissa hän on ollut mukana. Kaikki hänen ajamansa hankkeet eivät aina onnistuneet. Epäonnistumisiinsa Kummola lukee mm. sen, että pienimpiä eurokolikkoja ei otettu Suomessa käyttöön.

Eduskunnasta pudottuaan Kummola toimi Tampere-talon toimitusjohtajana. Varsin pian hän jäädytti konserttitalon näyttämön, mutta jääkiekkoa siellä ei pelattu, vaan lavalla esiintyi jääbaletti. Jäähallihankkeissa Kummola on ollut aktiivisesti mukana sekä Helsingin Hartwall-areenaa rakennettaessa että Tampereen uuden tekeillä olevan jäähallin rakentamisessa.

Kirjan mielenkiintoisimmat asiat koskevat muuta kuin jääkiekkoa. Suuria paljastuksia ei silti esitetä. Tampereen kaupungin asioista Kummola kertoo erittäin vähän, vaikka hän on ollut pitkään paikallinen vaikuttaja.

Muisteluitaan Kummola esittää eloisasti ja sovittelevaan sävyyn. Välillä kerrotaan juttuja, joista suurin osa on hauskoja, mutta joskus myös vakavat asiat tulevat esiin. Tiedotusvälineiden riepoteltavana Kummola on ollut usein sekä urheiluvaikuttajana että poliitikkona. Aamulehden pakinoitsija Matti Pitkon mukaan Kummolasta irtoaa aina tarinaa jokaviikkoiseen pakinaan.

Henkilökohtaisia muistoja ja merkkihenkilöitä

Kummola kertoo myös henkilökohtaisia muistojaan ja kokemuksiaan. Hän asui nuoruudessaan vanhempiensa ja sisarustensa kanssa jonkin aikaa Australiassa, mutta palasi Suomeen ja päätti koulunsa Suomessa. Tämä on ollut esillä julkisuudessa aikaisemminkin samoin kuin Kummolan hyvä laulutaito. Sen sijaan uutta on Kummolan helluntailainen tausta, mitä hän ei ole koskaan tuonut esiin näin selvästi. Asia on kuitenkin hänelle ilmeisen tärkeä.

Erittäin runsaasti Kummola kertoo tapaamistaan ihmisistä ja paikoista, joissa hän on käynyt. Hän onkin verkostoitunut erinomaisesti ja käyttänyt verkostojaan hyväksi. Työnsä vuoksi hän on matkustanut runsaasti ja myös vapaa-ajalla hän on vieraillut monissa paikoissa. Kummolan lapsuudenperhe muutti myöhemmin takaisin Australiaan, joten siellä Kalekin vierailee säännöllisesti. Ensimmäisen matkansa sinne hän teki laivalla 1950-luvulla Välimereltä Suezin kanavan kautta.

Matkoillaan ja työnsä vuoksi Kummola on tavannut runsaasti ihmisiä. Kirjassa onkin pitkiä listoja henkilöistä eri tapaamisissa ja kirjan henkilöhakemisto on näyttävä. Kummolan muistelmien joukkoon on ripoteltu muiden muistikuvia samoista tapahtumista. Ne monipuolistavat kirjan sisältöä, vaikka muistelijat olisivat olleet Kalen kanssa samaa mieltä.

Yhdysvaltojen presidenteistä Bill Clinton vieraili Tampereella ja tapasi Kummolan. Donald Trumpin Kummola tapasi paljon ennen kuin tästä tuli presidentti. Vaikka Kummola on tavannut presidenttejä, kuninkaallisia ja valtionjohtajia, hän ei kuitenkaan ole tavannut paavia. Usein matkoilla mukana ollut vaimo Tuula kertoo tavanneensa Vatikaanissa paavin. Kale ei kuitenkaan kerro miten tärkeä tapaaminen hänellä oli silloin.