Innostuin aikoinani Sofi Oksasen Puhdistuksesta niin paljon, että kirjoitin siitä jopa Agricolan arvosteluihin ja Idäntutkimus-lehden arviointeihin, siis ns. tietokirjojen rinnalle. Päätoimittajat eivät vastustaneet, vaan julkaisivat arvioni. Puhdistus onkin parasta mahdollista virolaista ”ylösnousemusta” tolstoilaiseen tapaan. Hurja kirja hurjista ajoista. Kaiken lisäksi se on nuorelta tekijältä mitä historiatietoisin avainromaani! Mutta aina joskus pitää palata alkulähteillekin, syvemmälle historiaan.

Jaan Kross ja Tahtamaa

En ylpeile. Pakko myöntää etten ole lukenut kuin muutaman Jaan Krossin ns. historiallisen romaanin. Olen aina selaillut hänen kirjojaan vähän pitkin hampain: miksi tämä on näin kuivaa? Miksi en ymmärrä enkä solahda mukaan juoneen. Olen kuitenkin alkanut muuttaa suhtautumistani aivan viime vuosina.

En ole ehkä ymmärtänyt Jaan Krossia, koska tiedän loppujen lopuksi Viron historiasta yhtä vähän kuin monet Sofi Oksasen lukijat. Kross pitää aloittaa alusta, sieltä jostakin parinkymmenen kirjan alkupäästä.

Voi joskus toimia epäloogisestikin. Vaikkapa aloittaa Jaan Krossin historialliset mielikuvitus- tai totuusmatkat Viroon jälkipäästä. Tahtamaa jäi tietopuolisen kirjailijan viimeiseksi ja ainoaksi proosateokseksi, joka keskittyy selkeästi uuden Viron itsenäisyysaikaan, 1990-lukuun. Se on kirjoitettu 2001 ja suomennettu vasta nyt, 2012. Asialla loistavaa käännöstekstiä tuottava Jouko Vanhanen. Jaan Kross ei kirjaillut suoraa proosaa kovinkaan paljon, jostakin kumman syystä. Tahtamaa nimittäin osoittaa, että hänestä olisi ollut vaikka mihin fiktion puolella! En yhdy lainkaan niihin kriitikoihin, jotka käsittelevät Tahtamaata jonakin puolihuolimattomana ”puolielämäkertana” – tai pelkkänä rakkausdraamana.

Aabel Haljand – Jaan Krossin alter egona?

En väitä, että Tahtamaa olisi omaelämäkerrallinen ja sen päähenkilö Aabel Haljand Jaan Krossin alter ego. On silti kutkuttavaa ajatella, että näin voisi olla. Aabelin hahmossa Kross aivan kuin testamentinomaisesti paljastaa vanhemman miehen egonsa, itsensä, seksuaalisuutensa, oudot ihmissuhteensa. Mutta ennen kaikkea hän paljastaa avoimesti suhteensa uuteen itsenäiseen Viroon, elämään siellä 1990-luvulla. Eikä hän ihan kaikkeen suinkaan ole tyytyväinen. Esimerkiksi uusrikkaat ja vanhan byrokratian ylläpitäjät saavat kuulla kunniansa

Romaanin päähenkilö toimittaja Aabel Haljand saa yhtäkkiä kuulla, että hän olisi mahdollisesti suurehkon ”Tahtamaa”-nimisen maatilan perillinen. Maatila on rappiolla, rakennukset raunioina, mutta Saarenmaalla sijaitsevan tilan lahden rannoilta löytyy arvokasta, kylpylöissä käytettävää parantavaa mutaa. Aivan huippulaatua! Tämän aarteen Haljandille paljastaa Ruotsista toimiva Viron pakolainen, yritteliäs liikemies, joka haistaa rahanteon. Haljandin pitäisi vain hankkia nippu papereita ja dokumentteja osoittaakseen olevansa laillinen omistaja ja tilan haltija. Sitten olisi aika perustaa muodikas kylpylä-yritys, kaivella ja jopa myydäkin mutaa sairaille reumaatikoille ja varsinkin ruotsinvirolaisille rikkaille eläkeläisille!

Samoihin aikoihin Haljand saa yhteyden avioerossa hylkäämäänsä poikaan, josta oli vuosien varrella kasvanut maineikas juristi. Kehkeytyy uusvirolainen ja kaiketi perin tyypillinen 1990-lukulainen ”yritysstrategia”, jossa toimittaja Aabel Haljand alkaa pohtia rikastumisensa mahdollisuuksia. Hän päättää ryhtyä totiseen leikkiin ja ottaa mukaansa myös pitkäaikaisen rakastajattarensa. Toimittajan ja ”mutalääkäriksi” innolla pyrkivän rakastajattaren erikoinen perhehistoria on koko Tahtamaa-fiktion kantava motiivi, jonka kautta Kross tekee tiettäväksi murrosajan Viron uudemman historian ja ajan mutkikkaat ihmissuhteet.

En kerro enempää. Sanon vain: Jaan Krossin historiatietoisuus ja jopa fiktion rakentamisen taito kertoo sen, että Sofi Oksanen ei saisi olla Suomessa ainut kaunokirjallinen lähde ja matkaopas Viron uudempaan historiaan. Kross tekee tämän matkan 1990-luvun historiaan Tahtamaassa sellaisella tyylillä, että harmittaa ettei Viron Suuri Kirjailija käyttänyt fiktiota enemmän nykyajasta kirjoittassaan.

Pistän oheen listan Kross-tuotantoa, jota on saatavilla hyvin suomeksi, valitkaa vapaasti:

Kolme katku vahel I–IV (1970 – 1980) (Uppiniskaisuuden kronikka 2003)
Klio silma all (1972) (Kleion silmien alla 1987, 2. tarkistettu painos 2012)
Kolmandad mäed (1975) (Kolmannet vuoret 1985)
Keisri hull (1978) (Keisarin hullu 1982)
Rakvere romaan (1982) (Pietarin tiellä 1984)
Professor Martensi ärasõit (1984) (Professori Martensin lähtö 1986)
Vastutuulelaev (1987) (Vastatuulen laiva 1990)
Silmade avamise päev (1988) (Silmien avaamisen päivä (novelleja, suom. 1991))
Wikmani poisid (1988) (Wikmanin pojat 2001)
Väljakaevamised (1990) (Syvyydestä 1989)
Tabamatus. Jüri Vilmsi romaan (1993) (Kuningasajatus 1994)
Mesmeri ring (1995) (Mesmerin piiri 1997)
Paigallend (1998) (Paikallaanlento 1999)
Tahtamaa (2001) (Tahtamaa 2012)
Kallid kaasteelised (2003) (Rakkaat kanssavaeltajat 2005)
Omaeluloolisus ja alltekst (2003)
Halleluja – kymmenen novellia (suom. 2001)