Joka päivä pyhä päivä

Professori, tähtitieteilijä Heikki Oja on koonnut 1600-luvulta 1800-luvulle suomalaisten käytössä olleista almanakoista ja kalentereista pyhimysten merkkipäivät ja laatinut niistä Suomen Kansan pyhimyskalenterin, josta voi seurata päivä päivältä eri aikojen pyhien muistopäiviä. Jokaisen päivän kohdalla on muutaman rivin mittainen tila myös omille merkinnöille, jos niitä haluaa kirjaan lisätä. Teoksen lopussa on aakkosellinen pyhimyshakemisto ja vielä erikseen asia- ja nimihakemisto sekä lisätietojen lähteitä, jos oikein pyhimyksiin tai kalentereihin innostuu.

Oja, Heikki: Suomen kansan pyhimyskalenteri. Kirjapaja, 2011. 480 sivua. ISBN 978-952-247-189-5.

Katolisena aikana Suomessakin vietettiin kirkollisia pyhimysten merkkipäiviä. Messukirjoissa 1400-luvulla mainittiin yli sata pyhimystä. Uskonpuhdistuksen jälkeen luterilaisesta kirkosta ja kirkonmenoista karsittiin kovalla kädellä paljon katolisuuteen viittaavaa, mutta jostakin syystä suomalaiset pitivät sitkeästi kiinni pyhimyksille omistetuista päivistä ja pyhimysten määrä kalentereissa vain lisääntyi. Sekä suomalaisissa almanakoissa että virsikirjojen kalentereissa päivät oli säännönmukaisesti omistettu pyhimyksille kahdensadan vuoden ajan 1600-luvulta 1800-luvulle saakka. Vasta vuosien 1908 ja 1929 kalenteriuudistuksissa almanakkaan otettiin suomalaisia nimiä ja vanhat pyhimysnimet jäivät pois. Tosin monia alkujaan pyhimysten nimiä jäi almanakkaan edelleenkin, tavallisesti suomalaisessa muodossa.

Teoksen alussa kerrotaan lyhyesti sekä suomalaisista kalentereista ja almanakoista että yleisesti pyhimyksistä. Tämän jälkeen edetään kalenterin tapaan päivä päivältä. Varhaisissa almanakoissamme ja virsikirjojen yhteyteen sijoitetuissa kalentereissa on samalla päivällä saattanut olla eri pyhimys. Tämä johtuu siitä, että pyhimyksiä on aivan valtaisa joukko, ja eri tekijät käyttivät eri lähteitä. Keskeisesti Suomessa on käytetty Ruotsin ja Keski-Euroopan pyhimyksiä, mutta tyhjiin päiviin allakan tai kalenterin laatija on ottanut pyhimyksen esimerkiksi Rooman martyrologiasta tai Pohjois-Saksan pyhimysten luetteloista. Samalla päivällä saattoi alkujaankin olla useita pyhimyksiä, sillä muistopäivät pyrittiin sijoittamaan esimerkiksi marttyyrien kuolinpäiviin. Toisaalta varsinkin tuntemattomampi pyhimys saatettiin siirtää toiselle päivälle tärkeämmän tieltä.

Varhaisimmat pyhimykset olivat marttyyreita, uskonsa vuoksi surmattuja. Myöhemmin pyhimykseksi saattoi tulla elämällä esimerkillisen elämän, johon usein liittyi ihmetekoja. Lisäksi pyhimyksiä olivat Jeesukseen liittyvät Raamatun henkilöt, varsinkin apostolit. Vanhan testamentin henkilöiden ajateltiin aikaisemmin olevan kadotettuja, koska he ovat eläneet ennen Jeesuksen sovitustyötä, mutta tätä käsitystä muutettiin ja heidät otettiin mukaan Rooman viralliseen martyrologiaan 1500-luvulla.

Monenlaisia pyhimyksiä

Suomessa on ollut kaksi omaa pyhimystä, nimittäin Henrik ja Hemminki. Legendan mukaan mahdollisesti englantilaissyntyinen Henrik tuli ristiretkelle Suomeen 1150-luvulla ja talonpoika Lalli surmasi hänet Köyliönjärven jäällä 20. tammikuuta. Henrikiä ei itse asiassa ole virallisesti julistettu pyhimykseksi, vaikka häntä on nimitetty pyhimykseksi myös paavin kirjeessä; joka tapauksessa häntä pidetään Suomen kansallispyhimyksenä. Ruotsalaissyntyinen Hemminki (Hemmingus) puolestaan toimi Turun piispana 1300-luvulla. Hän kuoli 1366 ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon. Hänet julistettiin autuaaksi 21.toukokuuta vuonna 1514.

Suomalaisissa kalentereissa ovat esiintyneet myös Pohjolan pyhimyskuninkaat, Ruotsin pyhä Erik (18.5.), Tanskan pyhä Knut (10.7.) ja Norjan pyhä Olavi (29.7.) Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, pyhimyksistä suosituin on kuitenkin ollut Maria. Marialla on ollut monta muistopäivää. Marian sikiäminen tapahtui 8.12., syyskuun kahdeksas oli Marian syntymäpäivä ja 21.11. oli Marian temppeliin tuomisen päivä. Muita Marian muistopäiviä kalentereissa olivat Marian ilmestyspäivä 25.3., Marian etsikkopäivä 2.7., Marian puhdistautuminen toinen helmikuuta ja lopulta Marian taivaaseennousemisen päivä elokuun viidentenätoista. Marian lisäksi pyhimyskalentereissa esiintyivät hänen vanhempansa Anna ja Joakim sekä puoliso Josef.

Hyvin monenlaista henkilöistä on tullut pyhimyksiä. Esimerkiksi Florianus oli roomalainen upseeri, joka tunnustautui kristityksi ja hukutettiin kivi kaulassaan 4.5.304. Toukokuun neljäs on Florianuksen lisäksi ollut Monican (pyhän Augustinuksen äidin) ja Zipporan (nyk. Sippora, Mooseksen vaimo) muistopäivä. Heinäkuun viimeisenä päivänä on muistettu Germanusta ja Helenaa. Heistä Germanus oli 400-luvulla elänyt ranskalainen piispa, Helena taas ruotsalainen ylhäisönainen, jonka hänen edesmenneen miehensä sukulaiset surmasivat hänen palatessaan pyhiinvaellukselta vuonna 1160. Lokakuun neljäs taas on pyhän Franciscuksen muistopäivä. Italiassa 1200-luvulla elänyt Franciscus koki uskonnollisen herätyksen, minkä jälkeen hän kulki saarnaamassa parannusta ja köyhyyttä. Hänen kerrotaan pitäneen saarnoja myös eläimille; Franciscuksen seuraajat muodostivat fransiskaanimunkkijärjestön. 

Monet aikaisemmista pyhimyksistä ovat edelleen suomalaisessa muodossa mukana nykyisessä nimipäiväalmanakassamme. Nikodeemuksesta on tullut Teemu, Jacobus on Jaakko ja Theodorus on nykykalenterissa Teuvo. Jotkut nimipäivät ovat säilyneet aivan sellaisenaan pyhimyksen muistopäivän kohdalla, esimerkiksi Maria heinäkuun toisena. Suomen kansan pyhimyskalenteri löytää lukijansa todennäköisesti heistä (meistä), joita historia ja menneisyys kiinnostaa. Se tarjoaa myös vilkaisun menneiden aikojen hengelliseen elämään. On mainiota, että nämä tiedot on nyt koottu yhteen kirjaan.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *