”Jooma olcohon Noculaisilla sekoitettu”

Suomen kirjakielen isäksi sanotun Mikael Agricolan kuolemasta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 450 vuotta, ja vuotta juhlistetaan monin eri tavoin. Agricolan päivänä 9.4., ilmestyi Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen teos Agricolan yrtit.

Häkkinen, Kaisa ja Lempiäinen, Terttu: Agricolan yrtit. Mikael Agricolan /Rucouskirian/ terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttä 1500-luvulla. Kirja-Aurora, 2007. 117 sivua. ISBN 978-951-29-3192-7.

Suomen kirjakielen isäksi sanotun Mikael Agricolan kuolemasta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 450 vuotta, ja vuotta juhlistetaan monin eri tavoin. Agricolan päivänä 9.4., ilmestyi Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen teos Agricolan yrtit. Kirja liittyy laajaan Mikael Agricolan teosten tutkimus- ja tietokantahankkeeseen.

Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestynyt Rucouskiria sisältää 683 rukousta, joita edeltää tieto-osio, jota nimitetään kalenteriosastoksi. Kalenteriosuudessa kerrotaan kullekin kuukaudelle kuuluvista töistä ja kyseiseen aikaan sopivista terveydellisistä toimenpiteistä. Esimerkiksi huhtikuussa kannattaa kylvää ja tehdä toukotöitä sekä pyytää lintuja, mutta on syytä varoa palelluttamasta kaulaa. Huhtikuussa pitää myös juoda lämpimiä juomia, voi antaa kupata muualle kuin hartioihin ja on hyvä käyttää ulostavia aineita. Näiden lisäksi pitää hyvän veren saamiseksi nauttia yrttejä ja juomissa käyttää erityisesti betonikaa, koiruohoa ja kvesyrttiä.

Koiruoho – sehän on se myrkyllinen kasvi, jota käytettiin aikoinaan absintin mausteena, mutta mitä mahtavat olla betonika ja kvesyrtti?

Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen Agricolan yrtit vastaa tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin yrttien käytöstä 1500-luvun Suomessa. Kirja on hieno näyte monitieteellisestä yhteistyöstä sisältäessään tietoja Agricolan mainitsemien kasvien nimityksistä ja nimien alkuperästä, kyseisten kasvien levinneisyydestä Agricolan aikana ja nykyään, niiden vanhasta lääkinnällisestä ja muusta käytöstä sekä myös kasvien vaikuttavista aineista ja niiden myrkyllisyydestä ja terveellisyydestä.

Teoksen alussa on Kaisa Häkkisen kirjoittama johdanto, jossa hän esittelee sekä Mikael Agricolan rukouskirjan kalenteriosiota, samanaikaisia kalenterikäytäntöjä ja Mikael Agricolan kirjoittamaa kieltä. Agricolan kalenteriosuudessa on sekä latinan- että suomenkielistä tekstiä. Se sisältää ikuisen kuukausikalenterin, josta löytyvät kiinteät kirkolliset merkkipäivät, sekä mm. tähtitieteellisiä tietoja. Viimeksi mainittuja tarvittiin monenlaisissa käytännön asioissa. Kuun vaiheiden ja planeettojen aseman uskottiin vaikuttavan erilaisten töiden onnistumiseen, ihmisten terveydentilaan ja koko kohtaloon.

Johdannon jälkeen seuraava osuus sisältää Agricolan kuukausittaiset kalenterisivut sekä alkuperäisessä muodossaan että nykylukijalle selvennettyinä. Agricolan teokset on painettu fraktuuraa muistuttavalla schwabach-kirjaintyypillä, joka on nykyihmiselle melko outo. Kun kirjoitetun suomen oikeinkirjoitusohjeita ei ollut olemassa, Agricola haki sellaisia kirjoittamismuotoja, jotka hänestä muiden osaamiensa kielten valossa tuntuivat oikeilta. Nämä eivät läheskään aina vastaa tämän päivän käyttötapoja. Kaikkiaan siis jo Agricolan tekstin lukeminen voi tuntua vaikealta, ja ymmärtäminen voi olla vielä hankalampaa. Kunkin kalenterisivun lopussa oleva runo ja suorasanainen ohjeistus kyseisen kuukauden toimiin onkin esitetty myös siinä muodossa kuin se todennäköisesti on Agricolan aikana luettu. Alaviitteillä on lisäksi selvennetty oudoilta tuntuvia kohtia ja vieraita sanoja.

Varsinainen yrttiosio, joka on antanut kirjalle nimen, käsittää hiukan yli puolet koko kirjasta. Kirjassa esitellään kaikki ne kasvit, jotka Agricola mainitsee rukouskirjansa suomenkielisessä tekstissä. Yrttien kuvat ovat peräisin Agricolan aikalaisen, saksalaisen lääkäri Leonhart Fuchsin yrttikirjasta, joka ilmestyi latinaksi vuonna 1542 ja saksaksi seuraavana vuonna.

Monia Agricolan suosittelemia yrttejä on käytetty jo paljon ennen Agricolaa. Osa kasveista kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja niitä on todennäköisesti käytetty pitkään kansanlääkinnässä. Tällainen on esimerkiksi Agricolan mainitsema nokulainen eli nokkonen, jonka käytöstä löytyy viitteitä jo esihistorialliselta ajalta. Nokkonen on monipuolinen ravintokasvi, jolla on myös lääkinnällistä merkitystä. Viimeistään rautakaudella sitä on käytetty myös kuitukasvina tekstiilien valmistuksessa. Joitakin yrttejä oli varta vasten ryhdytty lääkekasveina Suomessa viljelemään. Esimerkiksi Naantalin birgittalaisluostarissa oli yrttitarha, jossa kasvatettiin monenlaisia lääke- ja mausteyrttejä.

Osa Agricolan mainitsemista terveyttä tuottavista kasveista oli tuontitavaraa, johon vain harvalla oli varaa. Tällaisia olivat viinirypäleet, joita ainakin rusinoina lienee syöty Turussa jo 1200-luvulla. Tuoreilla viinirypäleillä tiettävästi herkuteltiin Turun linnassa Juhana Herttuan hovissa 1550-luvulla. Viinirypäleitä Agricola nimittää viinamarjoiksi, rukouskirjassa esiintyvät myös sanat viinapuu ja viinatarha. Viini-sana tuli käyttöön vasta myöhemmin. Agricola mainitsee hämmentävästi myös perunan, jota hänen aikalaistensa Suomessa ei oleteta tunteneen. Selitys kuitenkin löytyy: perunalla Agricola ei tarkoitakaan perunaa, vaan päärynää. Sanat peruna ja päärynä ovat samaa juurta, ja Agricola käytti toisinaan e:tä myös ä:n merkkinä. Päärynäpuusta on myös vuonna 1683 julkaistussa kasviluettelossa käytetty nimitystä perunapuu.

Fuchsin yrttikirjan kuvitusta käytettiin Agricolan kalenteritekstien yhteydessä myös Mikael Agricolan juhlavuoden kalenterissa. Sen selaileminen sai jo toivomaan julkaisua, jossa Agricolan nimeämistä kasveista kerrottaisiin enemmän. Tämä julkaisu täyttää varsin hyvin tarkoituksensa ja herättää myös halun saada tietää lisää sekä vanhasta kielestä että vanhoista lääkekasveista ja kasvilääkinnästä. Kirja on myös ulkoasultaan erityisen viehättävä. Kannen koristeellinen kuva, jota myös käytettiin jo juhlavuoden kalenterissa, on peräisin Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista.

Niin, betonikaa sanotaan nykyisin rohtopähkämöksi (Stachys officinalis) ja kvesyrtti on punakoiso (Solanum dulcamara). Molemmat ovat vanhoja ja arvostettuja lääkeyrttejä, joita on käytetty myös noituudessa. Molempiin tarkoituksiin on käytetty myös koiruohoa eli malia (Artemisia absinthium), jonka nimessä oleva Artemisia on alun perin ollut metsästyksen jumalatar, mutta jota katolisena aikana on pidetty noituuden jumalattarena. Kasvi on muinaisessa Egyptissä ollut pyhitetty Isikselle, taikuuden jumalattarelle. Maustaminen, lääkitseminen ja taikuus ovat aina olleet lähellä toisiaan.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *