Jos mä kirjoittaisin pienen kirjeen…

Kirjeiden merkitys historiantutkimuksessa on kautta aikojen ollut hyvin merkittävä eikä ainoastaan elämäkertojen ollessa kyseessä vaan laajemminkin historiantutkimuksessa. Kirjeiden ja kirjeenvaihdon tutkimisen on katsottu antavan tutkimukselle enemmän autenttisuutta kuin muun historiallisen lähdeaineiston. Kirjeet ja historiantutkimus -teoksessa käsitellään kirjeiden kirjoittamisen ja vastaanottamisen historiaa antiikista 2000-luvulle ja teoksen takakannen tekstin mukaan se sopii niin opiskelijoille, tutkijoille kuin kirjeenvaihdon historiasta kiinnostuneillekin. Teoksessa on kuitenkin muutamia ongelmia, jotka tuottivat lukijalle hienoisen pettymyksen: vahva kulttuurihistoriallinen painotus, 1800-luvun vähäinen osuus ja luettujen tekstien vahva tulkinnallinen käsittely.  

Leskelä-Kärki, Maarit; Lahtinen, Anu; Vainio-Korhonen, Kirsi(toim.): Kirjeet ja historiantutkimus. SKS, 2011. 423 sivua. ISBN 978-952-222-341-8.

Kirjeet ja historiantutkimus -teos koostuu johdannon lisäksi 14 artikkelista sekä pienistä tietoiskuista aiheeseen liittyvistä teemoista. Kirjan keskeiseksi kantavaksi kysymykseksi todetaan johdantoluvussa:”Mitä olisi tiedettävä aikakauden kirjeenvaihtokäytännöistä ja kirjeteoriasta, kirjeiden tutkimuksesta ja kirjeen kirjoittamisen historiasta, jotta olisi mahdollista tulkita kulloisenkin artikkelin käsittelemiä kirjeitä?” Itse olen kyllä jo kauankin tutkinut niin virallista kuin yksityistäkin kirjeenvaihtoa sen kummemmin perehtymättä kirjeteoriaan tai kirjeen kirjoittamisen historiaan. Aikakauden kirjeenvaihtokäytännön tunteminen on tietysti ja itsestäänselvästi välttämätöntä.

Jo sisällysluetteloa ja kirjoittajien esittelyjä lukiessani pisti silmään paitsi se, että kaikki kirjoittajat yhtä lukuun ottamatta ovat naisia, myös vahva kulttuurihistoriallinen painotus. Myös teoksen ulkoasu, joka sinänsä on kaunis, yhdistettynä aihesisältöön saattaa luoda sen väärän mielikuvan, että kirjeiden kirjoittajat, lukijat ja niitä tutkivat henkilöt ovat ensisijassa naisia. Tämä ei liene ollut kirjan toimittajien tarkoitus eikä aivan kokonaisuudessaan sisältökään tällaista käsitystä tue, mutta joka tapauksessa tämänkaltainen harhakuva on vaarassa syntyä. Voi myös olla, että kirjan toimittajien sille antamat lähtökohdat ovat määränneet kirjoittajien valikoitumista ja aiheita jättäen ulkopuolelle yhteiskuntatieteellisemmin suuntautuneet historioitsijat ja miehet – tunnetusti valtaosahan esim. Suomen poliittisten elämäkertojen kirjoittajista on miehiä. Epäilemättä myös heillä olisi omat näkemyksensä kirjeenvaihdon ja kirjeiden tutkimisen merkityksestä yleensäkin eikä vain elämäkertojen kyseessä ollessa.

Vielä eräs asia, joka teoksessa pistää silmään, on 1800-luvun vähäinen osuus. Ainoastaan kaksi artikkelia eli Kirsi Keravuoren artikkeli itseoppineiden saariston asukkaiden kirjeenvaihdosta sekä Pirkko Leino-Kaukiaisen artikkeli Sten Anders Wallinin kehittymisestä taitavaksi sanankäyttäjäksi liikkuvat 1800-luvulla. Artikkelit ovat mielenkiintoisia ja käsittelevät itseoppineiden kansanmiesten kirjoitustaidon kehittymistä ja laajemminkin kansan ”kirjallistumista” vuosisadan loppupuolella. Kun kuitenkin varsin hyvin tiedetään 1800-luvun olleen edeltävän vuosisadan tavoin kirjeenkirjoittamisen kulta-aikaa, tämän aikakauden vähäinen osuus kirjassa oudoksuttaa. Omasta 1800-lukua koskevista tutkimuksistani ja tekeillä olevasta työstäni tiedän omakohtaisesti sen, miten olennaisen tärkeää kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta kirjeenvaihdon tutkiminen voi olla. Tämänhetkinen Nordenskiöld-sukua koskeva työni olisi lähes mahdotonta tehdä ilman käytettävissä olevaa sukulaisten ja tuttavien kesken käytyä laajaa kirjeenvaihtoa, jonka avulla on mahdollista luoda kokonaiskuva näiden useiden levottomasti liikkuvien tutkimusmatkailijan luonteen omaavien monista retkistä ja matkoista ja kulloisestakin olinpaikasta.

Ymmärrän, että kulttuurihistoriallisesti voi olla mielenkiintoista tietää, mitkä säännöt ja kaavat määräsivät ja kahlitsivat kirjeiden kirjoittamista antiikista 1700-luvulle saakka, mikä siis oli kirjeenvaihtokulttuuri, mutta en näe asialla olevan sinänsä kovin suurta merkitystä. Tunnustan, että yhteiskuntatieteellinen koulutukseni on varmastikin ajattelutapani taustalla, sillä minun mielestäni kiinnostavaa kirjeissä on niiden keskeinen sanoma ja niin sanottu uutisarvo. Samaten en voi mitään sille, että minusta on triviaalia pohtia esimerkiksi kirjeiden pituutta, kirjoitettiinko kokonainen arkki vai vain yksi sivu tai pikku lappunen.  On tietysti totta, että tiettyinä aikakausina paperi oli kallista ja se sääteli kirjeiden pituutta tai ainakin kahlitsi liian kevyesti soljuvaa kynää. Myöhempiä tutkijoita ajatellen tämä ilmiö – paperin kalleus –  oli kyllä harmillinen, sillä se aiheutti paitsi miniatyyrikäsialalla kirjoittamista myös käytettävissä olevan tilan täyttämistä äärimmilleen, ääritapauksessa kirjoitettiin vielä poikittain jo kirjoitetun tekstin päälle ja ohuelle silkkipaperille, jolloin 200-vuotta myöhemmin kirjettä lukeva tutkija on pahassa pulassa yrittäessään sitä tulkita.

Lisäksi erikoiset olosuhteet, joissa paperin saaminen oli säänneltyä kuten vankilassa, kasvatuslaitoksessa tai rintamalla, säätelivät kirjeiden pituutta.  Tähän teoksessa liittyvät mielenkiintoiset artikkelit koulukotioppilaiden kirjeistä (Kaisa Vehkalahti) sekä Elvi Sinervon jatkosodan aikaisista vankilakirjeistä Sylvi-Kyllikki Kilvelle ja Aila Sinervolle (Jaana Torninoja-Latola).  

Kyllikki Villan saamia lukijakirjeitä koskeva viimeinen artikkeli, vaikka onkin sinänsä mielenkiintoinen, jää irralliseksi eikä mielestäni oikein puolusta paikkaansa 2000-luvun kirjeenvaihdon esimerkkinä.

Ulkoasultaan teos on kaunis ja hyvin taitettu, mutta ei kovin lukijaystävällinen – melko painava ja hankalan muotoinen käsissä luettavaksi. Vaikka kirjan sanotaan sopivan myös tutkijoille niin kokonaisuutena on todettava, että se tuskin alan tutkijoille antaa mitään uutta ajateltavaa; opiskelijoille ja aiheesta kiinnostuneille sen sijaan varmasti kyllä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *