Jumalia kutsumme, arvottomat.

1.1 Agnille Agnia minä kutsun, esipappia, Uhrin jumalpappia, Rikkaimmin palkitsevaa hotaria. Agnia muinaisten tietäjien Ja nykyistenkin on kutsuttava, Hän jumalat tänne tuokoon. Agnilta rikkautta saavuttakoon, Menestystäkin päivittäin, Maineikasta, monipoikaista.

Karttunen, Klaus: Rigveda. Valikoima muinaisintialaisia hymnejä. Yliopistopaino, 2003. 116 sivua. ISBN 951-570-548-7.

1.1 Agnille

Agnia minä kutsun, esipappia,
Uhrin jumalpappia,
Rikkaimmin palkitsevaa hotaria.

Agnia muinaisten tietäjien
Ja nykyistenkin on kutsuttava,
Hän jumalat tänne tuokoon.

Agnilta rikkautta saavuttakoon,
Menestystäkin päivittäin,
Maineikasta, monipoikaista.

Jonka uhrin, rituaalin,
Sinä, Agni, kaikkialta ympäröit,
Se vain jumalten luokse menee.

Agni on hotar, mahtava näkijä,
Tosi ja kirkasmaineisin,
jumala tulkoon jumalien kanssa.

Juuri silloin kun sinä, Agni,
Palvojallesi aiot tehdä hyvää,
Sinulla se on tosi, Oi Angiras.

Sinun luoksesi. Agni, päivittäin,
Oi pimeyden valaisija, ajatuksissamme
Me saavumme, kunnioitusta tuoden

Sinulle, rituaalien valtiaalle,
säteilevälle oikeuden valvojalle,
omassa talossasi kasvavalle.

Siten meille kuin isä pojalle
helppopääsyinen ole, Agni,
ole kanssamme menestykseksemme.

(Hotar-pappi= pappi, jonka tehtävänä on Rigvedan hymnejä resitoimalla kutsua jumalat uhripaikalle)

Rukous Agnille avaa komeasti Klaus Karttusen kääntämän Rigveda-kokoelman. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston indologian ja klassisen etnografian laitoksen dosentti. Hymnikokoelman lisäksi hän on julkaissut useita Intiaa ja sanskritin kieltä koskevia tutkimuksia. Kovan tason akateemikko siis.

Äskettäin julkaistu kokoelma Rigvedaan sisältyneitä hymnejä on vaikuttavaa tekstiä. Sen rukoukset ovat alunperin toimineet käsiohjelmina siitä, miten uhrit annetaan oikeaoppisesti Veda-kulttuurissa kukoistaneille lukuisille jumalille.

Kirjan johdannossa kirjoittaja luo yleiskatsauksen Veda-kulttuuriin. Rukousten jälkeen kirjoittaja tarjoaa sanaston ja luettelon teksteissä mainituista jumalista ja demoneista. Sekä johdanto että rukouksia seuranneet selvennykset tukevat hienosti kokonaisuutta.

Johdannossa Karttunen toteaa halunneensa koota länsimaista lukijaa viehättävän kokonaisuuden. Kirjaan on koottu vain noin 80 kappaletta hymnejä alkuperäisistä 1028:sta. Koko kirjoituskokoelman kääntäminen olisi epäilemättä johtanut mammuttimaiseen, jokseenkin epäkaupalliseen ja vain pieniä tutkijapiirejä kiinnostavaan teokseen.

Valinta johti kohdallani ainakin yhteen heikkouteen: Selektion jälkeen kirjaa ei voi, vaikka haluaisikin, käyttää esimerkiksi opintojen tukena. Yritin seurata erästä Veda-kulttuuria esittelevää artikkelia Karttusen kokoelmaa apuna käyttäen. Olisin halunnut tarkistaa artikkelin tiedot lukemalla alkuperäiset hymnit käsillä olevasta käännöksestä. Eihän siitä mitään tullut: kokoelmasta puuttui suurin osa rukouksista, joihin artikkelini kirjoittaja viittasi. Suuren yleisön tavoittelu johti siis siihen, että käännöskokoelman arvo tieteellisenä apuvälineenä jäi vähäiseksi.

Kotikirjastossani on otteita ruotsalaisen Olof Petersonin kirjasta Heliga skrifter (Stockholm 1970). Petersonin käännös menee näin:

Jag prisar Agni,
gudomlige offrarn,
sångaren, prästen,
på skatter rikast.

Prisad av gamla
och nya visa,
för, o Agni,
gudarna hit.

Karttusen näin:

Agnia minä kutsun, esipappia,
uhrin jumalpappia,
rikkaimmin palkitsevaa hotaria.

Agnia muinaisten tietäjien
Ja nykyistenkin on kutsuttava,
Hän jumalat tänne tuokoon.

Eroja siis on. Karttunen kutsuu, Peterson ylistää. Tarkoitus, saada Agnin mielenkiinto suunnattua kohti uhria, on molemmissa sama: "för, o Agni, gudarna hit" ja "Hän jumalat tänne tuokoon."

Käännöksien erojen tarkastelu johti mielenkiintoiseen, itse kulttuuria koskevaan yksityiskohtaan: Karttusen johdannon mukaan Veda-kulttuurissa miehen rikkautta olivat poikalapset ja lehmät. Hymneissä asia esitetään näin: "Agnilta rikkautta saavuttakoon, menestystäkin päivittäin, maineikasta, monipoikaista." Peterson taas tyytyy vähemmän spesifiin onnentoivotukseen: "rikedom, prisvärd, kraftiga barn!" (Huutomerkki Petersonin). Mikäli yrittäisin saada tietoa Veda-kulttuurista pelkästään Petersonin käännöksen johdattamana voisin tulla siihen johtopäätökseen, että rikkautta ovat kaikki hyvinvoivat lapset, eivät pelkästään pojat. Käännöksillä on väliä, ja länsimainen lukija on täysin kääntäjien armoilla näissä kulttuuriasioissa.

Käänöksillä ei aina ollut merkittäviä eroja:

Peterson:
10. 129. Hymn till ursprunget

Då var ej vara eller icke-vara
ej luftrum var, ej himmelen därovan.
Vad holjde allt? Var och i vilkens vård var
väl vattnet och den bottenlösa avgrund?

Då var ej död, odödlighet ej heller;
Då var ej dagens eller nattens tecken;
Det ena vindlöst andades i sig självt,
Och utom det ej annat var at finna.

Karttunen:
10, 129 Luomishymni

Olematonta ei ollut eikä olevaa ollut silloin,
Ei ollut avaruutta eikä taivasta joka tuolla puolen.
Mikä liikkui? missä? Minkä suojassa?
Oliko vesi, pohjaton syvyys?

Ei kuolemaa ollut, ei kuolemattomuutta silloin,
Ei yön, ei päivän tunnusmerkkiä ollut,
Tuuletta hengitti itsestään se yksi
Sen lisäksi toista ei muuten missään.

Käännöksien välillä on kolmekymmentä vuotta, ne on tehty eri kielille ja vastaavuus on saumaton! Karttunen ei ole käyttänyt Petersonin kirjaa lähteenään. Ovatko molemmat kenties tukeutuneet käännöksessään johonkin kolmanteen lähteeseen jää selvittämättä. Mahdotonta se ei ole, luulisi fennosskandinaavisen sanskritintutkimuksen nojaavan paljolti samoihin klassikoihin.

Loppujen lopuksi kirja on kyllä hieno. Pätkittynäkin siitä saa käsityksen Veda-kulttuurin arjen hengellisyydestä. Kirja käy myös ihan viihdeluettavaksi: runous on vahvaa ja täynnä verisiä metaforia. Runot ovat suuria tunteiden ilmauksia koukeroisella ja kauniilla kielellä ja kokonaisuus on tutustumisen arvoinen.

Kirjan hinta kirjakaupoissa noin 30 euroa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *