K. E. Ståhlbergin elämäkerta

Karl Emil Ståhlberg (1862 - 1919) on etenkin Suomen valokuvauksen ja elokuvan historioista tunnettu edelläkävijä. Sabira Ståhlbergin elämäkerta kokoaa K. E. Stålbergin toiminnan eri osa-alueet yhteen ja täydentää niitä vähemmälle huomiolle jääneillä kuten opereteilla. Pääosassa on kuitenkin Ståhlberg yksityishenkilönä ja hänen elämänvaiheensa. Teoksen ansiona voi pitää sitä, että se tarjoaa mainion yhden henkilön kautta avautuvan kurkistusikkunan ajan virtauksiin, toimintatapoihin ja ajatusmaailmaan. Valitettavaa sen sijaan on, että elokuva- ja valokuvahistorian asiavirheet horjuttavat luottamusta kirjoittajan asiantuntijuuteen. Herännyt epäilys saa lukijan suhtautumaan varauksellisesti myös muihin esitettyihin historiatietoihin ja samalla harmittelemaan lähteiden suurpiirteistä käyttöä.

Ståhlberg, Sabira: K. E. Ståhlberg. Fotograf, filmskapare och entreprenör.. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2013. 263 sivua. ISBN 978-951-583-268-9.

Valokuvauksen, elokuvahistorian ja huvielämän vaikuttaja

K. E. Ståhlbergin yhteydessä toistuu suorastaan ällistyttävän usein määre ”ensimmäisenä Suomessa”: hän julkaisi ensimmäistä valokuva-alan lehteä, kirjoitti ensimmäiset valokuvauksen oppaat, perusti ensimmäisen kiinteän elokuvateatterin, tuotti ensimmäiset kotimaiset elokuvat sekä toi maahan ensimmäiset polku- ja moottoripyörät. Hänen vaikutuksensa levisi laajalle valokuvatarvikekaupan sekä hänen järjestämänsä valokuvaajien ja elokuvaajien koulutuksen kautta, myöhemmin hän tarjosi näyttämön lukuisille esiintyville taiteilijoille omistamassaan huvikeskuksessa Eteläisellä Esplanadilla. Ståhlbergin valokuvaamot ja elokuvateatterit levittäytyivät ympäri Suomen. Hänen toimeksiannostaan mm. I. K. Inha kuvasi Suomen kansallismaisemia ja suomalainen elokuvien uutiskuvatuotanto käynnistyi.

Sabira Ståhlbergin (johon myöhemmin viittaan kirjoittajana) kirjoittama elämäkerta luo kuvan intohimoisesti uusille ideoille antautuvasta yrittäjästä, joka markkinoiden vakiinnuttua jo kaipaa uusia haasteita. Ståhlbergin merkityksellisyyden paaluttaminen kulttuurielämän eri aloilla tuntuu enemmän kuin perustellulta, mutta silti lukuisat kehuvat määreet alkavat toistuessaan vaikuttaa turhilta: saavutukset puhukoot puolestaan.

Pelkkään kehuun kirjoittaja ei kuitenkaan tyydy vaan onnistuu tuomaan esiin myös persoonan ja toiminnan moniulotteisuutta tekstissään. Kirjoittaja esimerkiksi kuvaa, miten Ståhlberg oli valmis markkinoinnissaan käyttämään opportunistisesti hyväkseen ajan kansallismielisyyttä, vaikka häntä luonnehditaankin ennen kaikkea kosmopoliitiksi. Lisäksi käytössä on hauska keino kehuvien adjektiivien sisällyttämiseen tarinaan kuin huomaamatta: kirjoittaja lainaa K. E. Ståhlbergin itsensä mainoksissaan käyttämiä luonnehdintoja tehden kuvausten alkuperän ja luonteen markkinoinnin keinoina lukijalle tiedoksi. Mukana ovat myös myttyyn menneet yltiöpäiset ja usein aikaansa edellä olleet hankkeet.

Kanalbåt. Foto, K. E. Ståhlberg

Kanalbåt. Foto: K. E. Ståhlberg (SLS)

 

Luottamus horjuu

Kirjoittajalla on ollut oivallinen mahdollisuus perehtyä Ståhlbergien arkistoaineistoon, sillä hän on ollut yhdessä Gunnel Gahmbergin kanssa perustamassa Karl Emil ja Sonja Ståhlbergin arkistoa, jonka säilytyspaikka on Svenska litteratursällskapet i Finland. Asiakirjoista ovat peräisin eri hankkeiden kustannustiedot, yhteistyökumppanit ja markkinoinnin keinot. Vaikka lähteitä ei tarkemmin olekaan eritelty, yksityiskohdat vakuuttavat. Tosin monien mainittujen rahasummien merkityksellisyys kuvattujen toimien kannalta ei aina avaudu. Rahaliikenteestä usein vain jää hyvät dokumentit.

Ongelmallisia ovat kohdat, joissa kirjoittaja esittää uusia tulkintoja Ståhlbergin vaiheista tuomatta esiin lähteitään. Esimerkiksi kirjoittajan väittäessä Ståhlbergin olleen aiemman tutkimuksen antamaa kuvaa aktiivisempi toimija elokuva-alalla eikä tyytyneen vain rahoittajan rooliin, lukijalle ei lähdeviitteiden puuttuessa käy selville, mistä tutkimuksista tarkalleen ottaen on kyse eikä myöskään se, mihin lähteisiin korjaava tieto perustuu: onko kyseessä suvussa kulkeneet tarinat, arkistossa olevat historialliset dokumentit vai onko kyseessä kenties kirjoittajan oma päättely. Säästeliäisyys ja ylimalkaisuus viitteissä lienee perusteltavissa ns. laajalle yleisölle suunnatun teoksen sujuvan lukukokemuksen kannalta, mutta se ei tarjoa välineitä historiatietouden syventämiseen eikä anna mahdollisuutta lähteiden käytön arviointiin.

Näkökulman pysyttäytyessä Ståhlbergin henkilöhistorian puitteissa tarinan uskottavuus säilyy, mutta historiallisen kontekstin rakentamisen suhteen lukijan kannattaa olla varuillaan. Ståhlbergin panos valokuvauksen ja elokuvauksen vaiheisiin on ollut niin merkittävä, että kirjoittajan asiantuntemattomuus alojen historian suhteen tuntuu erityisen harmittavalta. Tekstistä saa esimerkiksi käsityksen, että kirjoittaja ajattelee pankromaattisen filmin olevan värifilmiä tai että mykkäelokuvan kausi päättyi ”suurissa elokuvamaissa” vuoden 1918 tienoilla. Asiavirheet olisivat olleet helposti vältettävissä kirjoittajan kirjallisuusluetteloonsa listaamien lähdeteosten avulla, mutta niiden hyödyntäminen vaikuttaa ylimalkaiselta.

Persoona, perhe ja suku

image

Foto: K. E. Ståhlberg (SLS)

Huolimatta puutteista valokuva- ja elokuva-alan historiatietoudessa teos vie lukijan aikamatkalle modernisoituvaan Suomeen. Kirjoittaja nostaa esiin mielenkiintoisia ja yllättäviäkin yksityiskohtia Ståhlbergin monialaisesta toiminnasta. Ajankuva, kulttuuriset käsitykset ja vallinneet toimintamallit valottuvat Ståhlbergin persoonan kautta. Hän näyttäytyy miehenä, joka innostui teknisistä keksinnöistä ja kansainvälisistä vaikutteista, harrasti purjehdusta ja moottoriurheilua, vietti ylellistä elämää matkoillaan hotelleissa ja vaati samaan aikaan terveys- ja säästökuureja perheeltään kotioloissa.

Uhkarohkeat sijoitukset ja monialaiset innostuksen kohteet mahdollistuivat toisen aviovaimon Sonja Gerasimoffin rahojen myötä: hän oli kotoisin rikkaasta siperialaisesta suvusta. Kirja nivookin liiketoiminnan ja perhe-elämän tiiviisti toistensa lomaan, ne eivät olleet millään tavalla erillisiä. Perheenjäsenet ja sukulaiset olivat työntekijöinä, ja perheen arkea rytmittivät elokuvanäytösten ajankohdat.image

Tärkeä lähde ovat perheen sisällä lähetetyt yksityiskirjeet, joista mukaan on otettu pitkiä katkelmia. Lukijalle tarjoutuu herkullinen tilanne tirkistellä menneen ajan yksityisyyteen. Se, että K. E. Ståhlberg oli kirjoittajan äidin isoisä, rakentaa vaikutelmaa erityisen läheisestä suhteesta kohteeseen. Esipuheessaan kirjoittaja kuvaileekin, miten suvussa kulkeneet tarinat ovat auttaneet ymmärtämään Ståhlbergin kodin kieltämättä paikka paikoin melkoisen erikoislaatuiselta vaikuttavaa tunnelmaa.

Kirjan kuvailemat ihmissuhteet vaikuttavat mutkikkailta eivätkä lainkaan auvoisilta. Kahden vaimon lapsista, nuoresta aviovaimosta ja molempien lähisukulaisista muodostuva verkosto oli jännitteinen, eikä ristiriidoilta vältytty. Paikoin tekstistä kuultaa läpi suvussa kulkeneiden tarinoiden värittyneet asenteet ja mielipiteet, mutta se tuokoon mukanaan lisäannoksen inhimillisyyttä.

Karl Emil Ståhlbergistä muodostuva kuva ei kaikkineen ole imarteleva: työlleen omistautunut innovaattori oli perheoloissa itsevaltainen, ja vaikka huumoria viljeltiin runsaasti, kirjeisiin on tallentunut myös tarkoituksellisiksi loukkauksiksi tulkittavia sanakäänteitä. Kirjoittaja jättää sopivasti tilaa lukijan omille tulkinnoille, antaa vihjeitä, rakentaa vastakohtaisuuksia ja johdattelee, mutta lopullinen kuva K. E. Ståhlbergistä persoonana saa värinsä lukijan omassa mielikuvituksessa.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *