Kaikki tässä sodassa valehtelevat?

Megan K. Stack kirjoittaa teoksessaan Kaikki tässä kylässä valehtelevat kokemuksistaan Lähi-Idän terrorismin vastaisilla sotatantereilla kymmenen vuoden ajalta vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen.

Stack, Megan K.: Kaikki tässä kylässä valehtelevat [Every Man In This Village is a Liar]. Käännös: Peitsara Kirsti. Minerva Kustannus Oy, 2011. 250 sivua. ISBN 978-952-492-467-2.

Miten sota vaikuttaa ihmisiin? Kysymyksen vastaus on itsestään selvä, se traumatisoi, mutta samalla se tuntuu abstraktilta näin 1980-luvulla syntyneelle, joka ei ole joutunut kohtaamaan sotaa henkilökohtaisesti. Isovanhempani ovat jo kuolleet ja yksi heistä taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta haavoittuen taisteluissa vakavasti. En koskaan tavannut tätä isoisääni, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Suvussani on silti puhuttu sodasta hyvin vähän. Tietämykseni koostuvat kouluopinnoista, mediasta sekä elokuvista, jotka kertovat kärsimyksestä ja kuolemasta. Kaikki tämä on silti mielessäni vain käsitteitä ja ideoita, toisten kertomia kertomuksia.

Megan K. Stack on WTC-iskujen jälkeen raportoinut Los Angeles Times -lehdelle terrorismin vastaisesta sodasta Lähi-Idässä. Hänen omaelämäkerrallista teostaan Kaikki tässä kylässä valehtelevat (2011) sävyttävät poliitikkojen tyhjät lupaukset ja valheelliset juonittelut, terrorismi sekä Stackin oma muuttuva identiteetti kymmenen vuoden aikana. Stack on kerännyt teokseensa tapaamiensa ihmisten tarinoita elämästä sodan keskellä sekä omia muistiinpanoja kokemuksistaan vuosien saatossa.

Teoksen alussa kertojan äänessä kuuluu naiivin 25-vuotiaan kokemattomuus, joka vuosien mittaan karisee kuitenkin hiljalleen pois. Jatkuva kuolemaa ja kärsimystä silmästä silmään katsominen saa Stackin pohtimaan sekä omaa identiteettiään amerikkalaisena että (nais)reportterina. Miksi sodat jatkuvat yhä? Mikä on oikeutettu syy sotimiseen? Miksi asiat Lähi-Idässä eivät muutu? Miksi ne eivät muutu Yhdysvalloissa? Stack yrittää pysyä objektiivisena, mutta muun muassa käynnit kotimaassa tuovat Yhdysvallan politiikan valheellisen todellisuuden yhä lähemmäksi, mikä pakottaa Stackin lähtemään yhä syrjäisempiin paikkoihin pakoon omia juuriaan.

Stackin kerronta on paikoittain melkeinpä runollista hänen kuvaillessaan luonnon ja maisemien kauneutta maissa, jotka ovat suurelle osalle länsimaista tuttuja ainoastaan sotatantereina tai musliminaisten elämää dominoivina yhteiskuntina. Stack yrittää teoksessaan tuoda esille sen tavallisen arjen kauneuden, joka useimmiten joudutaan häivyttämään journalistisesta raportoinnista. Samaan aikaan itselleni lukijana välittyy hiukan pakottamisen maku, sillä paikoittain tuntuu kuin Stack haluaisi teoksellaan myös vakuuttaa olevansa vakavasti otettava kirjoittaja, oikea kirjailija. Tunnelma jää silti ohueksi ja pinnalliseksi.

Jokainen luku keskittyy uuteen maahan tai kaupunkiin ja uusiin ihmiskohtaloihin. Stack sivuaa tekstissään useita kansainvälisiä konflikteja ja sopimuksia pureutumatta kuitenkaan niiden yksityiskohtiin tarkemmin. Tämän vuoksi kansainvälistä (terrorismin vastaista) politiikkaa tarkemmin tuntematta jäävät tapahtumat ja kohteet irrallisiksi otoksiksi kymmenen vuoden ajalta, joita on vaikea seurata ilman punaista lankaa.

Stack on mahdollisesti halunnut välittää teoksensa punaisena lankana tietynlaisen viattomuuden katoamisen, joka välittyy pessimistisissä huomautuksissa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kohtaan. Toisaalta teos tuntuu olevan Stackille myös eräänlainen synninpäästö, keino kertoa niiden ihmisten tarinoita, jotka eivät mahtuneet hänen artikkeleihinsa.

Teos sopii kansainvälistä terrorismin vastaista politiikkaa tuntevalle eräänlaisena ”kainalotekstinä”, mutta muutoin se jää tunnelmaltaan väkinäiseksi ja tyyliltään naiiviksi kuvaukseksi tapahtumista, jotka ovat yhtä tuttuja jo mediasta.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *