Kansakunnan kaapin päältä

Mauri Kunnas ei ole kaihtanut tarttua suuriin kansallisiin aiheisiin lastenkirjoissaan, Kunnaksen kynästä ja siveltimestä on aiemmin syntynyt muun muassa Koirien Kalevala ja Seitsemän koiraveljestä. Kunnaksen teokset ovat tehneet alkuteoksiaan tunnetummaksi kuin mitkään Suomen Kirjallisuuden Seuran lapsille suuntaamat julkaisut. Koko laajaksi kasvanut Koiramäki -sarja on kansallisen menneisyytemme esittelyä. Kunnaksen uutuudessa, Koiramäen Martta ja Ruuneperi, nämä kaksi teemaa yhtyvät -- kuten takakansi kertoo -- hauskan sivistävästi.

Kunnas, Mauri: Koiramäen Martta ja Ruuneperi. Otava, 2005. 64 sivua. ISBN 951-1-20516-1.

Mauri Kunnas ei ole kaihtanut tarttua suuriin kansallisiin aiheisiin lastenkirjoissaan, Kunnaksen kynästä ja siveltimestä on aiemmin syntynyt muun muassa Koirien Kalevala ja Seitsemän koiraveljestä. Kunnaksen teokset ovat tehneet alkuteoksiaan tunnetummaksi kuin mitkään Suomen Kirjallisuuden Seuran lapsille suuntaamat julkaisut. Koko laajaksi kasvanut Koiramäki -sarja on kansallisen menneisyytemme esittelyä. Kunnaksen uutuudessa, Koiramäen Martta ja Ruuneperi, nämä kaksi teemaa yhtyvät — kuten takakansi kertoo — hauskan sivistävästi.

Koiramäen Martta on tällä kertaa päässyt kotitilaltaan Porvoon kaupunkiin vierailemaan. Sattumoisin Ruuneperin (eli kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin) piiat olivat sairastuneet juuri, kun tärkeitä vieraita (Elias Lönnrot, J. V. Snellman ja Sakari Topelius) oli tulossa. Niinpä Martta serkkuineen pääsee ihaillun runoilijan luokse mieluisaan työpestiin.

Vieraita Ruunepereillä tuntui riittävän: muutaman päivän sisällä runoilijamestaria oli käynyt kunnioittamassa Hirvenhiihtäjien suksiseura ja Pohjalaisen osakunnan pettuleipälähetystö, ennen kuuluja professoreja oli vielä tulossa Kaivopuiston Kaunosielut. Lisäksi työhuoneen ikkunan alla päivystää fanilauma.

Kaivopuiston Kaunosielujen vierailu päätyy nolosti: Paronitar Gunilla von Guggelböö, joka hetkeä aikaisemmin ihasteli Ruuneperin avanneen hänen silmänsä suomalaisen maalaismiehen jalon sydämen ymmärrykseen, saa raivokohtauksen kun konvehtiarkusta löytyy tavallinen suomalainen Matu-renki. "Senkin hulttio! Sivistymätön maalaistollo! Oppimaton mokkula" kirkuu von Guggelböö Matun pötkiessä pakoon salista.

Päivän mittaan tutuiksi tulevat kansallisten merkkimiesten teot ja ajatukset, onpa mukana aukeama Kunnaksen Koirien Kalevalastakin. Nämä miehet auttoivat ihmisiä oivaltamaan, että suomalaiset olivat oma kansansa, jolla oli oma kielensä, historiansa ja kansanrunoutensa.

Talon emännän Fredrika Runebergin (os. Tengström) kirjallinen työ tulee myös tutuksi. Ihmetys jää ilmaan, miten Fredrika-rouvalle äidin, vaimon ja emännän velvollisuudet hoidettuaan jää ylipäätään aikaa avata mustepulloa.

Kunnas hyödyntää teoksessaan Aleksis Kiveltä (ja Seitsemästä koiraveljeksestä) tuttua tapaa sijoittaa varsinaisen tarinan väleihin erillisiä kertomuksia. Tällä kertaa näin tulevat tutuksi Runebergin Saarijärven Paavo, Maamme ja Sven Tuuva ja Topeliuksen Koivu ja tähti. Mukana kuvituksessa ovat myös Kunnaksen vakiohahmot Hämähäkki-Heikki ja herra Hakkarainen. Ja koska Porvoon vanhassa kaupungissa ollaan, mukana on myös rummunlyöjä Remuliini.

Tavasta vaalia suomalaisuuden aatetta ja kansallista perintöämme voi olla monta eri mieltä. Esimerkiksi menneellä viikolla on Kalevassa, tuossa Hiisivuoren jättiläisen mukaan nimetyssä pohjoisen Suomen kansan kaikuja kuvaavassa sanomalehdessä, keskusteltu Lönnrotin keräämien kansanrunojen valikoivasta julkaisemisesta. Onneksi suomalaisuuden ja kansallisen perinnön vaaliminen ei ole pelkästään Kaivopuiston Kaunosielujen varassa. Mauri Kunnas onnistuu jälleen kerran elävöittämään yhteistä menneisyyttämme. Ensi vuonna kun juhlimme Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlaa, on herra monelle koululaiselle tutumpi kuin nyt.

Reijo Valta

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *