KAPITALISMI ANTOI PROLETARIAATILLE ELÄMÄN

Antoiko kapitalismi proletariaatille elämän? Marxilta lainatun lauseen hupaisa ajatussisältö kuvaa hyvin sveitsiläisen taloustieteen nobelistin Friedrich A. Hayekin (1899-1988) teosta, jonka alkuperäinen nimi kertoo käännöstä paremmin olennaisen: The Fatal Conceit - The Errors of Socialism. Hayek oli vapaan markkinatalouden ankara puolestapuhuja, joka vuosikymmenien ajan kävi poleemista kamppailua sosialismia ja keynesläisyyttä vastaan.

Hayek, Friedrich A.: Kohtalokas ylimieli. Art House, 1998. 262 sivua. ISBN 951-884-125-X.

Antoiko kapitalismi proletariaatille elämän? Marxilta lainatun lauseen hupaisa ajatussisältö kuvaa hyvin sveitsiläisen taloustieteen nobelistin Friedrich A. Hayekin (1899-1988) teosta, jonka alkuperäinen nimi kertoo käännöstä paremmin olennaisen: The Fatal Conceit – The Errors of Socialism.

Hayek oli vapaan markkinatalouden ankara puolestapuhuja, joka vuosikymmenien ajan kävi poleemista kamppailua sosialismia ja keynesläisyyttä vastaan. Vuonna 1988 ilmestynyttä Kohtalokasta ylimieltä voidaan kai pitää ikämies Hayekin testamenttina. Teos sisältää runsaan kirjallisuusluettelon ja viitteet, mutta sisällöltään se on lähempänä pamflettia kuin objektiivista tutkimusta. Ristiriidattomaksi Hayekin lähestymistapaa ei ainakaan voi sanoa, sillä teos jakaa varmasti mielipiteet sen mukaan, mikä on lukijan poliittinen kanta. Se on jyrkkä ja kiivas, asetelmiltaan musta-valkoinen teos, tietyllä tapaa kylmän sodan tuote (vaikka Hayek oli toki esittänyt samansuuntaisia ajatuksia jo 30-luvulla), jonka oikea käännösajankohta olisi ollut heti ilmestymisen jälkeen. Nyt sillä on lähinnä historiallista kuriositeettiarvoa.

Hajautuneen järjestyksen ihanne

Hayekin kaksijakoisessa maailmassa pahaa edustaa sosialismi poliittisena ideologiana sekä Descartesista alkava rationalismi, jossa uskotellaan, että ihminen voi järjen avulla rakentaa uuden maailman. Kohtalokas ylimieli tarkoittaa uskoa siihen, että kyky hankkia taitoja perustuu puhtaasti järkeen, ja järjen palvonnan huippuna on tietysti keskusjohtoiseen suunnitelmallisuuteen nojaava sosialismi.

Lähes kaikkea valtiojohtoisuutta kammoava Hayek sanoutuu irti myös poliittisesta liberalismista, jonka hän limittää samojen virhepäätelmien ketjuun kuin sosialisminkin ja jonka ensimmäisenä vääränä profeettana näyttäytyy John Stuart Mill. Toisin kuin Hayekin sankari Adam Smith, Mill sotki taloudelliseen liberalismiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keinotekoisia vaatimuksia ja johti näin intellektuelleja kohti sosialistista ajattelua enemmän kuin kukaan muu ajattelija.

Sosialismin vastakohta on ihmisyhteisöjen luonnollinen järjestelmä, jota Hayek kutsuu ihmisten kanssakäymisen hajautuneeksi järjestelmäksi. Se ei ole syntynyt suunnitellusti tai tarkoituksellisesti, vaan spontaanisti, perinteisten ja moraalisten käytäntöjen ei-tarkoitetusta seuraamisesta. Tärkeimpiä näistä oli yksityisomistus, joten kapitalismi on vuosituhansia kehittynen hajautuneen järjestyksen eräs (Hayekin mielestä korkein) kehitysvaihe. Hayek soveltaa Smithin ajatusta näkymättömästä kädestä puolustaessaan hajautunutta järjestystä ja markkinamekanismia luonnollisen valinnan loogisena tuloksena.

Hayek siteeraa David Humea, jonka mukaan moraali ei ole järkemme tuote. Moraaliset perinteet ovat tehokkaampia kuin ymmärryksemme kyvyt, joten omistus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät ole ihmisen järjen, vaan kulttuurievoluution luomia. Kun ihmiset puhuvat jumalasta, he tarkoittavat yhteisöä ylläpitävien moraalin ja arvojen tradition personifiointia. Älymystö on Hayekin mukaan vähätellyt järjellä selittämättömien traditioiden voimaa, mutta juuri näissä yhteisöä ylläpitävissä, osin tiedostamattomissa prosesseissa piilee hajautuneen järjestelmän kestävyyden salaisuus. Ainoat säilyneet uskonnot ovat sellaisia, jotka tulevat omaisuutta ja perhettä. Niinpä perhettä ja omaisuutta halveksivalla uskonnolla, kommunismilla, ei Hayekin maailmassa ole tulevaisuutta.

Haeykin käsitys sosialismista muistuttaa amerikkalaisten konservatiivien näkemyksiä, kuten Reaganin neuvonantajan ja republikaanisen puolueen oikean siiven keskeisen ideologin William F. Buckleyn kirjoituksia, joissa toistuu ajatus sosialismin moraalisesta kelvottomuudesta. Sosialismi, johon myös Buckley liittää poliittisen liberalismiin, on fundamentaalinen erhe, koska sen peruskäsitykset ovat ihmisluonnon vastaisia, siis moraalisesti vääriä. Hayek mäjäyttää surutta sosialistin leimakirveen mm. Bertrand Russelin ja Albert Einsteinin otsaan. Osansa saa myös Etelä-Amerikan roomalaiskatolisen kirkon vapautuksen teologia, joka tosiasiassa "tuhoaisi vapauden perustan"(!)

Kuten Buckleylle, myös Hayekille harhaoppien pahimpia levittäjiä ovat talouden lainalaisuuksista tietämättömät älyköt ja kaunosielut, "konstruktivististen ennakkoluulojen kyllästämät intellektuellit", jotka eivät halua ymmärtää markkinatalouden yhteistä hyvää luovia mekanismeja. Kapitalismiksi kutsuttu järjestelmä toimii parhaiten ilman keinotekoisia suunnitelmallisia yrityksiä sen korjaamiseksi.

Hayek tarjoaa hajautuneen järjestyksen talousihmettä lääkkeeksi myös kolmannen maailman ongelmiin. Ilman pääomaa koonneita rikkaita olisivat köyhät paljon köyhempiä, ja ilman epätasa-arvoa ihmiskunta ei olisi päässyt nykyiseen kehitysvaiheeseensa. Onkohan sanavalmis euroedustajamme Piia-Noora Kauppi lukenut teoksen? Hayekin mukaan ei ole moraalisesti oikein rajoittaa kehitysmaiden väestönkasvua tai niiden pyrkimyksiä saavuttaa länsimainen elintaso, koska "ei ole vähäisintäkään vaaraa siitä… että maapallon väkiluku kokonaisuudessaan voisi ylittää kasvussaan maapallon raaka-aineresurssit".

Hajautunutta järjestystä käsitellään pitkän aikavälin (yli)historiallisena ilmiönä, jonka parhaita puolia markkinatalouden lait sitten tukevat. Toisin sanoen hajautuneen järjestyksen ja markkinatalouden keskinäinen yhteys jää teoksessa lähes kokonaan osoittamatta. Tavallaan kuitenkin Hayekin pienten toimintayksikköjen ja yksilöiden autonomiaa puolustava, sääntelyä vastustava näkemys toimii avaimena EU- ja globalisaatiokritiikkiin. Keskusjohtoinen järjestelmä kun ei ole vain sosialismin yksinoikeus.

Kökköä luettavaa

Kohtalokas ylimieli on takkuista luettavaa. Sen kieli on vanhahtavaa ja monipolvisuudessaan kömpelöä: pitkät lauseet ja epämääräiset viittaussuhteet tekevät tekstistä paakkuista, työläästi nieltävää puuroa. Ymmärtämistä ei myöskään helpota huoleton ja totutuista merkityksistä poikkeava käsitteiden käyttö. Vaikea sanoa johtuuko kielen tunkkaisuus käännöksestä vai onko vika Hayekissa, joka hokee jatkuvasti samoja perusteesejään samalla kun hänen ajatuksenjuoksunsa käy yhä vaikeammin seurattavaksi.. Esimerkki:
"Yhden henkilön esittämä tieto johtaa helposti siihen, että joku toinen muistaa toisia tosiasioita, joiden merkitykseen hän on kiinnittänyt huomiota vain koska hänelle on mainittu vielä toisista olosuhteista, joita hän ei tiennyt" (s.117-18)

Argumenttien tueksi esitetyt perustelut ovat välillä aivan päättömiä. Vai mitä pitäisi sanoa seuraavasta kukkasesta: "Järjestys, jossa kaikki kohtelevat naapuriaan kuin itseään, johtaa tilanteeseen, jos vain harvat voivat olla hedelmällisiä ja lisääntyä" (s.22).

Miten Hayekin teokseen pitäisi suhtautua? Lukukokemuksena se on uuvuttavan raskas. Sosialismin kritiikkinä se osuu välillä napakasti maaliinsa, mutta markkinatalouden puolustuspuheena se jää poleemiseksi, epäselvän argumentoinnin ja jankkaavaan julistamisen täyteiseksi puheenvuoroksi. Hayekin ennuste sosialismin romahtamisesta kuitenkin toteutui samalla kun markkinatalous jatkoi globaalia voittokulkuaan.

Eräs – kieltämättä keinotekoinen – tapa määritellä intellektuellien toiminnan merkittävyyttä on arvioida ajatusten konkreettisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja kulttuuriin, siis pohtia näkemysten vaikuttavuutta myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Monetarismin keskeinen hahmo Milton Friedman sovelsi innokkaasti Hayekia ja yleisemmin Hayekin teeseistä vauhtia hakenut uusliberalismi on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään erityisesti Thatcherin Iso-Britanniassa ja Reaganin USA:ssa. Markkinajärjestelmän ja sosialismin ristiriita oli Hayekille "eloonjäämiskysymys" ja tätä eloonjäämisoppia uusliberalistinen talouspolitiikka on tehokkaasti toteuttanut. Näillä kriteereillä mitattuna Friedrich A. Hayek oli merkittävä ajattelija, merkittävämpi kuin ranskalaiset postmodernistit tai 100-vuotisjuhliaan hiljattain viettänyt Hans-Georg Gadamer. Valitettavasti.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *