Ajankohtainen karjalankieltä käsittelevä teos akateemisella otteella

Karjalankieliset rajalla on tervetullut uudenlainen tutkimus Karjalasta yli rajan: karjalankielisistä Suomessa sekä kielivähemmistöistä Venäjän Karjalassa. Teos käsittelee evakkoutta, karjalaisuuden mennyttä ja nykyisyyttä, kieltä, musiikkia ja mediaa sekä karjalaisuutta kielenelvyttäjien näkökulmasta.

Suutari, Pekka (Toim.): Karjalankieliset rajalla. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, 2021. 297 sivua. ISBN 978-951-9451-14-5.

Kulttuuritutkimuksen professori Pekka Suutari Karjalan tutkimuslaitoksesta on toimittanut monipuolisen artikkelikokoelman, jossa käsitellään kielikysymystä syvällisesti ja tuoreita tulkintoja tuottaen. Siinä analysoidaan esimerkiksi haastattelujen kautta evakkoutta, tutkitaan karjalaisuuden mennyttä ja nykyisyyttä, kieltä, musiikkia ja mediaa sekä karjalaisuutta kielenelvyttäjien näkökulmasta. Mukana ovat karjalankielisten ohella niin vepsän, lyydin kuin eri karjalan murteidenkin puhujat, modernisaation merkitys ja vaikutukset.

Karjalan kielestä, sen eri murteista ja erilaisista Karjala-seuroista, yhdistyksistä ja rahoituksesta kielen elvyttämiseksi on käyty viime vuosina paljon polemiikkia Suomessa, erityisesti rajaseudun mediassa. Siksipä on hyvä, että kieliriitojen ohella pohditaan kieltä puolueettomasti, akateemisella tasolla. Karjalankieliset rajalla on juuri siksi nyt hyvin ajankohtainen teos päivittämään puolueettomasti ja akateemisella otteella mitä kaikkea karjalaisuuteen, varsinkin karjalankielisyyteen kuuluu tänä päivänä. Varoitan: teos ei ole aivan helppolukuinen artikkelikokoelma Karjala-aloittelijoille. Onneksi mukana on helppotajuisempaakin tekstiä. Ja viitseliäisyys kannattaa aina!

Helppotajuista ja kielitiedettä

Vaikka karjalankielinen väestö onkin vähenemässä, kiinnostus kieleen on jopa nuorten keskuudessa viime vuosina kasvanut. Artikkelikokoelma on tutkimuksellisesti arvokas, mutta myös sisällöllisesti vaativa: se käsittää monia helppotajuisempia pohdintoja karjalaisuuden määrittämiseen kuten Maarit Sirenin Rajakarjalaisten lähtöpaikat uudelleentulkittuina, Pekka Suutarin Karjalankielinen musiikki Suomessa tai vaikka Outi Tanczosin Vähemmistökielisten sanomalehtien tehtäviä. Tiina Sepän koko kokoelman päätösartikkeli Kuin olisi tullut kotiin pohtii hyvin omaperäisesti Karjala-representaatioita Kainuun Sanomat -lehdessä.

Useimmat varsinaisesti kieleen liittyvät tutkimusartikkelit vaativat paneutumista ja ovat haastavia kuten Tiina Uusituvan ja Ilia Moshnikovin rajakarjalaisen siirtoväen murrepuheen analyysit. Myös Natalia Giloevan ja Maria Kokin Päivittyvä karjalan kieli sisältää todella mielenkiintoisia “käännössolmujen” ratkaisemisen ongelmia. Ulriikka Puuran Vepsän maan ja kielen rajat- sekä Miikul Pahomovin Uhanalainen lyydin kieli -artikkelit käsittelevät osin myös uhanalaisten vähemmistökielten “revitalisaatiota”, elvyttämistä silloin kun kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle on kokonaan katkeamassa. Kirjoittajat eivät kaihda ottamasta esiin myöskään niitä ongelmia ja virheitä, joita neuvostoajan kielipolitiikka sai aikaan rajaseudulla.

Karjalaismiehet verestävät muistoja Suojärvijuhlilla. Topi Toivanen, 1958–1960, Nurmeksen museo.

Maarit Sirenin uudelleentulkinnat evakkoudesta Valtimolla perustuvat aikaisempaan Karjalan tutkimuslaitoksessa tehtyyn Rasimäen kyläläisten haastattelututkimukseen eri aikoina. Eräs johtopäätös on se, että karjalaisevakot (alun perin pääosin Suojärven ortodokseja) ovat aikaisemmissa haastatteluissa aina ikään kuin ennakoineet tutkijoiden tarkoitusperiä ja kertoneet menneisyydestään tavalla, joka on ollut hyvin soveliasta esimerkiksi 1970-80-lukujen “ YYA-Suomen “ näkökulmasta.

Outi Tanczos valottaa perusteellisesti kahden Venäjän Karjalassa ilmestyvän pienlehden, karjalaisen Oma Muan ja vepsäläisen Kodiman historiaa ja tilannetta, haastattelemalla niiden päätoimittajia ja kansalaisaktivisteja. Mielenkiintoinen kuriositeetti olisi voinut olla myös vertailu Petroskoissa ilmestyvään Karjalan Sanomiin (joka on toki suomenkielinen). Kielikysymyksen monipuolisen käsittelyn suhteen Karjalankieliset rajalla on sekä haastava että tuiki tarpeellinen artikkelikokoelma. Julkisuudessa paljon olleisiin kieli- ja murreriitoihin se ei onneksi ota kantaa.

Musiikista ja aiheesta muualla: Mir Kalevaly

Pekka Suutarin osuus karjalankielisestä musiikista kiinnostaa varmasti alan harrastajia ja ehkä erityisesti nuorta väkeä. Hän tuo esiin viime vuosikymmenten historian, jossa Värttinä, Santtu Karhu, Arto Rinne ja Timoi Munne ovat kiitettävästi mukana. Kontiolahden Pajot-festivaali ja sellaiset karjalaista musiikkia esittävät yhtyeet kuten Talvisovat, Loimolan Voima, Suistamon Sähkö saavat myös tilaa. Suutarin ja Munnen yhteisartikkeli karjalankielisen rock-musiikin petroskoilaisesta uranuurtajasta eli Santtu Karhusta löytyy myös suomalais-venäjänkielisestä kokoelmasta Mir Kalevaly / Kalevala uusin silmin.

Suistamon sähkö. Kuva: Suistamon sähkö

Mir Kalevaly /Kalevala uusin silmin -teos (Skifia, Sankt-Peterburg 2019, 392 s.) on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta mainostettakoon tätä pietarilais-suomalaista yhteistyötä tässä yhteydessä sen verran, että se on siis pietarilaisten ja suomalaisten Kalevalan (erään) vuosipäivän kunniaksi punnerrettu teos. Pääosa sisällöstä on venäjäksi, mutta suomalaisten kaikki tekstit myös suomeksi. Päätoimittajana toimi pietarilainen kirjailija Jevgeni Lukin, joka sai mobilisoitua teokseen sekä kirjailijoita että runoilijoita Pietarin Kirjailijaliitosta ja myös Venäjän ja Suomen Karjalasta. Allekirjoittaja oli mukana Mir Kalevaly -hankkeessa keräämässä & toimittamassa parinkymmenen suomalaiskirjailijan tekstejä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *