Katoaako empatia ja välittäminen nyky-yhteiskunnasta?

Työ yhdistää ihmiset tarjoamalla palveluja ja hyödykkeitä kansalaisille, mutta sen tekijät jäävät suurelle yleisölle ja poliittisille päättäjille tuntemattomiksi. Riisuttu Suomi esittelee haastattelujen avulla eri ammatissa toimivia työntekijöitä ja heidän asiakkaitaan. Se kysyy suomalaisilta, mitä työ heille merkitsee ja ketä varten sitä tehdään. Onko empatia nykymaailmasta kadonnut ja työn arvo ja arvostus romahtanut, ovat kysymyksiä, joihin tämä teos tarjoaa vastauksia.

Arman Alizad & Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi. Docendo, 2015. 239 sivua. ISBN 978-952-291-192-6.

Riisuttu Suomi on kirja työstä ja sen arvostuksesta. Tekijät lähestyvät aihetta eri näkökulmista ja liittävät sen vallitsevaan poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Eduskuntavaalien alla ehdokkaat korostivat voimakkaasti työn tärkeyttä, mutta nyt he valtaan päästyään haluavat leikata palkoista ja työn tekemisen ehdoista. Hyvinvointiyhteiskunta ei syntynyt leikkaamalla ja tehostamalla, vaan välittämällä ja toinen toistaan auttamalla.

Arman Alizadin teosta varten tekemät haastattelut antavat eri ammateissa toimiville henkilöille äänen. Haastatteluihin on valittu 16 palvelun tuottaja-asiakas -vastinparia. Ammateista ovat näkyvästi edustettuina turva-alalta poliisi, tullivirkailija, ammattisotilas ja portsari sekä hoiva-ala ja erilaiset palvelualat, taksikuski ja pikaruokalan pitäjä sekä heidän asiakkaansa.

Haastattelut ovat teoksen keskeisintä ja kiinnostavinta antia. Kysymykset on laadittu hyvin ja osuvasti. Haastattelijana toimiva Alizad saa hyvän, avoimen ja luottamuksellisen kontaktin kaikkiin haastateltaviinsa. He kertovat luontevasti omaa puheenparttaan käyttäen omasta elämästään, työstään, yhteiskunnallisista asenteistaan, kunniakäsityksistään ja suhteistaan auktoriteetteja kohtaan.

Usein Alizad täsmentää haastateltavan esitystä tekemällä oivaltavia ja tarkentavia lisäkysymyksiä, joilla saa haastateltavansa syventämään käsitystään aiheesta.  Esimerkiksi poliisin vastinparina toimiva kapinallinen moottoripyöräkerhon jäsen mieltää kerhoon kuulumisen elämäntapana, jossa vallitsevat omat säännöt ja sisäinen hierarkia sekä vahva kunniakäsite, rehellisyys, lojaalisuus ja vastuuntunto tovereita kohtaan. Yhteisö ei kuitenkaan kunnioita yhteiskunnan auktoriteetteja, ja se toimii järjestelmän ulkopuolella.

image

Kuva:  Huumeaddikti Lisa ja terminaalipotilas Soile Myllykangas. Kuvat Meeri Koutaniemi.

Kiinnostavia vastinpareja

Kiinnostava vastinpari on myös tullimies ja salakuljettaja. Työssään tullimies näkee kaikenlaisia ihmisiä ja muuttuu kyyniseksi. Silti tulli turvaa yhteiskuntaa monella tavalla. Se estää laitonta maahantuontia ja sen tullilaboratoriot testaavat maahan tuotavia elintarvikkeita ja lasten lelujen turvallisuutta. Salakuljettajan roolissa esiintyy ulkomaillakin vapaaehtoistyötä lasten parissa tehnyt avustustyöntekijä, joka oli salakuljettanut kriisialueelta maahan paperittoman pakolaisen. Yhteiskunnan kannalta teko oli rikos, mutta salakuljettajan mielestä humanitaarista avustustyötä. Pakolaisongelma avustustyöntekijän näkökulmasta on muutenkin tämän haastattelun keskeisin teema.

Lailliset ja laittomat maahanmuuttajat saavat teoksessa ilahduttavan paljon huomiota osakseen. Heidän kertomuksensa kokemuksistaan ja sopeutumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan toivottavasti hälventävät ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Esille tulevat EU:n sisäinen liikkuvuus, paperittomat siirtotyöläiset, sosiaalituristit etsimässä parempaa elämää, sekä romanit ja erityisesti heihin kohdistuvat ennakkoluulot. Haastateltavina ovat sekä Global Clinic -avustusjärjestön työntekijä että järjestön tarjoamiin palveluihin turvautuva asiakas.

Palveluammattien edustajina teoksessa esiintyvät portsari, taksinkuljettaja, jäteautonkuljettaja, turkkilainen pikaruokayrittäjä sekä heidän asiakkaansa. Portsari havainnoi, kuinka maailma, ihmiset ja ravintolakulttuuri muuttuvat, etnisten ryhmien nahistelu lisääntyy, auktoriteettien arvostus vähenee ja valvonta lisääntyy kun videointi, valokuvat ja äänen taltiointi otetaan käyttöön. Jäteautonkuljettajan parina toimii ammattikorkeakoulussa tietotekniikkaa opiskeleva nigerialainen, joka opiskelurahoja ansaitakseen toimii siivoojana.

Pappi, satanisti ja Hjallis

Taksin takapenkillä tapaamme teoksen ainoan julkisuuden henkilön. Hän on Harry “Hjallis” Harkimo, jonka mielestä Suomi on malliyhteiskunta maailmassa. Hänen mielestään yrittäminen Suomessa on tehty helpoksi, mutta suomalaiset ovat sulkeutuneempia kuin muut kansat. Malliyhteiskunta on kuitenkin kehittynyt käännekohtaan, jossa palvelut ylittävät sen, mihin maalla on varaa.

Elämän tarkoituksesta mielipiteensä pääsevät esittämään sekä pappi että satanisti. Satanistikin haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, ihmisten ajatteluun ja olemiseen, ei kuitenkaan poliittisesti. Terveyspalveluihin liittyvistä ongelmista kertoo ylilääkäri ja saattohoidosta sekä hoitaja että terminaalipotilas, joka menehtyi kaksi päivää haastattelun jälkeen. Yksilön elämänkaaren päättyessä esille tulevat vielä patologi, pappi ja haudankaivaja.

Meeri Koutaniemen kuvat

Teoksen on kuvittanut valokuvaaja Meeri Koutaniemi. Aiemmissa valokuvaprojekteissaan hän on harrastanut kuvajournalismia, tuonut kuvillaan esille muun muassa naisten oikeuksia puolustavia näkemyksiä. Valokuvaajana hän haluaa yhdistää poliittisen aktivismin ja taiteen sekä näyttää ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se on. Tällä vuosikymmenellä hänet on valittu kahdesti vuoden lehtikuvaajaksi.

Teoksen kuvat antavat haastateltaville kasvot, niin paitsi huumediilerille kuin narkomaanillekin, ja välittävät lukijalle mielikuvan heidän työympäristöstään ja visuaalisesta habituksestaan työ- tai virka-asuissaan. Henkilökuvissa haastateltavat on aseteltu kuvaajan ohjeiden mukaisesti, eivätkä he sijoitu spontaanisti työympäristöönsä. Henkilökuvien lisäksi kuvaaja tarjoaa lukijalle yksityiskohtia heidän työhönsä ja elämäänsä liittyvistä työkaluista ja esineitä, kuten seksityöläisen varmuuskumeista ja huumeaddiktin injektioruiskuista. Myös henkilöiden stigmat, tatuoinnit ja vallanmerkit, kuten poliisin miekka virkapuvun olkavarressa, sotilaan kokardi ja papin kaapu esitellään yksityiskohtaisesti.

image

Kuvat: ”Moottoripyöräjengiläinen Janne Nacci: ”Vaik me eletään järjestelmän ulkopuolella, niin meitä sitoo vahva kunniakäsite. Ei hakata muijia, ei valehdella toisillemme, ei varasteta toisiltamme, eikä lapsiin kosketa.”Patologi Hannu Sariola: ”Ennen ihmiset osasivat suhtautua kuolemaan ja kuolleisiin normaalisti. Suku valvoi ja suri avoimen arkun ääressä. Kuvat Meeri Koutaniemi.

image

Kuvat: Ruuminavaaja Hannu Sariola leikkaa työpöydällään olevaa imusolmuketta. Jannen esineet: ase, riipusristi ja puukko. Kuvat Meeri Koutaniemi.

Riisuttu Suomi esittelee kuvin ja sanoin joukon yhteiskunnan syrjäytyneitä, kuten vain omille tovereilleen lojaalin moottoripyöräkerholaisen, huumediilerin, narkomaanin, seksityöläisen, kolmesta murhasta tuomitun elinkautisvangin, eläkeläisen, satanistin ja pasifistin sekä yhteiskunnan järjestyksen kannalta tärkeät turvallisuusvirkamiehet, poliisin, tullimiehen, vanginvartijan ja portsarin. Se tuo esille heidän usein vastakkaisen arvomaailmansa ja asenteensa yhteiskuntaa kohtaan. Myös neljän maahanmuuttajan kiinnostava esittely saa lukijan ymmärtämään paremmin heidän ongelmiaan ja sopeutumistaan vieraaseen kulttuuriin. Tämä henkilögalleria on tietenkin valintaa, joka nostaa heidät esille ja kerää lukijan myötätunnon heidän tuekseen. Näin tehdessään teos toimii yhteiskunnallisena puheenvuorona.

Teos kartoittaa yhteiskunnan nykyisen henkisen tilan, jossa kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet ja kysyy, kohtelevatko eläkkeiden, sosiaaliturvan, työttömyysturvan ja koulutuksen leikkaukset sekä pakkolait ja työehtojen heikentämiset kansalaisia oikeudenmukaisesti.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *