Katsaus Britannian lähihistoriaan

Tuore tietokirja Britannian lähihistoriasta valottaa monipuolisesti Brexitiin johtaneita syitä ja antaa poliittisen historian kautta kuvan siitä, miksi brittiläinen yhteiskunta tuntuu olevan tänään harvinaisen sekasortoisessa tilassa. Kantola toteaa ansiokkaassa esityksessään, että Britannian kehitys ja Brexit liittyvät liberaalin kapitalismin kehitykseen ja teollistuneiden yhteiskuntien ongelmiin.

Kantola, Markus: Blairista brexitiin. Britannian tie Euroopan laidalle. Gaudeamus, 2019. 308 sivua. ISBN 978-952-345-029-5.

Tätä arvostelua kirjoitettaessa Britanniassa valmistaudutaan joulukuun alun 2019 vaaleihin, jotka ovat monella tapaa historialliset. Tuleeko niiden myötä lopullinen ratkaisu EU:n ja Britannian suhdetta Brexit-kansanäänestyksestä asti hiertäneeseen eroon, vai tuoko se mukanaan radikaaleja uudistuksia britti-yhteiskuntaan ja pitkittää edelleen eroprosessia? Itse asiassa Britanniassa valmistauduttiin marraskuussa jo neljänsiin vaaleihin viiden vuoden sisällä: 2015 äänestettiin Skotlannin itsenäisyydestä, 2016 Brexitistä, 2017 Theresa May järjesti yllättäen parlamenttivaalit, ja nyt Boris Johnsonin konservatiivihallitus hamuaa enemmistöä parlamenttiin saadakseen ”Brexitin pois päiväjärjestyksestä”.

Britannian ja Yhdysvaltojen tutkijan Markus Kantolan (Turun yliopisto) teos on tervetullut esitys Brittein saarten viime vuosikymmenien sisäpolitiikasta, ulkopolitiikasta ja suhteesta EU:hun, ja se tarjoaa siten myös tarpeellista taustoitusta nykytilanteeseen. Hän on johtamiseen ja johtajien toimintaan politiikassa perehtynyt tutkija, joka johdonmukaisesti keskittyy teoksessa nimenomaan Britannian poliittiseen systeemiin ja sen erikoisiin parlamentarismin perinteisiin (joihin ei esimerkiksi kuulu kirjoitettu perustuslaki). Kuten Kantola itsekin teoksessaan toteaa, Britannian lähihistoriasta ja kulttuurista on harmillisen vähän tutkimusta ja kirjallisuutta suomeksi, mikä osaltaan on vaikeuttanut sen ymmärtämistä, mistä kaikesta Brexit-sotkussa on ollut kyse.

Britannian pitkän ja lyhyen keston historiat

Tätä sotkua voi lähestyä erilaisista näkökulmista. Britanniaa voi yrittää ymmärtää politiikan tai sen edustaman kulttuurisen brändin (jalkapallo, huumori, musiikki ja heritage-kulttuuri) kautta tai sitten maan erikestoisten vaiheiden avulla.

Kantolan näkökulma on lähihistorian politiikan ja yhteiskuntakehityksen seuraaminen Tony Blairin New Labour -liikkeestä 1990-luvun lopulta Brexit-äänestykseen ja konservatiivihallitusten (David Cameron, Theresa May, Boris Johnson) kompurointiin EU-suhteen parissa. Ymmärrettävistä syistä Boris Johnsonin vain muutaman kuukauden ikäiseen hallitukseen ei kirjassa voida vielä kunnolla paneutua, mutta muuten se antaa tarkan ja melko kattavan kuvauksen Britannian lähihistorian vaiheista, joille on ollut ominaista kiihtyvä tasapainoilu uudistusten ja perinteiden ristipaineissa.

David Cameron ilmoitti eroavansa pääministerin virasta Brexit-kansanäänestyksen jälkeen vuonna 2016. Kuva: Tom Evans, Wikimedia Commons, OGL 3.

Kantola taustoittaa Britannian sodanjälkeistä historiaa ”keynesiläisyyden kultakaudesta” ja sodanjälkeisen hyvinvointivaltion rakentamisesta Margaret Thatcherin hyökkäyksiin sitä vastaan, ja hänen jälkeensä tulleiden pääministerien (Tony Blair, Gordon Brown, David Cameron) yrityksistä uudistaa hyvinvointivaltiota thatcherismin perinnön puristuksessa. Lisäksi kirjoittaja käy tarkkaan läpi lähihistorian ulkopolitiikkaa, Yhdistyneiden kuningaskuntien devoluution vaiheita ja tietenkin ongelmallista EU-suhdetta.

Tähän liittyen Kantola käy läpi myös puoluejohtajien sisäpoliittiset lupaukset ja pääministerien harjoittaman politiikan, mitkä johtivat devoluutio-kehityksen ohella Brexit-kansanäänestykseen. Brexitin erityisenä seurauksena saattaa olla myös se, että vuonna 1707 tehty unionilaki, joka Yhdisti Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat Iso-Britanniaksi, voi olla lähiaikoina historiaa. EU-erolla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia myös Pohjois-Irlannin asemaan osana unionia.

Laajemmassa mielessä voi ajatella, että koko 1900-luku, ja varsinkin sodanjälkeinen aika, on mennyt Britanniassa kipuillessa oman erityisyyden kokemuksen kanssa. Sitä ovat määritelleet saarivaltioidentiteetti, suhde menneeseen imperiumiin ja luokkayhteiskunnan perintö. Kirjasta käy myös mainiosti esille, kuinka vaikeaa on vanhojen instituutioiden muuttaminen, kuten parlamentin ylähuoneen ja kahta isoa puoluetta suosivan vaalijärjestelmän. Esimerkiksi Tony Blairiin asetettiin aikanaan paljon toiveita muun muassa luokkayhteiskunnan alasajon suhteen (s. 110), mutta ”mitä lähemmäs valtaa hän pääsi, sitä maltillisemmaksi hänen näkökantansa kuitenkin muuttuivat. Perinteisten instituutioiden purkaminen oli poliittisesti vaarallista ja vaikeaa, sillä ne olivat keskeinen osa brittiläisyyttä” (s. 113).

Kantola kiinnittääkin huomiota siihen, kuinka vakaa brittiläinen poliittinen järjestelmä on ollut 1800-luvulta asti. ”Demokraattisia instituutioita arvostetaan laajalti, eikä Britanniassa ole ollut merkittäviä poliittisesti vallankumouksellisia voimia” (s. 81). Niin äärivasemmistolainen kuin -oikeistolainen liikehdintä on jäänyt maan modernissa historiassa marginaaliin.

Theresa May ilmoitti eroavansa pääministerin virasta toukokuussa 2019. Kuva: UK Government, Wikimedia Commons, OGL 3.

Poliittiset ääripäät: Boris Johnson ja Jeremy Corbyn

Siksi nykytilanne muistuttaa paljolti poikkeamaa siitä, mihin poliittisessa kulttuurissa on totuttu. Kantola mainitsee, kuinka ”britit ovat erittäin historiatietoinen kansakunta, ja heidän suhtautumistaan Eurooppaan ovat läpi puoluekentän ohjanneet erilaiset tulkinnat menneisyydestä” ( s. 236). Siksi tilanne, jossa nykyinen pääministeri Boris Johnson on onnistunut ratsastamaan aallonharjalla, ei pelkästään Euroopan unioniin liittyvillä faktojen vääristelyllä, vaan myös harhaanjohtavilla ja manipuloivilla tulkinnoilla Britannian historiasta (esimerkiksi Winston Churchillin Eurooppa-suhde, Simms 2016, 20–25), on varsin mielenkiintoinen.

Britannian kahden johtavan puolueen puheenjohtajat Johnson (Tory) ja Jeremy Corbyn (Labour) ovatkin kuin kaksi symbolista ääripäätä niistä tulkinnoista menneisyydestä, mihin brittiläinen identiteetti perustuu. Corbynin hahmo on muistutus Britannian industrialismin pitkästä historiasta ja siitä, että se oli maailman ensimmäinen teollistunut valtio, ensimmäinen jälkiteollinen valtio ja kärsii selvästi nyt ensimmäisenä neoliberaalin talouspolitiikan kaikista seurauksista. Johnson taas edustaa perinteitä ja privilegioita: Etonin poikakoulun ja Oxfordin kasvattina hän on komiikalla marinoitu stereotyyppi yläluokkaisesta ja etuoikeutetusta henkilöstä, joka selvästi laskee toimintansa sen varaan, että perinteitä arvostavat britit näkevät hänet ancien regimen jatkumon edustajana ja vastavoimana kivuliaalle modernisaatio-prosessille.

Vasemmalla Jeremy Corbyn (kuva: Chris McAndrew, Wikimedia Commons, CC BY 3.0) ja oikealla Boris Johnson (kuva: Ben Shread, Wikimedia Commons, OGL 3).

Brexit-kiistassa ei käydä kovaa peliä pelkästään kokemuksesta maan poliittisen, oikeudellisen ja taloudellisen suvereniteetin katoamisesta, vaan myös thatcherismin, hyvinvointivaltion ja EU:n äskettäisen finanssikriisin perinnöstä. Kun konservatiivien vaaliohjelmaan David Cameronin johdolla vuonna 2010 kirjattiin, että ”emme koskaan muuta periaatettamme, että terveydenhoidon tulee olla tässä maassa käyttäjälleen ilmaista ja hoidon saatavuuden tulee perustua tarpeeseen eikä maksukykyyn” (s. 199), tuskin kukaan pystyi kuvittelemaan, että yhdeksän vuotta myöhemmin Yhdysvallat vaatisi presidenttinsä johdolla pääsyä kansallisen terveydenhoitojärjestelmän pilkkomiseen osana Britannian ja Yhdysvaltain välille neuvoteltavaa Brexitin jälkeistä kauppasopimusta (Elgot 2019, Perraudin 2019). Tämän ”diilin” vastustaminen onkin ollut Jeremy Corbynin valtteja myöhäissyksyn vaalikamppailussa.

Lopuksi: uudistuva vai taantuva kuningaskunta?

Oleellista tuntuu nyt olevan, että talousluvut ja -faktat, maltillinen poliittinen perinne ja yleinen ”common sense” eivät enää ohjaa Britanniaa sen Brexit-draamassa. Kuten Kantolakin kirjoittaa, tulee olemaan ”melko kiistatonta, että aatteisiin ja mentaliteetteihin liittyvät tekijät näyttelivät keskeistä roolia (vuoden 2019) vaalien lopputuloksessa” (s. 252). Yliopistotutkija Timo Miettinen teki Britannian tilanteesta jo aiemmin tulkinnan, jonka mukaan ”kyse on elinkeinoelämää kapeamman finanssieliitin visiosta. Tuo eliitti toimii globaalisti mutta puhuu kansallisen edun ja suvereniteetin kieltä” (2019, A5).

Onko edessä Brexitin jälkeinen sodanjälkeiseen jällenrakennusaikaan vertautuva aikakausi, jolloin brittiläinen yhteiskunta joutuu viimein jonkinlaisen vallankumouksellisen muutoksen kouriin? ”Suuret yhteiskunnalliset uudistukset vaativat toteutuakseen vanhan järjestyksen kriisiytymistä, yleisen mielipiteen asettumista muutoksen kannalle sekä vakaumuksellisia ja karismaattisia johtajia, jotka kykenevät ajamaan muutosta eteenpäin” (s. 264). Onko Johnson tai Corbyn valmis astumaan tällaisten johtajien saappaisiin? Onko edessä myös poikkeustila, joka muuttaa perinteisen brittiläisen asetelman, jossa muutokset eivät ole olleet äkkinäisiä, kun pääministeripuolue on vaihtunut?

Joka tapauksessa lähihistorian kannalta Britannian kehitys on mielenkiintoinen ja antaa osviittaa niin liberaalin kapitalismin kehityksestä kuin teollistuneiden yhteiskuntien ongelmista taloudellisen epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen asettamien ongelmien edessä. Tähän yhteyteen Kantolan teos tarjoaa nyt ja lähitulevaisuudessa paljon materiaalia.

Kannanotto Boris Johnsonin politiikkaa kohtaan elokuussa 2019. Kuva: Stephen Bingham, Wikimedia Commons. CC BY-SA 2.0.

Lähteet

Elgot, Jessica (2019) ’US wants access to NHS in post-Brexit trade deal, says Trump ally’, Guardian, 2 June. https://www.theguardian.com/politics/2019/jun/02/us-wants-access-to-nhs-in-post-brexit-deal-ambassador-to-uk-says (Luettu 27.11.2019).
Miettinen, Timo (2019) Vieraskynä: Johnsonin erosopimus lisää kovan brexitin uhkaa. Helsingin Sanomat, 30.10.2019, A5.
Perraudin, Frances (2019) ’Jeremy Corbyn reveals dossier ”proving NHS up for sale”’, Guardian, 27 November 2019, https://www.theguardian.com/society/2019/nov/27/jeremy-corbyn-reveals-dossier-proving-nhs-up-for-sale (Luettu 27.11.2019).
Simms, Brendan (2016) ’History Lessons’, New Statesman, 20–26 May, 20–25.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *