Katsaus eurooppalaisuuden historiaan

Eturivin suomalaistutkijoiden kirjoittama yleistajuinen monografia esittelee eurooppalaisten ja eurooppalaisen kulttuurin menneisyyttä paitsi poliittisten tapahtumien myös taiteen, tieteen ja ihmisten arkipäivän realiteettien kautta antiikista nykypäivään. Kaksiosainen teos jakaantuu teemakokonaisuuksiin, joissa käsitellään eri aihealueiden kautta Euroopan historian kehityslinjoja.  Teos sopii kertauksena sekä historia-alan opiskelijoille että uusia näkökulmia esittelevänä teoksena historiasta kiinnostuneille. Ennen kaikkea se summaa, miten yhdentynyt Eurooppa on päässyt tähän pisteeseen. 

Tuomas Heikkilä; Marjo Kaartinen;Taneli Kukkonen;Liisa Suvikumpu;Teija Tiilikainen (toim.): Euroopan historia 1-2. WSOY, 2012. 1.osa sivua. ISBN 978-951-0-36884-8 ; 978-951-0-36885-5.

Kun teoksen nimenä on suureellisesti ”Euroopan historia”, ensimmäisenä mieleen hiipii huolestunut ajatus jälleen yhdestä mutkia oikovasta yleisesityksestä, jossa kerrataan Euroopan historian tapahtumat yksi toisensa jälkeen. Tässä suhteessa dosentti Tuomas Heikkilän, professori Marjo Kaartisen, dosentti Liisa Suvikummun, dosentti Teija Tiilikaisen ja professori Taneli Kukkosen toimittama teos tuotti onneksi positiivisen yllätyksen. Euroopan historiaa ja eurooppalaisuutta tarkastellaan kulttuurihistoriallisella otteella arkielämän, taiteen, tieteen, talouden ja hallinnon kautta antiikista nykypäivään. Näistä elementeistä muodostuu monipuolinen kuva yhtenäisestä ja monin tavoin erilaisesta Euroopasta. Kirjan keskeisenä tavoitteena, kuten päätoimittaja Heikkilä esipuheessa toteaa, on pohtia kysymystä, miten Eurooppa ja eurooppalaisuus on määritelty tai edelleen määritellään, ja ketkä siihen kuuluvat.

Kirja koostuu kahdesta erillisestä osasta. Ensimmäisen osan Valta ja asema luvut keskittyvät Euroopan rajojen kehittymiseen ja muutokseen, yhteiskuntaan ja hallintoon sekä talouteen. Toisen osan Henki ja elämä käsittelyluvut kuvaavat ihmiskäsityksen, tieteen ja taiteen muutoksia. Lukuja on yhteensä 29 ja kirjoittajia 26.

Teos on ulkoasultaan näyttävä: kovat kannet, värikäs ja mielenkiintoinen kuvitus sekä säilytyskotelo kirjan kahdelle osalle. Ongelma onkin sen paino.  Paljon työkseen lukevalle lukuergonomia on tärkeää. Jo pelkästään kolmen kilon painoisen paketin kuljettaminen on hankalaa. Vaikka kirja on kahdessa osassa, yksittäinenkin osa painaa suhteellisen paljon, joten hyvää lukuasentoa oli hankala löytää.  Useimmiten lukutuokion jälkeen hartiat olivat jumissa. Lisäksi teksti on suhteellisen pientä, joten lasienkin kanssa oli päästävä riittävän lähelle kirjan sivua nähdäkseen lukea. Fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi teos on myös varsin hintava, joten se tuskin päätyy perushistorianopiskelijan kirjahyllyyn.

Luettuani kirjan pohdin pitkään, kelle se oikeastaan on tarkoitettu. Luvut ovat suhteellisen lyhyitä, yleensä noin 20–30 sivua ja melko yleisellä tasolla liikkuvia. Ammatikseen historiaa tutkiville kirja ei siis välttämättä tuo mitään uutta. Mutta tekstien lyhyys on vaikuttanut siihen, että kirjoittajien on täytynyt mahduttaa tiiviisti ja riittävän yksinkertaisesti melko monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden selittämiseen voisi käyttää kokonaisen monografian. Kaikessa yleistajuisuudessaankin tekstit vaativat lukijalta melko paljon taustatietoa, jotta kaikki yksittäiset viittaukset, joita ei ole ollut tilaa selittää enempää, tulevat ymmärretyksi.

Esimerkiksi professori Taneli Kukkosen kirjoittama kirjan ensimmäinen luku Euroopan esihämärä on paitsi lennokkaasti kirjoitettu ja vaatii siten lukijalta erityistä keskittymistä. Se myös sisältää lukuisia viittauksia antiikin mytologiaan, jonka tunteminen olisi tärkeää koko tekstin ymmärtämisen kannalta. Irtonaisilta tuntuvia huomautuksia löytyy lukuisia, joiden kohdalla lukija saattaisi toivoa lisäselityksiä. Yksi esimerkki löytyy dosentti Anu Lahtisen ja dosentti Marko Lambergin yhteistyönä kirjoittamasta luvusta Arkista aherrusta aatelista almuillaeläjään. Aivan luvun lopuksi kerrotaan tarina kirkkovaras Lassesta, joka jäi lopulta kiinni Tukholmassa 1488. Oikeudenkäynnissä ”Lasse väitti, ettei hänen vaimonsa tiennyt mitään hänen varkauksistaan, ja oikeus uskoi häntä ‒ eihän naisen voinutkaan edellyttää ymmärtävän kaikkea” (1.osa s.355). Huomautus naisen ymmärtämättömyydestä kätkee taakseen ajan sukupuolikäsitysten monimutkaisen järjestelmän, josta historian alalla on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuksia. Mikäli lukija tuntee tämän taustan, lisäselityksiä ei tarvitakaan, mutta vähemmän aiheeseen perehtynyttä kommentti saattaa hämmentää.  Ehkä jokaisen luvun oheen lisätty kirjallisuusluettelo innostaa etsimään näihin tekstin aiheuttamiin kysymyksiin vastauksia.

Ongelmakohdista huolimatta teos oli lukemisen arvoinen. Suosittelen sitä sekä historiasta kiinnostuneille että alan opiskelijoille. Kuten päätoimittaja Heikkilä toteaa kirjan esipuheessa, yhdentyneessä Euroopassa on tärkeää tuntea maanosamme menneisyys.  Vain sitä kautta voi ymmärtää niitä ristiriitaisuuksia ja yhdistäviä piirteitä, joita eurooppalaisuus pitää sisällään. Professori Hannu Salmi päättää teoksen sanoin, joka kuvastaa historian merkitystä myös tämän päivän ihmiselle: ” Historiaa on katsottava uusin silmin, osa siitä on kadonnutta ja näkymätöntä ja paljastuu vain tutkimuksen kautta, osa elää tässä ja nyt, perintönä, joka on jatkuvasti läsnä.” (2.osa s. 361)

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *