Kaunis sairaan maailma

Marja-Liisa Honkasalo, Ilka Kangas & Ullamaija Seppälä (toim.): Sairas, potilas, omainen. Näkökulmia sairauden kokemiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki 2003.

Honkasalo, Marja-Liisa; Kangas, Ilka; Seppälä Ullamaija (toim.): Sairas, potilas, omainen - näkökulmia sairauden kokemukseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. 337 sivua. ISBN 951-746-347-2.

Marja-Liisa Honkasalo, Ilka Kangas & Ullamaija Seppälä (toim.): Sairas, potilas, omainen. Näkökulmia sairauden kokemiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki 2003. 337 s.

Sairas, potilas, omainen kuuluttaa vahvasti uudenlaisen potilaskäsityksen muotoutumisen perään ja puolesta. Omaisen ja sairastuneen näkemysten painottaminen uudenlaisessa sairauden diagnosoinnissa ja hoito-ohjelman muokkaamisessa ovat teoksen artikkelien pääsanomana.

Sairas, potilas, omainen – teokseen on koottu runsas asiantuntijakaarti, jotka esittelevät artikkeleissaan juuri parhaillaan meneillä olevan tutkimus/väitöskirjahankkeensa tuloksia ja tulevaisuudenvisioita. Tästä syystä kirja tuntuu samalla sekä ajankohtaiselta että ajattomalta, ja artikkelien mielenkiintoisuus perustuu juuri siihen, että niiden takana on runsaasti tutkimustyötä. Perusteettomia väittämiä kirjasta on siis hankalaa ellei mahdotonta löytää.

Kirja on jaettu neljään osaan (Sairauden kokemus ja kansanperinne, Sairastavan näkökulma, Omaiset sairauden kokijoina ja Terveydenhuolto ja sairauden kokemus). Toimittajat eivät ole ikävä kyllä pystyneet luomaan kirjalle yhtenevää etenemistä. Osat niputtavat alleen tiiviisti yhteen kuuluvia ja toisiaan tukevia tekstejä, mutta jäävät toisiin osiin nähden hieman irrallisiksi. Yksittäisten osien sisällöt ovat sitä vastoin tiiviimpiä paketteja. Esimerkiksi Sairastavan näkökulma- osiossa varsin erilaiset aiheet kuten hiv-positiivisen sairaan elämä ja lääketieteellisen teknologian vaikutus sydänsairailla saavat aikaan mielenkiintoisen jatkumon.

Siinä missä toimittajien työ jää hieman puutteelliseksi onnistuvat artikkelien kirjoittajat yksityissuorituksissaan huomattavasti paremmin. Artikkelit ovat hyvin kohdennettuja; ne pureutuvat lupaamaansa näkökulmaan yllättävälläkin syvyystasolla, mutta silti aueten myös vähemmän ennakkotietoa omaavalle lukijalle. Kirjoitustyyli on aiheiden spesifiyden huomioon ottaen yllättävänkin kansanomainen; tätä seikkaa ei voi välttämättä pelkästään kehua. Kirjan tarkoituksena on epäilemättä olla hyvä lähdeteos kirjan teemoista kiinnostuneelle. Tätä tarkoitusta tukevat erinomaisesti jokaisen artikkelin lopussa olevat laajat ja huolelliset lähde- ja kirjallisuusluettelot.

Kirjalle löytyykin varmasti laaja käyttäjäkunta; eritoten voisi uskoa että kulttuurien tutkimukseen, sosiologiaan ja sosiaalipolitiikkaan tätä kirjaa tullaan kaivamaan esiin useammankin kerran.

Kirjan asetelma potilaan, omaisen ja lääkärin suhteiden uudelleenmäärittelijänä vaikuttaa ensinäkemältä enemmänkin syyttelevältä kuin uutta kannattavaa järjestelmää rakentavalta. Näin ei kuitenkaan ole; vaikka artikkeleissa otetaan välillä vahvastikin kantaa nykyisiin käsityksiin sairaasta ja sairauksista ja lääketieteen suhtautumisesta näihin, syyttelevä ote puuttuu, ja syykin on selvä. Kirjassa otetaan lähtökohdaksi se idea, että ei ole syytä lähteä kiistämään nykylääketieteen saavutuksia – se olisi enemmän kuin turhaa. Artikkelit yrittävätkin vastata kysymykseen siitä, miten sairastunutta ihmistä voitaisiin hoitaa vielä paremmin kuin ennen. Kirjan realistinen ote kiehtoo myös lukijaa; artikkeleissa ei tipahdella “lääketieteen kaikkivoipaisuus” utopioiden sudenkuoppiin. Artikkeleissa tiedostetaan siis sairaudet olemassa olevina, usein ihmistä rajoittavina tekijöinä. Artikkeleissa peräänkuulutetaankin luontevampaa suhtautumista sairastamiseen ja sairaaseen ihmiseen.

Kirjan ulkoasu on asiallinen ja informatiivinen. Tietolipas-sarjalle ominaisesti turhaan koristeluun ei ole käytetty paljon aikaa tai turhaa vaivaa.

Artikkeleiden parhaimmistoon kuuluvat ehdottomasti hyvä ja omaperäinen johdanto aiheeseen (Marja-Liisa Honkasalo & Reea Hinkkanen – Sairaaksi syöttämällä tai säikähtämällä) jossa käsitellään artikkelin aihetta kiinnostavasti ja kattavasti, uudenlaisesta näkökulmasta. Muita ovat lääketieteellinen teknologia ja sydänsairauden kokemus (Juha Soivio), jossa pureudutaan hyvin myös siihen, kuinka nykyinen elinten korvaaminen keinotekoisilla vaikuttaa ihmisen käsityksiin itsestään, rajoistaan ja koostumuksestaan; Aina lähdössä kotiin, joka kuvaa dementiapotilaiden omaisten tuntoja ja asennoitumista kodinhoitoon/laitoshoitoon (Tapio Kirsi) sekä Aina se alkaa huolehtia (Eeva Pyörälä), joka edustaa kerrankin luotettavan tuntuista lapsitutkimusta. Aina se alkaa huolehtia on mielenkiintoinen lapsen, aikuisen ja lääkärin asemaa, valtasuhteita ja positioita käsittelevä artikkeli.

Teoksen antina onkin vakava suhtautuminen erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja näiden analysointi. Sairastuneen ihmisen tai sairastuneen omaisen joutuminen uudenlaisiin ja useimmiten pakollisiin vuorovaikutustilanteisiin aiheuttaa ristiriitoja, joiden tulkinnalla on varmasti merkitystä jos halutaan saada mahdollisimman kattava ja hyvä hoitosuunnitelma potilaalle aikaiseksi. Teoksen pyrkimys olla ohjenuorana sekä “terveydenhuollon ammattilaisille että päättäjille” on mielestäni oikeutettu.

Teosta luonnehtii vahvasti myös “normaaliuden” tematiikka. Lähtöoletuksena on se, että ihmisen elämään normaalina kuuluu sairastaminen. Tätä peilataan nykyiseen lääketieteessä esiintyvään normaali/patologinen asetelmaan, jonka mukaan sairaus on jotain, mikä rikkoo ihmisen “normaalin” elämänkulun, ja joka tästä syystä on hoidettava pois. Jako on kantaaottava, mutta ei teoksen artikkeleissa saa silti taakseen tarpeeksi todistusvoimaa. Tämän syynä on ristiriitainen asetelma sen suhteen, että sairaus mielletään kuitenkin poikkeamana. Ongelmana lieneekin se, että kirjoittajat peilaavat “normaaliutta” tutkimaansa sairauteen ja omaan käsitykseensä normaalista elämästä ja sairauksien osuudesta normaalissa ihmisen elinkaaressa. Teoksen laajasta kentästä johtuen kirjoittajien arviot normaaliudesta eivät ole yhteismitallisia, ja näin jää yhteinen kanta enemmän tai vähemmän epäselväksi. Eniten kirjassa jää ehkä arveluttamaan hieman vähätellyt sairaana olemisen haittavaikutukset suhteessa oletettuun "normaaliuteen". Kirjan fokus toki liikkuu erilaisissa vuorovaikutussuhteissa, mutta tietty sairauksien romantisoiminen ei toivottavasti ole ollut tarkoituksena..

Sairas, potilas, omainen – näkökulmia sairauden kokemiseen
Tietolipas 189
SKS
28, 00 euroa

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *