Kengänkiillottajasta jalkapallolegendaksi

Pelé on kiistaton elävä legenda jalkapallon historiassa. Onhan tämä kuninkaaksi nimitetty pelaaja onnistunut tekemään maalin 1283 kertaa ammattilaisuransa aikana. Pelén omaelämäkerrasta ilmestynyt toinen painos on läpileikkaus köyhistä oloista ponnistaneesta pojasta unelmansa toteuttaneeseen futislegendaan.

Pelé; Orlando Duarten (toim.); Alec Bellos (toim.): Pelé [Edson Arantes do Nascimento/Pelé]. Käännös: Mika Tiirinen. Otava, 2010. 288 sivua. ISBN 978-951-1-24247-5.

Pelé eli Edson Arantes do Nascimento syntyi vuonna 1940 köyhässä brasilialaisessa kylässä. Lapsesta asti hän pyhitti aikaansa enemmän jalkapallolle kuin koulunkäynnille ja seurasi isänsä jalanjälkiä jalkapallon maailmaan. Lahjakkuus löysi tiensä Santosin ammattilaisjoukkueeseen alle 16-vuotiaana.

Pelé voitti maailmanmestaruuden kolme kertaa Brasilian maajoukkueen kanssa, viimeisimmän vuonna 1970. Uransa lopun hän pelasi New Yorkissa ja arveli voivansa vaikuttaa jalkapallon jalkauttamiseen myös Pohjois-Amerikkaan. Jalkapallo on kuulunut Pelén toimintaan hänen aktiiviuransa jälkeenkin, hän on toiminut muun muassa urheiluministerinä. Jalkapallon kehittäminen sekä nuorten saaminen urheilun piiriin ovat olleet hänen tavoitteitaan, joiden ansiosta hän on pysynyt vahvana vaikuttajana.

Omaelämäkerta keskittyy urheilu-uraan, mutta mukana kulkee myös Pelén yksityiselämä ja varsinkin se, miten ura vaati uhrauksia perheeltä ja vapaa-ajalta. Pelé tekee selväksi, että ei kadu lopulta mitään. Ainoastaan poikansa kohtalo ja perheelle annettu vähäinen aika saa hänet miettimään tekemiään valintoja.

Valitettavasti on todettava että jalkapallosuuruus ei ole kirjailija. Kahden toimittajien avustamanakaan kirja ei ole yhtenäinen kokonaisuus. Pelén oma ääni on tärkeä, mutta valinnat, joita kirjassa painotetaan eivät herätä lukijassa innostuneisuutta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *