Britit tutkivat innokkaasti keskiaikaansa, ja mikäs on tutkiessa, kun lähteitä löytyy. He myös tuottavat jatkuvasti kiintoisia julkaisuja. Vastikään sain käsiini Edinburgin yliopiston keskiajan historian lehtorin Cordelia Beattien teoksen keskiajan itsellisistä naisista: Medieval Single Women. Vaikka en olekaan keskiajan tutkija, luin tutkimuksen siltä istumalta, sillä niin kiintoisaksi se heti osoittautui.

Ihmisten jakaminen erilaisiin ryhmiin on aina poliittinen teko, kuten Beattien teoksen alaotsikkokin antaa ymmärtää. Se on vallan käyttöä, jossa luokittelija valitsee jaottelun perusteet ja sen, kuka mihinkin kategoriaan kuuluu. Sukupuoli, ikä, ammatti ja varakkuus ovat tavallisia jakoperusteita. Keskiajalla miehet luokiteltiin yleisesti työnsä perusteella rukoileviin (oratores), taisteleviin (bellatores) ja työtätekeviin (laboratores). Naiset sitä vastoin luokiteltiin useimmiten neitsyisiin (naimattomiin), vaimoihin ja leskiin oletetun sukupuolikäyttäytymisensä mukaan – siis miesten kautta. Siveellisessä hierarkiassa järjestys oli toinen: neitsyt – leski – vaimo.

Kaikki naiset, nimenomaan ’single women’ eivät tähän luokitteluun mahtuneet. Mitä he oikein olivat? Beattie tarkastelee kirjassaan sekä yleistä tapaa kategorisoida ihmisiä että nimettyjen yksilöiden leimaamista tietyn ryhmän jäseneksi. Hän käyttää Lontoota, Nottinghamia, Stratford-upon-Avonia ja Yorkia koskevaa alkuperäistä arkistoarkistoaineistoa sekä runsasta painettua alkuperäisaineistoa (yli 90 teosta), joka kattaa varsin hyvin keskiajan Englannin. Hän hyödyntää yleisiä, alueellisesti kattavia tekstejä, mm. kirkonmiesten kirjoituksia ja lakeja, mutta myös paikallisia lähteitä, kuten erilaisia rekistereitä, ammattikuntien ja kaupunkien tilikirjoja, oikeuden pöytäkirjoja, veroilmoituksia ja testamentteja.

Monipuolisen lähdeaineistonsa avulla Beattie tarkastelee englantilaista yhteiskuntaa ja sen osia lähteiden tuottajien eli luokittelijoiden kannalta, siis kirkonmiesten, kuninkaan virkamiesten, paikallisen eliitin ja eri instituutioiden kirjureiden näkökulmasta. Niin sielunpaimenille tarkoitetut ohjekirjat, kiltojen määräykset ammatinharjoittamisesta kuin henkiveroluettelot sisältävät kiintoisia esimerkkejä siitä, mitä luokittelija on kussakin tapauksessa tarkoittanut, kun on antanut naiselle nimikkeen ’sengle/single woman’. Beattie osoittaa, että itse asiassa tätä termiä alettiin käyttää vasta 1300-luvulla, kun yhä useampia tekstejä ruvettiin kirjoittamaan keskienglanniksi. Sitä ennen oli käytetty latinan sanaa ’sola’ tai ranskan ilmausta ’femme sole’ vastakohtana naiselle, josta joku piti taloudellisesti huolta (’femme coverte’).

Termin käytöstä Beattie on siis eri mieltä kuin aikaisemmat tutkijat P. J. P. Goldberg ja L. R. Poos. Nimittäin Goldberg esitti teoksessaan Women, Work and Life Cycle in a Medieval Economy: Women and York and Yorkshire c.1300-1520 (1992) ja Poos teoksessaan A Rural Society after the Black Death : Essex 1350-1525 (1991), että ’singlewoman’-termin käyttö 1400-luvulla voitaisiin naimattomana pysyttelevien naisten määrän kasvuun ja tästä seuranneeseen haureuden lisääntymiseen.

Erilaisissa lähteissä, joita Beattie käyttää, ’single woman’ -termi voi merkitä hyvin eri asioita. Koska hän ei katso yhdenkään antamansa esimerkin edustavan koko myöhäiskeskiajan Englannissa käytettyä naisten sosiaalista kategorisointia, hän huomauttaa, että jokaista tapausta on tarkasteltava omana kokonaisuutenaan. Myös tutkijoiden keskiajan ’sinkkunaiselle’ antamat merkitykset vaihtelevat: yhden tutkijan mielestä ’single woman’ on naimaton nainen, toisen mielestä neitsyt, kolmannen mielestä itsensä elättävä leski, neljännen mukaan prostituoitu ja viidennen mukaan palvelija. Lukijan on siis oltava tarkkana, millaisesta naisesta kulloinkin on kyse. Vastaavasti miehille, jotka eivät olleet naimisissa, annettiin vain yksi nimitys ’sengilman’ tai ’single man’. Beattien teos valaisee joka tapauksessa sitä, miten sosiaalinen todellisuus ja sen representaatiot liittyivät toisiinsa ja miten sosiaaliset kategoriat kilpailivat keskenään ja menivät päällekkäin.

’Single woman’ -termiä voidaan Beattien mukaan käyttää myöhäiskeskiajan tutkimuksessa yleiskäsitteenä tarkoittamaan kaikkia naimattomia naisia, mitä tahansa avioitumatonta naista tai jotakuta neitsyt-vaimo-leski-luokittelun ulkopuolelle jäänyttä tai sitä voidaan käyttää kuvaamaan niitä eri polkuja, jotka johtavat myöhäiskeskiajan Englannin sosiaalisen luokituksen labyrintin läpi. Suosittelen Cordelia Beattien Medieval Single Women-teosta sekä feministitutkijoille että keskiajasta kiinnostuneille.