Tartun viime vuonna ilmestyneeseen Kieltäytymisen kulttuurihistoriaan herkistyttyäni jo parikymmentä vuotta sitten kansalaistottelemattomuus-kysymykselle. Mielessäni on Henry David Thoreaun Kansalaistottelemattomuudesta-esseen perustalta toimittamani samanniminen esseekirja (Otava 1986), jossa kirjoittivat suomalaiset yhteiskunnalliset vaikuttajat kuten yleistä oikeustajua pohtiva tuleva oikeuskansleri Paavo Nikula, Amerikanpäiväkirjaa 1960-luvulla pitänyt professori Sirkka Heiskanen-Mäkelä ja vallan työkalujen lahjomaton paljastaja, kirjailija Erno Paasilinna. Kansalaistottelemattomuuden ydinsanoja on: Ei! Sävy on toinen, kun sanon: Kiitos ei! Mutta yhdistävä tekijä Thoreau-problematiikan ja Mari K. Niemen toimittaman kirjan välillä on kysymys mahdollisuudesta valita toisin ja tietoinen kieltäytyminen. Mielenkiintoinen ajoitus on myös uudispainoksella Ari Turusen kirjasta Ei onnistu! Jälkiviisasta vastustamisen historiaa (WSOY, 2001)  Tämä kirja käsittelee konservatiivisuutta nyt uudistetuin alaotsikoin Vastustamisen kulttuurihistoriaa (Atena Kustannus 2009). Se on uusien tapojen ja ajatusten kauhistelun kavalkadi.

Ajatus-kirjojen Kiitos ei! on kapinakirja, mutta yhtä paljon myös kieltäymysten kirja. Puheena on kapina yhteiskunnallista pakkoa ym. vanhentuneita epäeettisiä normeja vastaan, silti kansalaistottelemattomuutta keskeisempi aihe on toisin tekemisen valinta. Paljolti on kysymys näkökulmasta, katsellaanko omaa elämää yleisten normien ja vakiintuneiden tapojen kannalta vai tavanomaisesta poikkeavien arvojen perustalta. Yhteiskunnallisten epäkohtien sijaan keskitytään itseksi tulemisen oikeuksiin ja yksilön valintoihin. Niemen kirjaan on koottu tapojen rikkomisen ja koettelun taustoja. Eri teemojen vapaan käsittelyn laadun takeeksi jokaiselta kirjoittajalta on pyydetty kuvaus siitä, miten kunkin käsittelemä kieltäytyminen on näkynyt historiassa ja kuinka se ilmenee tänä päivänä.

Kirjassa kieltäytyminen osoittautuu useimmiten välineeksi johonkin muutoin saavuttamattomaan pääsemiseksi. Onko sitten kyseessä konservatiivisuus, jos kieltäydytään teknologiasta tai karataan kuluttamasta? Perustelut ratkaisevat, johtuuko kieltäytyminen keinottomuudesta vai onko se uusi keino edetä muutokseen. Pelkän kieltäytymiskäyttäytymisen analysointi ei riitä. Taustalla on useimmiten vankkoja arvoja, jotka ohjaavat valitsemaan toimintatapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Periaatteellisen aseistakieltäytyjän itsetarkoitus ei ole esitellä uskallustaan kieltäytyä, vaan osoittaa periaatteensa mukaan, että suostuu vain rauhanomaisiin ratkaisuihin. Valinnat ovat erottautumisen ja identiteetin rakentamisen kysymyksiä. Aktiivinen kieltäytyminen on irtisanoutumista ja boikotointia, jonka tulee näkyä. Tarkoitus onkin, että suuren enemmistön normaaliksi katsottua toimintaa on pakko pysähtyä  kyseenalaistamaan.

Anna Kortelaisen otsikko Miksi seksistä kieltäydytään? ulottuu kieltäytymisestä kieltämisen vallankäyttöön. Hän kuljettaa lukijaa vaikutusvaltaisen seksifilosofin, kirkkoisä Augustinuksen opeista kirjallisuudessa ja tosielämässä naurunalaistettuun naisen ”Ei!”:hin. Teemu Taira osoittaa että ateismin käsite sopii osuvimmin kristinuskon ja islamin opin kieltämiseen. Käsitys siitä, mihin uskotaan ja mitä kielletään, voi olla uskovalle hyvin erilainen kuin uskon kieltäjälle. Ateismin suosio ei saa selitystään tieteellisen maailmankatsomuksen vetovoimasta vaan pikemminkin halusta erottautua uskovien vaalimasta elämänmuodosta ja uskomusjärjestelmästä. Jälleen on kysymys vallasta, monarkian ja katolisen kirkon ylivallan vastustamisesta. Epäilyn hermeneutikkojen, Nietzschen, Freudin ja Marxin kolmiyhteys vei jumalan kieltämisen systemaattisuuden asteelle. Jukka Ahonen käy perusteellisesti läpi suomalaisen raittiusliikkeen historiaa. Mielenkiintoinen on kuvaus valmistautumisesta lähestyviin Helsingin olympialaisiin. Hienoille ulkomaisille vieraille ei saisi antaa kauhistuttavaa kuvaa suomalaisten juomatavoista. Erkka Railo analysoi viimeaikaisia vallasta vapaaehtoisesti luopumisia. Rooman diktaattoriksi julistetun Cinnatuksen voitto ja paluu auran varteen toimii tarinana, jolla korostetaan velvollisuudentunnon ideaalia. Mediakratian ohjailemina poliitikot ovat valmiita luopumaan näyttävästi vallasta saadakseen edes hetkeksi ylleen todellisen lahjomattoman aatepoliitikon sädekehän. Ilkka Virjo pohtii toimeentulotuesta kieltäytymisen motiiveja. Vaikka vaivaishoito on muuttunut köyhäinhoidoksi, sen jälkeen huoltoavuksi ja lopulta toimeentulotueksi, asenteet kolhivat kunniantuntoa edelleen. Avunsaajaan kohdistuva kuri ja kontrolli on muodonmuutoksista huolimatta säilynyt. Tuen mahdollisuudesta leimata ”kunniattomia” köyhiä ei ole haluttu luopua hyvistä kokeiluista huolimatta. Tuuli Hirvilammin kirjoitus kulutuskarkuruudesta (lähes) rahattomana elämäntapana liittyy edellisten artikkelien kieltäytymisen muotoihin. Ostamattomuus ja aineellisen kulutuksen välttämien on moraalinen valinta. Kirjan ilmestyminen osui keskelle 2008 alkanutta lamaa ja kulutusluottorakennelmien sortumista. Hirvilammen haastattelemat ekoyhteisössä asuvat nuoret kritisoivat kieltäytymisellään ”rahan arvomaailmaa”. Kieltäytyminen merkitsee jatkuvaa tiedonhankintaa ja itsereflektiota eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden takaamiseksi. Tunnistan thoreaulaisen puritanismin ja tolstoilaisen velvollisuudentunnon, vaikka nykykieltäytyjät eivät pyri asketismiin ja tarpeittensa kieltämiseen. Lähtökohta on aiempaa kestävämpi, paikallinen ja ihmisen kokoinen elämäntapa, joka on selviytymisen kannalta välttämätön.

Jaakko Suominen on selvästi kieltäytynyt tavanomaisen artikkelin kirjoittamisesta. Tai pikemminkin on kyse systemaattisesta dialogimuodon valinnasta. Ikään kuin teknisenä ongelmana esitetään yleensä kaikkitietävälle Kone-Infolle ratkaistavaksi kuinka viedä läpi päätös kieltäytyä koneista: Kiitos ei teknologialle! Anne Puurosen kysymysmuotoinen otsikko Olet mitä et syö? sivuaa Hirvilammin elämäntapa-artikkelin kieltäytymiskysymyksiä. Vaikka syömiseen liittyvät valinnat ovat vanhaa perua, uskonnollisiin ja poliittisiin erotteluihinkin perustuvia, kulutusyhteiskunnan terveellisyystietoisuus on tehnyt valinnoista entistä monimutkaisemman tapahtuman. Itsensä ja muotojensa kontrollointi ja muokkaamisen mahdollisuus toistuu myös Taina Kinnusen artikkelissa kauneuskirurgiasta, jonka hän tulkitsee kapinaksi konventioiden ehdoilla. Kirjan viimeinen, Markku Jokisipilän artikkeli edustaa jalostunutta sotasankaruutta: huippu-urheilua. Kieltäytymisten ketjun lopussa odottavat kiitos ja kunnia. Rehellinen huippu-urheilija nähdään tavallisen elämän ilojen yläpuolelle kohottautuvana voittajana. Jokisipilä muistuttaa, että toisin kuin länsimaisessa voittojen ja ennätysten metsästämisessä, itämaisessa ajatteluperinteessä tavoitteena on mahdollisimman täydellinen itsensä hallitseminen sekä sielun, mielen ja kehon harmonia. Kieltäymysten kautta kehittyvä kapea, mutta äärimmäinen keskittymiskyky tarjoaa mahdollisuuden paeta monimutkaisesta ja sekavasta ”tosielämästä”. Tällöin liikutaan jo symbolisen ja emotionaalisen voiman kentillä. Niin urheilussa kuin uskonnoissakin kärsimys ja kieltäymys pyhittävät. Uskottavuusongelmat horjuttavat kieltäymysten harjoittajien esimerkillisyyttä, mutta kieltäytyjät tulevat aina muistuttamaan, että ihminen on perimmältään moraalinen olento.