Kiinnostava kokoelmateos Kirpilän taidekodista

Helsingissä sijaitseva taidekoti Kirpilä on 25-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi saanut nykyaikaisen, kokoelmaa esittelevän teoksen, jossa luodaan katsaus kokoelman syntyyn, sen luoneeseen Juhani Kirpilän persoonaan ja valotetaan valittuja teoksia syvempien artikkelikatsauksien avulla. Kirja ei korvaa vierailukokemusta, mutta täydentää sitä ja toimii johdatuksena faktoihin. Hyvälaatuinen painojälki on mukava käyntikortti kokoelmalle.

Ruohonen, Johanna (toim.): Taiteen koti. Juhani Kirpilän taidekokoelma. Käännös: Malkki, Eva. SKS, 2017. 240 sivua. ISBN 978-952-222-921-2.

Juhani Kirpilä (1934–1988) oli onnellisten tähtien alla syntynyt; varakkaasta perheestä lähtöisin, lääkärin koulutuksen hankkinut ja ahkera monella ammattiaan sivuavalla saralla. Hän kiinnostui taiteen keräilystä jo lapsuudenkodissaan, sillä hänen isänsä keräsi taidetta ja kiinnostus periytyi myös ainoalle lapselle. Kirpilä peri aikanaan vanhempiensa keräämän taiteen omaa kokoelmaansa täydentämään.

Ominaista Kirpilän kokoelmalle on, että se on hankittu ensisijaisesti hänen omien mieltymystensä mukaisesti, omaan kotiin ripustettavaksi ja katsottavaksi. Kirpilä osti taidetta lähinnä gallerioiden välityksellä, mutta hänellä oli muutamia taiteilijaystäviä, joilta hän osti teoksia myös suoraan ilman välikäsiä. Kokoelmassa on useita arvostettuja taiteilijoita Suomen taiteen kultakaudelta aikalaistaiteilijoihin. Hintatietoisena ostajana Kirpilä hankki teoksia harkiten. Jo varhain hän tähtäsi taidekokoelman luomiseen ja hankki teoksia täydentämään visioitaan. Hän myös saattoi myydä eteenpäin virhehankintoina pitämiään töitä.

Koska Kirpilällä ei ollut jälkeläisiä, hän testamenttasi kokoelmansa, asuntonsa ja varallisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle. Kirpilän kuoltua hänen kotinsa remontoitiin ja muutettiin museoksi soveltuviksi tiloiksi. Taide sijoitettiin museomaisesti, rauhallisemmin ja asiakaslähtöisemmin katsottavaksi kokoelmaksi. Taidekoti ei siis ole esillä sellaisena, kun se oli Juhani Kirpilän eläessä. Taidekoti Kirpilä avattiin yleisölle vuonna 1992. Kokoelmaan kuuluu yli 500 teosta ja sitä on mahdollista kartuttaa soveltuvilla teoksilla testamenttivaroin.

Taidekoti Kirpilän ruokasali. Bengt Oberger, Wikimedia Commons.

Taiteen koti -kirjassa käydään läpi kokoelman helmiä niin aiheittain (alastomuus, henkilökuvat, maisemat, eläin) kuin kiinnostavin taiteilijoittainkin (Schjerfbeck, Halonen, Simberg ja Kanerva) ryhmiteltyinä. Taidehistorian asiantuntijat ovat valinneet lukijalle teoksista keskeisimmät ja siten jäsentäneet kokoelman teemoja. Kirjoittajina ovat olleet Anna-Maria von Bonsdorff, Pia Hyttinen, Hanna Johansson, Kristina Linnovaara, Ville Lukkarinen, Tutta Palin sekä Juha-Heikki Tihinen. Kirjasta välittyy ihmisläheinen keräilijä ja helposti lähestyttävä taidekokonaisuus.

Teoksessa pohditaan myös keräilyä yleisemminkin. Linnovaaran artikkelissa tarkastellaan kolmea keräilijää; Kirpilää, Jalo Sihtolaa ja Carl Johan af Forsellesia ja vertaillaan heidän toimintaansa sekä keräilyn erityispiirteitä verkostoineen. Kunkin keräilijän toiminta on johtanut kokoelman syntyyn ja niiden päätymiseen julkisten taidelaitosten kokoelmien osaksi. Kirpilä on erillinen taidekoti Kulttuurirahaston yhteydessä, Sihtolan kokoelma on pääosin helsinkiläisiin museoihin deponoituna ja af Forsellesin kokoelma päätyi Joensuun taidemuseoon. Kaikkien elämäntyö siis on julkista omaisuutta ja yleisön nähtävissä, ainakin osittain.

Eri museot ovat pitkästä aikaa panostaneet kokoelmiensa esittelyyn joko kokoelmaluetteloina tai teemoitettuina kirjoina, mikä on ilahduttavaa. Netissä olevat kokoelmatiedot ovat kliinisempiä ja suppeampia tavallisen taiteenharrastajan näkökulmasta katsoen. Fyysistä kirjaa on mukava selailla ja hyvälaatuinen painotyö antaa teoksille oikeutta.

Jos kiinnostuit vierailemaan Kirpilän taidekodissa, katso aukioloajat netistä, sillä vierailumahdollisuus on hyvin rajattua.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *