Kirjailijan yleisönosasto

Veikko Huovisen uusin teos on päiväkirja. Pitkälti miehen ikää elänyt kirjailija (71 v.) kuvaa teoksessa ajanjaksoa lokakuusta -97 tammikuuhun -98. Talven aikana Huovinen seuraa lehdistä ja muista viestimistä tiivisti maailman tapahtumia ja heittää niistä ihmetteleviä, ärhäköitä kommentteja.

Huovinen, Veikko: Viime talvi. Arvokeskustelua. WSOY, 1998. 241 sivua. ISBN 951-0-23012-X.

Veikko Huovisen uusin teos on päiväkirja. Pitkälti miehen ikää elänyt kirjailija (71 v.) kuvaa teoksessa ajanjaksoa lokakuusta -97 tammikuuhun -98.

Talven aikana Huovinen seuraa lehdistä ja muista viestimistä tiivisti maailman tapahtumia ja heittää niistä ihmetteleviä, ärhäköitä kommentteja. Mielipiteiden kärki osuu mm. Helsingin poliisimurhiin, Orimattilan turkisiskuun ja Clinton-skandaaliin. Laajemmin kirjailijan valokeila halkoo sinisten ajatusten maustamana yleistä elämänmenoa Kainuussa, Suomessa ja yleensäkin tällä elollisella planeetalla.

Myös tv:n viihdepaketissa riittää seurattavaa. Huovinen katsoo töllöstä ahkerasti urheilua ja paljastaa, että videonauhakokoelmaan on arkistoitu aimo liuta olympiakisoja. Muun tv-viihteen osalta Huovinen mainitsee seuraavansa lääkärisarja ”Ihmeiden tekijöiden” hömäköitä naisia mieluummin kuin läpeensä imelää ”Tuttu juttu” -showta.

Tärkeä sija teoksessa on kirjailijan oman elämän kuvaamisella. Maailman tapahtumista irrottautuessaan Huovinen kertoilee lähimmästä elonpiiristä, kotipihan tapahtumista, suvun juhlista, avioliitostaan.

Varsinaisen kirjailijatyön kommentointia teoksessa on vähän. Siellä täällä hän maailman tapahtumia seuratessaan kuitenkin toteaa, että on tullut kirjoitettua tuostakin. Esimerkiksi Huovinen kirjoitti humoreskikokoelmassa Ympäristöministeri (1982) vakoojasatelliitin katsetta pakoilevasta perukan asukkaasta. Nyt aiheesta on tullut tosi, kun EU:n silmä valvoo taivaalta myös kainuulaisten viljelijöiden tiluksia.

Omasta tekstiaarteesta puhumisen sijaan Huovinen kommentoi runsaasti lukemaansa. Hän lukeekin talven aikana paljon. Kirjapinossa on sotahistoriaa, muistelmia, myös Jari Tervoa. Huojentuneena Huovinen toteaa, ettei hänen tarvitse onneksi lukea oikein.

Aikaisemmin Huovinen on julkaissut ajankohtaista kommentointia päiväkirjan muodossa 70-luvun puolivälissä ilmestyneessä teoksessa Humusavotta. Välissä on reilut 20 vuotta. Maailma on muuttunut ylipolitisoituneesta, kireänä poolopaitana ihmispoloa hiertävästä YYA-Suomesta globaalien tietoyhteiskuntahankkeiden kärjessä puksuttavaksi markkinavoimien EU-Suomeksi, jossa maata sekä kansaa jaetaan A- ja B-luokkiin.

On vaikea sanoa päiväkirjojen perusteella, kummalle ajalle Huovinen antaa enemmän pisteitä. Totinen pysähtyneisyyden aika ei miellyttänyt kirjailijaa muuten kuin mainiona ivanaurun kohteena. Vuosituhannen vaihteessa Emu kaakattaa, internetti ihmetyttää, maailman raakuudet herättävät kysymyksiä, eli hämmästelemistä edelleenkin on.

No, ehkä maailma voi kuitenkin olla nykyisin parempi, koska perheautot ovat luotettavampia.

Risto Heikkinen, Jyväskylä

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *