Kolme tarinaa vasenkätisyyteen suhtautumisesta

Vähintään kaksi ihmistä kymmenestä on vasenkätisiä. Kyse on siis kohtuullisen kokoisesta vähemmistöstä jo Suomen mittakaavassa. Vasenkätisille on tätä nykyä keittiö- ja kirjoitusvälineiden erikoisliikkeitä ja onpa vasenkätisille omistettu kansainvälinen merkkipäiväkin (13.8.

Bertrand, Pierre-Michel: Väärän käden maailma. Vasenkätisten historiaa. Käännös: Sampsa Peltonen, Pirjo Thorel & Atena Kustannus Oy. Atena Kustannus, 2006. 248 sivua. ISBN 951-796-366-1.

Vähintään kaksi ihmistä kymmenestä on vasenkätisiä. Kyse on siis kohtuullisen kokoisesta vähemmistöstä jo Suomen mittakaavassa. Vasenkätisille on tätä nykyä keittiö- ja kirjoitusvälineiden erikoisliikkeitä ja onpa vasenkätisille omistettu kansainvälinen merkkipäiväkin (13.8.). Nyt Pierre-Michel Bertrand tarjoaa historiankirjoituksen marginaaliin jääneille eurooppalaisille vasureille myös katsaukseen omaan historiaansa.

Eron politiikka

Usein oikeakätiset olettavat, että vasenkätiset ovat perustavanlaatuisesti erilaisia, koska nämä käyttävät eri kättä tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Bertrand muistelee itse nuorena koululaisena 1960-luvulla saaneensa iäkkäiltä ihmisiltä ihmetteleviä kommentteja kyvystään kirjoittaa vasemmalla kädellä. Yhtä lailla esimerkiksi vasenkätiset taiteilijat ovat historian saatossa saaneet osakseen erityishuomiota, koska he ovat – vääräkätisyydestään huolimatta – kyenneet luomaan jotain kaunista.

Mekanismeiltaan samankaltaista eron politiikkaa löytyy myös muiden vähemmistöjen ja valtaväestön välisistä suhteista. Kukapa ei olisi törmännyt kommentteihin gay-miesten taiteellisuudesta tai ruotsinkielisten persoudesta korkeakulttuurille. Ensi kuulemalta myönteiset lausunnot leimaavat koko vähemmistöryhmää palauttamalla lahjakkuuden ja maun ryhmän jäseniä yhdistävään yksittäiseen ominaisuuteen tai taustatekijään. Stereotypiat alistavat ylistämällä.

Vähemmistöön kuuluvat osaavat myös hyödyntää heistä tunnettuja mielikuvia. Sillä silmällä -televisio-ohjelma korostaa muodin ammattilaisten ammattitaidon sijaan heidän seksuaalista suuntautumistaan tehden siitä varteenotettavan pätevyyden tunnusmerkin tai jopa sen ennakkoehdon. Ohjelmaa on arvosteltu siitä, että vähemmistön edustajat tuovat siinä itseään esille valtaväestön ehdoilla ja samalla kaventavat vähemmistön muille jäsenille tarjolla olevien samastumisainesten kirjoa.

Myös Bertrandin teosta voi lukea aktivismin puheenvuorona vasenkätisyyden kunniallisuuden puolesta. Valitettavasti Väärän käden maailma on toteutettu perinteisen historiankirjoituksen keinoin. Teoksessa muun muassa listataan edesmenneitä kuuluisia oppineita ja suurmiehiä ja arvioidaan heidän vasenkätisyyden astetta. Keskiajan kohdalla tavallisten ihmisten hyljeksinnän voi antaa anteeksi lähteiden vähäisen säilyneisyyden vuoksi, mutta kovin laveaa kuvaa vasenkätisten omista kokemuksista Bertrand ei kirjallaan onnistu tarjoamaan.

Oikeakätisyyden hyöty ja arvo

Kronologisen lähestymistavan sijaan Bertrand erittelee teoksessaan kolmea erilaista suhtautumistapaa – ihailua, suvaitsevaisuutta ja vihamielisyyttä – vasenkätisyyteen. Tämä on sikäli perusteltu valinta, että asennehistoriassa on ollut useita heterogeenisia ja jopa ristiriitaisiakin vaiheita. Kirjan rakenteen temaattinen jako on kuitenkin tehnyt hieman raskaaksi, eikä turhalta toistolta ole vältytty.

Oikeakätisyyden vallitsevuuden syitä Bertrand jäljittää aina esihistorialliseen aikaan, jolloin soturit pyrkivät taistelutekniikoissaan suojaamaan ruumiin vasemmalla sijaitsevaa sydäntä. Miekkakättä pyrittiin varjelemaan loitsuin ja rituaalein, ja käden ilmeinen hyöty opetti sen arvon myös naisille ja lapsille. Selitystä oikeakätisyyden vallitsevuudelle on etsitty myös vanhoista kosmologisista myyteistä ja niiden aurinkokeskeisyydestä. Maailma näyttäytyi etelän ja pohjoisen, oikean ja vasemman kahtia jakamana. Kolmas selitysmalli yhdistää kaksi edellistä tulkintaa pohtiessaan laajemmin primitiivikulttuureiden tulkintoja maailman polaarisuudesta.

Käytännön syitä enemmän Bertrand painottaa symboliikan merkitystä, jonka vasenkätisyyden kannalta eriarvoinen lähtökohta on ulottunut länsimaisiin aatejärjestelmiin ja käytäntöihin niin uskonnon (Raamatun), kielen kuin arkipäivän uskomusten kautta. Oikea käsi on katsottu pyhäksi ja puhtaaksi kädeksi.

Hieman valoisampi keskiaika ja uuden ajan tasapäistävä tapakulttuuri

Bertrand kyseenalaistaa osaltaan sitkeää käsitystä keskiajasta erityisen pimeänä ja suvaitsemattomana – noitavainojen ja inkvisition – aikakautena todetessaan keskiajan merkinneen vasenkätisille kukoistuskautta, koska heihin ei tuolloin kohdistunut samanlaista poliittista painostusta kuin myöhempinä vuosisatoina.

Varsinainen vasenkätisyyden karsinta alkoi yhteiskunnan yläkerrostumien keskuudessa uuden ajan alussa. 1500-luvun puolivälissä oli esimerkiksi mahdoton ajatella, että hyvin kasvatettu lapsi söisi ruokansa muutoin kuin oikeaa kättään käyttämällä. "Sitä mukaa kun keskiluokat jatkossa rikastuivat ja nousivat yhteiskunnan hierarkiassa, käytösohjeet muuttuivat yhä normatiivisemmiksi, ja niistä karisi pois alkuperäinen yläluokkainen arvokkuus", Bertrand summaa (s. 108).

Tapakulttuurin juurruttamisessa kirkkojen ylläpitämillä kouluilla oli keskeinen osa. Oikeakätisyyden arvostamisessa ei ollut kyse kauniin kirjoitusasun tavoittelusta sinänsä, vaan oppimenetelmästä, jossa yhdistyivät Raamatun ja ajan käytösoppaiden siveysihanteet. Tasapäistävän opetuksen ulkopuolelle jäivät maaseudun köyhät. Välinpitämättömyys maalaisten vääräkätisyyttä kohtaan oli luonteeltaan käytännöllistä. Luku- ja kirjoitustaidottomat työläiset tarvitsisivat arkitöissään molempia käsiään. 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa oikeakätisyyden normi tavoitti heidätkin.

Tuohon ajanjaksoon sijoittuvat myös rotu- ja hygieniaoppien nousu, joka konkretisoitui erilaisuuden sietokyvyn heikentymisenä. Pohdinnat siitä, miksi vasenkätisyyteen kohdistuneesta vihamielisyydestä tuli aikaisempaa järjestäytyneempää, ovat lopulta teoksen mielenkiintoisinta antia. Ajan hengen mukaisesti vasenkätisyys katsottiin yhdeksi rappeutumisen ja jopa hirviömäisyyden tunnusmerkiksi. Toisinajattelevia ja vasemman käden leimaamisen luonnottomuuden (sic) kyseenalaistavia löytyi silti tuolloinkin. Ilmeisen iskun asenteille antoi ensimmäinen maailmansota, joka pakotti monet rampautuneet oikeakätiset vasenkätisiksi.

Kaksi sukupolvea 1900-luvun jälkipuoliskolta

Asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti. Vielä 1950-luvulla lapset pakotettiin Suomen kouluissa oikeakätisiksi kirjoittajiksi. Isäni kutsuu itseään kansakoulun jäljiltä ”molempikätiseksi”. Jokunen vuosi sitten eläkkeelle jäämässä ollut uutistoimittaja muisteli naistenlehdelle antamassaan haastattelussa oikeakätiseksi pakottamisen itsetunnolleen aiheuttamaa pitkäaikaista traumaa. Itse kävin peruskoulun 1980-luvulla, enkä muista saaneeni koulussa minkäänlaista erityishuomiota vasenkätisyyteni vuoksi. Sukupuoleni perusteella minua arvioitiin sen sijaan toistuvasti.

Bertrandin teoksen viihdyttävin osuus ovat anekdootit eri kielten vasempaan liittämistä merkityksistä ja sanalaskuista. Luotettava avustaja on oikea käsi; pahantuulinen ihminen on noussut sängystä vasemmalla/väärällä jalalla; huono-onnisen on kastanut vasenkätinen pappi (he must have been baptized by a left-handed priest) ja niin edelleen.

Voisi hyvin luulla, että nykyään vasenkätisyyden stigma tai eksoottisuus on enemmän kielellinen jäänne kuin mitään muuta. Bertrand kuitenkin huomauttaa aiheellisesti, että vieläkin ”vain oikea käsi on kelvollinen tekemään kunniaa, tervehtimään, tekemään ristinmerkin, vannomaan valan” (s. 13).

Väärän käden historian luettavuudesta huolimatta säilyy edelleen markkinarako tutkimukselle, joka selvittäisi (suomalaisissa) kouluissa toisen maailmansodan jälkeen harjoitetun standardisoimisen kohdentumista lasten vasenkätisyyteen. Bertrandin teoksessa on mainintoja siitä, millaisia vaikutuksia kyseisellä ohjauksella voi lapsiin olla, mutta haastattelututkimus tuon kohtelun todella kokeneista ja sen kanssa eläneistä puolustaisi paikkaansa. Suuret ikäluokat voisivat siis vaatia äänensä kuuluville tässä(kin) asiassa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *