Kolmesataa vuotta informaatiovallankumousta

Kuten Mattelartin teoksen nimi kertoo, kyseessä on tutkimus, jossa historia otetaan vakavasti. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut tieto- tai informaatioyhteiskunnasta puhuttaessa. Usein onkin vaikuttanut siltä, kun tietoyhteiskunnan historiallisten taustojen esittelyä olisi ohjannut teleologinen vakaumus sen osoittamiseksi, että kaikki on nyt toisin. Tämän kaltaisissa puheenvuoroissa historia on toiminut vain peilin kääntöpuolena, taustana, jota vasten on ollut kätevä perustella nykyisin elämämme ajan vallankumouksellisuus.

Mattelart, Armand: Informaatioyhteiskunnan historia. Vastapaino, 2003. 172 sivua. ISBN 951-768-105-4.

Kuten Mattelartin teoksen nimi kertoo, kyseessä on tutkimus, jossa historia otetaan vakavasti. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut tieto- tai informaatioyhteiskunnasta puhuttaessa. Usein onkin vaikuttanut siltä, kun tietoyhteiskunnan historiallisten taustojen esittelyä olisi ohjannut teleologinen vakaumus sen osoittamiseksi, että kaikki on nyt toisin. Tämän kaltaisissa puheenvuoroissa historia on toiminut vain peilin kääntöpuolena, taustana, jota vasten on ollut kätevä perustella nykyisin elämämme ajan vallankumouksellisuus.

Kun informaatioyhteiskunnan historia on esimerkiksi Manuel Castellsille kolmen vuosikymmenen pituinen informaatioteknologioiden kasvavan (taloudellisen) merkityksen ajanjakso, on se Mattelartille yli kolme sataa vuotta kestänyt käsitteiden, ideologioiden ja teknologioiden toisiinsa limittymisen kehityskulku, jonka viimeisintä (mutta ei viimeistä) vaihetta elämme. Hänen mukaansa puhe informaatioyhteiskunnasta on luonnollistanut epäkriittisen kehitysuskon ja taloudellisen voitontavoittelun ideologian. Tämä puhe myös tuottaa käsitystä jatkuvasta "uutuudesta" ja eron tekemisestä entiseen erilaisissa "lopuissa".

Numeroiden mystiikka

Mattelart lähtee informaatioyhteiskunnan historiassaan 1600-1700 -luvuilla kehittyneestä numeroita ja mitattavuutta koskevasta ajattelusta. Hänen mukaansa "ajatus informaation hallitsemasta yhteiskunnasta on ikään kuin kirjattu lukujen mystiikasta innoituksensa saavan yhteiskunnan geneettiseen koodiin". Leibnizin järjen automatisointia koskevat ajatukset toimivat binaarisen aritmetiikan kehityksen lähtökohtana. Tämän kaltaisissa ajattelumalleissa Mattelart näkee Leibnizin ja hänen aikalaistensa pyrkineen vastaamaan modernin kapitalismin muotoutumis- ja kehitystarpeisiin. Leibnizin ajattelussa suunnitelma universaalin kielen kehittämiseksi perustui kaikkien maailman ihmisten yhdistämiseen sellaisen kielen avulla, jossa merkeillä olisi vain yksi merkitys, mikä poistaisi Francis Baconinkin määrittelemän ongelman sanojen "vääristä" merkityksistä.

Mitattu ja normitettu tila

Mitattavuuden ja universaalien merkitysten ihanteiden kehitystä jatkoivat Mattelartin mukaan tilastotiede, maanmittaus, linnoitusarkkitehtuuri ja sotilasstrateginen suunnittelu sekä "geometrinen utopia", jossa mitattavuuden ja laskettavuuden ihanteet nostettiin yhteiskuntasuunnittelun ja poliittisen ajattelun ihanteiksi. Tilastotieteellinen ajattelu tarjosi 1600-luvun lopulta lähtien tukea mahdollisuudelle tehdä yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia päätöksiä epävarmuuden vallitessa. Maanmittaus ja esimerkiksi ranskalaisen linnoitusinsinööri Vaubanin linnoitustekniset uudistukset muuttivat ajatuksia maantieteellisistä alueista, niiden järjestämisestä ja näkemisestä tiettyjen sotilasstrategisten kokonaisuuksien osina. Mattelart kutsuu "geometriseksi utopiaksi" vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen mainingeissa noussutta ajattelua, jossa tila alettiin nähdä normatiivisena ja valtiota alueena katsottiin järjestävän sellaisten normatiivisten järjestysten kuin kansalaisten yhdenvertaisuuden, kielen yhdenmukaistamisen, rikoslain ja asioiden tilastollisen tarkastelun.

Teollinen kontrolloitavuus ja vapaat verkostot

Seuraavaa vaihetta informaatioyhteiskunnan historiassa Mattelart kuvaa tieteellisen ja teollisen keskinäisten suhteiden ideologisen limittymisen kautta. Condorcet´n aiemmin esittämät ajatukset sivilisaatioiden jatkuvasta täydellistymisestä tulivat muun muassa Saint-Simonin kritisoimiksi idealistisina ja yhteiskunta alettiin ymmärtää yhä enemmän teollisuuden ajatusmallien kautta. Tätä industrialistista ja laskelmoivaa ajatusmallia vastaan nousivat muun muassa Amerikassa inhimillisen elämän harmoniaa ja välitöntä luontosuhdetta korostaneet ajatussuuntaukset. Tilastotieteellistä ajattelua hyödyntämällä alettiin yhä enemmän pyrkiä keskimääräisten normien kartoittamiseen yhteiskunnassa ja samalla päädyttiin määrittämään myös "keskimääräistä ihmistä". Samanaikaisesti industrialistisen ajattelun kanssa vaikuttivat kuitenkin myös pyrkimykset luoda "tiedon maailmanlaajuinen kirja" ja "kansainvälisen bibliografisen instituutin" pyrkimys luoda "mundaneum" eli maailmanlaajuinen kaupunki, maailmanlaajuinen verkosto, joka yhdistäisi kaikki maat ja kansat. Keskushallitun industrialistisen ajattelun vastapainoksi nousi myös hajakeskitystä korostava ajattelutapa ja esimerkiksi anarkisti Pjotr Kropotkin korosti vapaiden maataloutta ja teollisuutta harrastavien yhtymien liittoa.

Tietokoneiden kehitys, informaatio ja sivilisaatioiden historia

Tietokoneteknologian kehittymistä toisesta maailmansodasta alkaen Mattelart lähestyy geopoliittisen ajattelun muutosten, kehitettyjen uusien informaation määritelmien ja teknologian historiallisesta merkityksestä kehitettyjen ajatusmallien kautta. Keskeisiä kysymyksiä kyseisen ajan historiallisessa tarkastelussa ovat tällöin: "Missä määrin idän ja lännen maailmanlaajuinen vastakkainasettelu muokkasi sitä geopoliittista asetelmaa, jonka puitteissa tekniset edistysaskeleet otettiin? Miten määritellä informaatio? Minkä merkityksen muistin uudet teknologiat saavat sivilisaatioiden historiassa?".

Geopoliittisesta näkökulmasta Neuvostoliitto oli Mattelartin mukaan ollut alusta lähtien "piiritetty linnoitus" toisin kuin Yhdysvallat, jossa vasta sodan jälkeen sotilasdoktriini muuttui vastaamaan maailmanlaajuisiin uhkakuviin. Yhdysvalloissa erilaiset "think tank":it , muotoutuivat "formalisoimaan sotilaallisiin operaatioihin soveltuvat analyysimallit". Eräs tällainen tutkimusyksikkö oli DARPA, jonka avulla Yhdysvallat pyrki kuromaan kiinni Neuvostoliiton Sputnikin laukaisullaan osoittamaa teknologista etumatkaa. Sama yksikkö myös kehitti internetin alkuversion, ARPANETin, joka tuki Yhdysvaltojen 1960-luvun lopulla kansainvälisesti ajamaa informaation vapaan virtauksen ajatusta. Sama ajatustapa alkoi toimia 1970-luvulla lähtien yhä enemmän myös markkinatalouden mainoslauseena ja se myös muodosti vastapoolin Neuvostoliiton tiukalle informaation liikkuvuuden säätelylle, jolla oli merkittävä osuus samaisen valtion hajoamiseen kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Toisen maailmansodan jälkeen kehittyneessä informaatioteoriassa muodostui keskeiseksi pyrkimys mallintaa informaation tuotantoa, kulkua ja vastaanottoa kasvavassa tietoliikenteessä. Shannonin informaatioteorian lähtökohtana oli tiedon mahdollisimman tehokas välittäminen. Taloustieteilijä Fritz Machlup sen sijaan toi esille informaatioteoreettisten johtopäätösten epävarmuuden ja samalla hän jätti teoretisointinsa ulkopuolelle myös tietoyhteiskunnan tulemisen ennustamisen vääjäämättömänä kehityskulkuna. Tästä huolimatta tiedon, informaation, kulttuurin ja kommunikaation käsitteet juurtuivat yhä enemmän tietoteknologian tarkasteluun ja usein juuri sen deterministiseen, informaatiovallankumousta julistavaan suuntaukseen. Mattelartin mukaan tätä determinismiä edusti muun muassa Marshall MacLuhan, joka puki teknologisen determinisminsä esibabeliaanisesta mytologiasta vaikutteita saaneeseen kieleen tukeutuen voimakkaasti maanmiehensä Harold Innisin poliittisesti kriittiseen ajatteluun, kuitenkin jättäen paljon sanomatta juuri tästä kritiikistä.

Ideologioista vapaan maailmanlaajuisen markkinaverkoston kehittyminen

Luvussa "Jälkiteollisen yhteiskunnan hahmotelmat" Mattelart pyrkii osoittamaan kuinka "teknisesti suuntautunut futurologia" on toiminut historiallisen katkeaman diskurssin tuottajana. Hänen mukaansa tähän kehityskulkuun ovat osansa tuoneet asiantuntijuuden korostunut merkitys tulevaisuusvisioiden tuottajana ja globaalisuusajattelun leviäminen kaikille yhteiskunnan toiminta-alueille. 1960-luvulta alkanut puhe ideologioiden lopusta yhdistyi ajatuksiin "intellektuaalisesta teknologiasta" (Bell), joka tarjosi maaperää ideologiakritiikistä irtoaville näkemyksille tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Yhdistettynä puheeseen maailmanlaajuisten verkostojen ja verkostoitumisen vääjäämättömistä kehityskuluista "tämä puhe tukeutuu informaatioteollisuuden ja informaatioverkostojen nousuun, mikä vapauttaa tuotannon järjestämisen, kuluttajat ja tuotteet rajojen jähmeydestä ja yhdistää ne kaikki itsesääteleviksi markkinoiksi" (mt. 98).

Heikentyvien valtioiden hurmio

Yhteenvetona ajasta, jota elämme kolmannen vuosituhannen alussa Mattelart toteaa, että "teknis-informationalistisesta lähestymistavasta on tullut keskeinen osa sitä hanketta, jonka tarkoituksena on käännyttää koko taivaankappaleemme uuteen markkinademokratiaa palvovaan uskoon ja tehdä siitä yksinapainen)" (s. 127). Hänen mukaansa "vallankumouksista" puhuminen on levinnyt yhtä lailla diplomatiaan, sotastrategisiin esityksiin, maailmanlaajuiseen talouteen kuin demokratian määrittelyynkin. Diplomaattisessa kielenkäytössä vallankumouksella on tarkoitettu siirtymistä diplomatiaan, jossa informaation kontrollin kautta voidaan painostaa valtiota haluttuihin poliittisiin päätöksiin. Sama ideologia vaikuttaa myös sotastrategioissa. Keskeisenä "vallankumousdiskurssissa" Mattelart pitää ideologista puhetta, jossa verkostoitumisen ja informaation vapaan virtauksen selitetään johtavan välittyneisyyden kysymysten merkityksen poistumiseen kun kaikkien sanotaan voivan olla vapaasti yhteydessä toisiinsa. Tämä ideologia peittää kysymykset vallankäytöstä ja tuottaa diskurssia, joka julistaa täydellisen demokratian toteutuneen ja ihmisten vapautuneen ideologioiden kahleista. Samalla kun tämänkaltainen "kitkattoman kapitalismin" (s. 136) ideologia korostuu, korostuvat kuitenkin myös sellaiset vastarinnan muodot kuten antiglobalisaatioliike, jotka pyrkivät murtamaan teknodemokratiaa, vapaita markkinaverkostoja ja valtiotonta maailmanyhteiskuntaa julistavia puhetapoja.

Näkemyksellistä kritiikkiä ja suuria linjoja

Informaatioyhteiskunnan historian ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu Mattelartin selkeä näkemys siitä, kuinka informaatioyhteiskunnasta puhuminen sitoutuu voimakkaasti historiallisiin ja ideologisiin kehityskulkuihin. Keskeistä teoksessa on myös Mattelartin kyky kuvata eri aikoina vallinneita vastaideologioita, joissa esimerkiksi maailmanyhteiskunnan ja informaation vapaan liikkumisen ihanteet saivat toisen muodon kuin niiden hegemonisissa käyttöyhteyksissä. Laajan tietämyksensä pohjalta Mattelart pystyy kuljettamaan lukijaansa läpi vuosisatojen ja osoittamaan kuinka sillä mitä nykyään usein pidetään uutena ja ainutkertaisena kuten verkostoitumisen, ihmismieltä mallintavien koneiden tai maailmanyhteiskunnan ideoilla on juurensa kaukana menneisyydessä. Tässä piilee toisaalta myös itu teoksen kritiikille. Paikoitellen Mattelartin kuvaamat käsitteiden, teknologioiden ja ideologioiden väliset suhteet vaatisivat enemmän eksplikointia ja erittelemistä mikä olisi tehnyt luonnollisesti teoksestakin huomattavasti tuhdimman. Lievästä paranoidisuuden ja vapaiden assosiaatioiden vaikutelmasta huolimatta teos toimii näkemyksellisenä puheenvuorona siihen, kuinka informaatioyhteiskunnan käsite sitoutuu voimakkaasti länsimaisen kulttuuripiirin historiaan ja siinä vaikuttaviin valtasuhteisiin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *