Rauno Lahtisen ja Seppo Kemppaisen teos Turku ilmasta on saanut alkunsa Kalevi Sorin 1950-luvulla ottamista ilmakuvista, jotka kotiseutuharrastaja Kari Savola on antanut tekijöiden käyttöön. Sorin 22 kuvan lisäksi Ilmavoimien kuvapalvelusta on kirjaan saatu 20 ja Viestintäpalvelu Mesetasta 10 kuvaa. Lisäksi useista muista arkistoista on saatu muutamia otoksia kustakin. Onpa kirjoittaja Lahtinen itsekin uskaltautunut yläilmoihin kuvaamaan Turun yliopiston aluetta. Kaikkiaan 67 kuvasta on 55 mustavalkoista ja 12 värillistä. (Takakannen kuvat löytyvät myös kirjan sisältä.) Suurin osa kuvista on otettu lämpimään vuodenaikaan ja vain kolme lumen peittäessä maata. Talvikuvat ovat Ilmavoimien kuvapalvelusta; ilmeisesti siviilejä ei ole huvittanut lähteä kylmille kuvauslennoille. Mustavalkoisia kuvia on eniten 1950-luvulta, ja värikuvia on erityisesti 1970-luvulta.

Kuva: Näkymä Turusta 1880-luuvlta.

1880-luvun kuvat antavat vertailukohtia

Kirjaan on poimittu kuvia Aurajoen kummaltakin puolelta, ja useissa kuvissa näkyy sekä länsi- että itärantaa. Vanhin ilmakuva on vuodelta 1918 Vähä-Heikkilän lentoasemasta (Ilmavoimien kuvakokoelma), ja uusin kuva on Aurajoen suupuolelta Airistolle päin kulttuuripääkaupunkivuoden Culture 2011 Regatta -tapahtuman ajoilta (Turun kaupungin kokoelma). Vanhimmat kuvat ovat kuitenkin peräisin 1880-luvulta ja Åbo Akademin kuvakokoelmasta, mutta niitä ei ole otettu ilmasta vaan muuten korkealta.

Lahtisen ja Kemppaisen kuvaretki alkaa kirjan kannesta, vuonna 1958 otetusta kesäisen vehreästä yleiskuvasta, jonka alareunaa hallitsee tuomiokirkko sekä Piispankatu arkkipiispan taloon ja fabriikkitaloihin asti, ja jonka takarajaus ulottuu Kakolan vankilan, Mikaelinkirkon, ratapihan sekä Juhannuskukkulan tuolle puolen. Kirjan sisällä 1880-luvun kuvat ovat heti alussa, mutta muuten teos etenee kiintoisasta kohteesta toiseen vuosista ja vuosikymmenistä välittämättä.

Kuva: Näkymä Turusta, Carl Johan Schoultz 1900-1920, Åbo Akademis bildsamling

Ensimmäinen 1880-luvulla otettu kuva avaa näkymän Vartiovuorenmäeltä Aurajoen toiselle puolelle Puolalanmäen palotornin suuntaan, ja sitä hallitsevat Phoenix-hotelli (valm. 1878), Pyhän Alexandran kirkko (1846) ja Cygnaeuksen koulu (1867). Muita korkeita rakennuksia ei tienoilla näy, mutta yksi- ja kaksikerroksisia taloja näyttää olevan limittäin ja lomittain. Toisen kuvan ottaja on tähdännyt kamerallaan tuomiokirkon tornista merelle päin. Näkymä levittäytyy koko aukeaman laajuisena – muita yhtä isoja kuvia ei kirjassa olekaan – ja ulottuu Vähätorilta Hirvensaloon, Turun linnaan, Ruissaloon sekä Raision ja Naantalin suunnassa siintäville pelloille ja metsiin. Åbo Svenska Teater (1839) seisoo jokseenkin kuvan keskellä, ja sen edessä aukeaa elämää kuhiseva kauppatori. Tässä kuvassa kaupungin talot näyttävät vielä ihmisen mittaisilta, kun ne ovat valtaosin kaksikerroksisia.

Useimmilla kirjan aukeamilla valokuva täyttää vasemman sivun, ja oikealla on puolen sivun pituinen esittelyteksti  kuvauskohteesta. Paristakymmenestä kohteesta on vielä yksi tai useampi pieni kuva lisäämässä informaatiota. Sanallisissa esittelyissään Lahtisen kaupungin rakennuskannan historian tuntemus pääsee oikeuksiinsa, ja utelias lukija olisikin halunnut tietää maisemissa tapahtuneita muutoksista enemmänkin. Esittelyt on suunnattu nimenomaan turkulaisille, eivätkä ne kaikki avaudu kaupunkia tuntemattomalle. Vieras ei välttämättä tiedä edes, missä Wiklundin tavaratalo tai Juslenia sijaitsee tai mikä on föri. Kaikki yksityiskohdat eivät avaudu minullekaan uusturkulaiselle, joka olen asunut täällä vasta 40 vuotta. Sen sentään tajusin, millaisia puutaloja on aikanaan ollut sen kammotuksen paikalla, jossa nykyisin asun.

Kuva: Turun linja-autoasema 1950.

Täll puol ja tois puol jokke

Ilmasta näpsityt kuvat alkavat vuonna 1950 otetulla näkymällä tuomiokirkon suunnasta Linnan- ja Eerikinkadun välisten korttelien kohdalta, joten sitä voi hyvin verrata 1880-luvun panoraamaan. Kamera katsoo satamaan ja merelle päin ja näyttää edellisen vuosisadan lopun jälkeen osin paljonkin muuttunutta rakennuskantaa.

Kuva: Turun Saippua ja Pikku Berliini 1950

Kaupungin esittely jatkuu kohteesta toiseen; erityistä juonta en siinä havainnut. Joen länsipuolelta on eniten näkymiä: on kauppatoria useaan kertaan eri vuosikymmeniltä, VR:n konepajaa, Artukaisten lentokenttää, Pikku-Berliiniä, linja-autoasemaa, ammattikoulua ja konserttitaloa. On linnaa ja linnanpuistoa, satamaa, jokisuuta ja Aurajoen telakka-aluetta. Itäpuolelta on Urheilupuistoa, Vähä-Heikkilää, Stålarminkatua, Tipulaa, Yliopistonmäkeä, Sirkkalan kasarmia, Lääninsairaalaa; Kupittaan Savea, ruotsalaistaloja ja puutarhakoulua. Varsinaisen fokuksen lisäksi kuvissa näkyy paljon lähiympäristöä. Otokset kertovat pääasiassa ajasta, jolloin asuin- ja liikerakennukset eivät vielä olleet levinneet keskustan läheisille pelloille eivätkä vallanneet ruutukaavan laitamien ja jokisuun teollisuusalueita. Kuvakavalkadi päättyy 1950-luvun Kupittaan siirtolapuutarhaidylliin.

Kuva: Turun linna 1950-luvulla

Kirjan useimmat ilmavalokuvat ovat laadultaan hyviä, jopa erinomaisia, mutta surkeimmatkin otokset kertovat Turun historiasta asioita, joita sanat eivät yksin pystyisi selvittämään ja joita ilman monet kaupungin kiintoisat vaiheet saattaisivat jäädä kokonaan unholaan. Kuvaluettelo löytyy kirjan lopusta, ja siellä on myös lyhyt kirjallisuusluettelokin. Sisällysluetteloa kirjasta ei löydy, eikä sitä kovin moni kaivannekaan.

Turku ilmasta täydentää upeasti Rauno Lahtisen Turun puretut talot-sarjaa. Se on nähtävä ja luettava.

P.S. Lempikuvani kirjassa on Ilmavoimien kuvapalvelun otos vuodelta 1928 sivulla 16. Siinä Kauppatorin laajalla aukiolla ei ole pytingin pytinkiä!