Kuuluisalla tieteilijällä Galileo Galileilla (1564-1642) oli kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika, joiden äiti oli kaunis venetsiatar Marina Gamba. Galileo ei avioitunut lasten äidin kanssa, joten tyttäret olivat "naimakelvottomia"; niinpä heidät sijoitettiin nuorina luostariin. Varsinkin tyttäristä vanhempi, Suor Maria Celeste, piti kuitenkin kiinteästi yhteyttä isäänsä, ja tämä tuki tyttäriään taloudellisesti.

124 Suor Maria Celesten kirjoittamaa kirjettä on säilynyt (Galileon kirjoittamat kirjeet ovat hävinneet tai tuhottu). Näiden kirjeiden ja Galileon elämänvaiheiden pohjalta amerikkalainen tieteiskirjailija Dava Sobel on rakentanut teoksensa Galileon tytär. Tähtitieteestä, tieteellisestä tutkimuksesta ja tieteen historiasta kirjoittanut Sobel on ensi kertaa tuonut Suor Maria Celesten kirjeet muidenkin kuin italiantaitoisten luettavaksi.

Sobelin historiateoksen pääjuonteena kulkee tuttu tarina Galileon tieteellisestä työstä ja tasapainoilusta kirkon ja tieteellisen omatuntonsa kanssa. Vahvaa lisäväriä sille antavat samanaikaisesti kuvattavat Suor Maria Celesten elämänvaiheet luostarissa. Nuorempi sisar, Suor Arcangela, oli luonteeltaan ilmeisesti masennukseen taipuva, ja hänestä on säilynyt vähemmän tietoja.

Sukulaiset kävivät tapaamassa sisaria luostarissa, missä he saattoivat keskustella kalterein jaetun salin eri puolilta ja jopa nauttia aterioita samassa tilassa toistensa kanssa. Suor Maria Celeste ja hänen sisarensa saivatkin nähdä niin veljensä kuin tämän jälkeläiset, ja usein myös lähellä asuvan isänsä. Galileon asunto sijaitsi vain kivenheiton päässä San Matteon luostarista, jossa Suor Maria Celeste ja Suor Arcangela elivät.

Tapaamisten lisäksi perheenjäsenet kirjoittivat toisilleen kirjeitä, ja kirjeiden mukana vaihdettiin paljon muutakin kuin kuulumisia. Maria Celeste ompeli isälleen liinavaatteita, kauluksia ja muita tärkeitä vaatekappaleita, valmisti leipomuksia ja makeisia isänsä toimittamista hedelmistä, lähetti tälle milloin talviruusuja, milloin mitäkin. Nämä vaelsivat erilaisten lähettien mukana tyttäreltä isälle ja päinvastoin. Galileo lähetti samoin tarvikkeita luostarin ulkopuolisesta maailmasta, kuten osoittaa eräänkin Suor Maria Celesten kirjeen loppu:

"Palautan tässä myös teille pöytäliinan, johon olitte käärinyt lähettämänne lampaan, ja muistutan, että teillä on yksi meidän tyynyliinamme, se jonka panimme siihen kannelliseen koriin paitojen suojaksi."

Monet olivat myös ne "kerjuukirjeet", joita Suor Maria Celeste kirjoitti isälleen. Luostari kärsi taloudellisesta niukkuudesta, ja tytär pyysi väliin rahaa itselleen vuokratakseen paremman huoneen itselleen, väliin hän toivoi isän avustavan suoraan luostaria. (Samankaltaisia kirjeitä on, kiinnostavaa kyllä, säilynyt jopa Naantalin luostarista.) Kirjeistä käy ilmi, että näin myös tapahtui.

Arkisten asioiden lisäksi Galileo näyttää kirjoittaneen tyttärelleen myös tieteellisistä hankkeistaan, ja Suor Maria Celeste ilmaisi kirjeissään toistuvasti ihailunsa isäänsä kohtaan. Tytär ohitti ongelmalliset uskonnolliset dilemmat, joita isän tutkimukset ja niiden raportointi aiheuttivat. Galileon jouduttua Roomaan inkvisition kuultavaksi Suor Maria Celeste huolehti isänsä tiluksista ja omaisuudesta, toisin sanoen tilalla toimivat alaiset kävivät neuvottelemassa tyttären kanssa sadon myymisestä, viinin valmistamisesta ja muista tärkeistä kysymyksistä, ja Suor Maria Celeste raportoi tiedot isälleen ja rukoili tämän pikaista ja onnellista kotiinpaluuta.

Dava Sobelin teos on arvokas sikäli, että se tarjoaa kiintoisaa tietoa luostariin suljettujen ja sen ulkopuolella elävien perheenjäsenten suhteista, isän ja tyttären välisestä kiintymyksestä ja Galileonkin elämän arjesta, ruoanlaitosta ruttolääkkeiden nauttimiseen. Se kuvaa myös luostarin arkea, ja ohimennen lukija tutustuu monenlaisiin sisariin ja heidän vaiheisiinsa.

Teos on kirjoitettu selkeästi ja ymmärrettävästi, ja taitto ja kuvitus ansaitsevat myös kiitosta. Galileon tieteellisten teosten sitaatit ovat kiinnostavia, Suor Maria Celesten kirjeet leikkisiä, hauskoja ja taidokkaita, samalla kun hän pyrkii osoittamaan nöyryyttään ja varomaan, ettei vaikuttaisi siltä kuin antaisi isälleen neuvoja tai esittäisi liian varmoja mielipiteitä asioista. Toisaalta lukija kokee kirjeiden ääressä tietyn vierauden tunnon – mitä nämä rakkautta ja hellää huolta osoittavat sanat ovat merkinneet Suor Maria Celestelle, kun hän ne kirjoitti?

Galileon vaiheet herättävät lukijassa aina ajankohtaisen kysymyksen siitä, miten paljon tieteentekijät – Galileo tai myöhäisemmätkin tutkijat – joutuu modifioimaan tuloksiaan, jotta mesenaatit tai tärkeät yhteiskunnalliset vaikuttajat eivät kääntyisi tutkijaa vastaan. Kirkollinen tuomio oli Galileolle selvästi hyvin järkyttävä kokemus, ja hän joutui muokkaamaan teoksiaan, jottei joutuisi täydelliseen epäsuosioon. Yhteiskunnan vallankäyttäjillä on ollut ja on keinonsa, joilla vallitsevien käsitysten kritisoijista voidaan tehdä hampaattomia myötäilijöitä – kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti.

Vaikka kirja kokonaisuutena onkin hyvin kiintoisa, otsikon ja sisällön välillä vallitsee epäsuhta. Galileon tieteelliset elämänvaiheet saavat pitkiksi ajoiksi pääosan, ja Suor Maria Celeste unohtuu tavalla, joka ei vaikuta tietoisesti valitulta tyylikeinolta. Suor Maria Celeste jää isänsä varjoon teoksessa, jonka otsikko lupaa tyttärelle pääosaa. Vaikka Dava Sobel hylkääkin monet Galileon elämänkertaan liitetyt glorifioidut kaskut ("Se liikkuu sittenkin" jne.) Galileo pysyy edelleen suurmiehenä. Toisaalta, kyseessä on populaari historiateos, ehdottomasti hyvä tapa tutustua Galileihin ja aikakauden tieteellisiin ihmeisiin, siinä sivussa kuuluisan miehen tyttäreenkin. Kriittinen analyysi olisi voinut syventää teoksen laajemmaksi tulkinnaksi aikakauden yhteiskunnasta.