Koulumuistoja Kalliosta

Maineikas Kallion ilmaisutaidon lukio oli viime syksynä kuten useasti aiemminkin koko maan suosituimpien lukioiden joukossa. Koululla on kuitenkin kiinnostava menneisyys myös ennen sen erikoistumista ilmaisutaitoon vuonna 1982. Se oli muun muassa yksi ensimmäisistä Helsingin suomenkielisistä oppikouluista. Tämä ja paljon muuta selviää Kallion yhteiskoulun ja myöhemmin Kallion lukion monivuotisen rehtorin kouluneuvos Armas Paavolan kirjoittamasta juhlakirjasta, joka julkaistiin koulun täyttäessä 100 vuotta syksyllä 2002.

Paavola, Armas: Koulu Kalliossa. Muistoja 100-vuotiaasta Kallion yhteiskoulusta ja Kallion lukiosta. Edita, 2002. 256 sivua. ISBN 951-37-3719-5.

Maineikas Kallion ilmaisutaidon lukio oli viime syksynä kuten useasti aiemminkin koko maan suosituimpien lukioiden joukossa. Koululla on kuitenkin kiinnostava menneisyys myös ennen sen erikoistumista ilmaisutaitoon vuonna 1982. Se oli muun muassa yksi ensimmäisistä Helsingin suomenkielisistä oppikouluista. Tämä ja paljon muuta selviää Kallion yhteiskoulun ja myöhemmin Kallion lukion monivuotisen rehtorin kouluneuvos Armas Paavolan kirjoittamasta juhlakirjasta, joka julkaistiin koulun täyttäessä 100 vuotta syksyllä 2002.
Koulu Kalliossa -teos on ryhmitelty kolmeen suurempaan päälukuun koulun nimenmuutoksia seuraten. Temaattinen käsittely tapahtuu päälukujen sisällä ja lopussa on vielä erillinen luku koulun juhlista. Ensimmäinen pääluku kattaa koulun syntyvaiheet ja ensimmäiset vuodet Sörnäisten yhteiskouluna 1902-1913. Siinä kerrotaan muun muassa miten Kallion ja Sörnäisten huonot elinolot ja huoli maalta muuttaneiden työläisten koulutuksesta sai Alatorniolaiseen pappissukuun kuuluneen Hanna Castrenin anomaan Keisarilliselta Majesteetilta lupaa viisiluokkaisen, pojille ja tytöille tarkoitetun, suomenkielisen alkeiskoulun perustamista. Luvussa käsitellään myös 1900-luvun alun koulutalon ja irtaimiston hankkimiseen liittyneitä ongelmia sekä alkuvuosien opettajakuntaa.
Toinen ja pisin pääluvuista kattaa ajan Kallion yhteiskouluna, eli vuodet 1913-1977. Koulun vaiheita jäsensivät monet yhteiskunnan tapahtumat. Venäjän toinen sortokausi, ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen sekä sitä seurannut kansalaissota vaikuttivat ensimmäisten vuosikymmenien koululaiselämään. Teoksesta selviää esimerkiksi miten kansalaissodan jättämät henkiset arvet näkyivät lukuvuonna 1918-1919 oppilaiden lisääntyneenä levottomuutena sekä oppilaiden ja opettajien lisääntyneenä sairasteluna. Itsenäistyminen taas vaikutti koulutyöhön suoraan muun muassa pakollisen venäjän kielen poistumisena lukusuunnitelmasta. Toinen maailmansota näkyi koulujen ajoittaisina sulkemisina, kouluopetukseen lisättyjen väestönsuojelukurssien ja koulupäivät keskeyttäneiden ilmahälytysten muodossa.
Kiinnostava vaihe suomalaisten oppikoulujen historiassa oli ns. kouludemokratia-kokeilu 1960-70-luvuilla, jossa Teiniliitolla oli huomattava rooli. Kouludemokratialla pyrittiin lisäämään oppilaiden itsemääräämisoikeutta ja kouluoloihin vaikuttamista muun muassa kouluneuvostoilla, joissa sekä oppilailla että opettajilla oli omat edustajansa. 1960- ja 1970-luvuilla politiikka näkyi oppikouluissa vahvasti ja kouludemokratia vaalit olivat usein selkeästi puoluevaaleja. (Puolue)politiikan läsnäolo kouluissa kuten kouluyhteistyökokeilutkin loppuivat kuitenkin varsin pian. Tätä Suomen kouluissa ainutlaatuista aikaa olisi voinut käsitellä enemmänkin. Myös syitä kouluyhteistyön ihanteen laimenemiseen oppikouluissa olisi voinut pohtia perusteellisemmin. Nyt se jää hieman epäuskottavalta kuulostavaan toteamukseen siitä miten oppilaiden ymmärrys koulun toimimisesta oppilaiden paras etu mielessä tyrehdytti kouludemokratiakokeilun Kalliossa.
Suomessa siirryttiin 1970-luvulla peruskoulujärjestelmään, joka aiheutti suuria mullistuksia koko koulumaailmassa. Oma suuri kysymyksensä Kallion yhteiskoulussa oli lisäksi uudistuksen myötä siirtyminen yksityisestä koulusta kunnalliseksi. Päälukuun mahtuvat vielä luvut oppilasarvostelusta ja rangaistuskäytännöistä sekä johtokuntien ja vanhempainneuvostojen roolista koulussa. Pitkä mutta suppea alaluku koulun opettajakunnasta eri oppiaineisiin ryhmiteltynä toimii parhaiten nimihakemistona.
Viimeinen pääluku Kallion lukiosta 1977-2002 keskittyy koulun ilmaisutaidon opetukseen sekä koulua käyneiden ja myöhemmin taidealalla tunnetuksi tulleiden entisten oppilaiden esittelyyn. Mielenkiintoista on että jo vuonna 1985 noin 30 prosenttia Kallion lukion oppilaista tuli pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Kallion lukio muuttui ilmaisutaitoon keskittymisen myötä yhä selkeämmin helsinkiläisestä koulusta valtakunnalliseksi.
Paavola hyödyntää teoksessa myös kaunokirjallisuutta, josta hän on löytänyt monta jopa suoraan koulua kuvailevaa katkelmaa. Katkelmien joukossa on muun muassa otteita koulun ensimmäisenä englanninopettajana toimineen Toini Swanin kirjeistä sisarelleen Anni Swanille, Mika Waltarin nuoruudenmuistoista tai Pirkko Saision elämäkerrallisista teoksista. Koulu Kalliossa on julkaistu pehmytkantisena pokkarina. Ratkaisu on lukijaystävällinen ja kirjaa on kokonsa vuoksi helppo käsitellä ja lukea. Kuvia koulun eri vaiheista, vaikkakin mustavalkoisia on riittävästi. Miinuksena on tosin teoksen välittämä kuva kouluelämän siloisuudesta. Varjopuolia tai konflikteja ei sadan vuoden ajalta tunnu löytyvän juuri lainkaan. Tämä varmaan selittyy kirjoittajan ja kohteensa läheisen suhteen kautta. Kaiken kaikkiaan Koulu Kalliossa on kuitenkin kiinnostavaa luettavaa erityisesti koulun entisille oppilaille. Sillä on annettavaa myös Kallion koulua käymättömille suomalaisen oppikoululaitoksen historiasta kiinnostuneelle. Myös Helsingin paikallishistoriaa on tuotu luontevalla ja kiinnostavalla tavalla mukaan.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *