Koulutuksen aatehistoria

Ahonen, Sirkka: Vastapaino 2003. Kenelle: aatehistorian, poliittisen historian, kouluhistorian ja koulutuksen opiskelijoille ja harjoittajille. Professori Sirkka Ahonen on Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori. Hänellä on takanaan useiden vuosien kokemus sekä koulumaailmasta että sen akateemisesta tutkimuksesta.

Ahonen, Sirkka: Yhteinen koulu. Tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmanista tähän päivään. Vastapaino, 2003. 230 sivua. ISBN 951-768-128-3.

Ahonen, Sirkka: Vastapaino 2003.

Kenelle: aatehistorian, poliittisen historian, kouluhistorian ja koulutuksen opiskelijoille ja harjoittajille.

Professori Sirkka Ahonen on Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori. Hänellä on takanaan useiden vuosien kokemus sekä koulumaailmasta että sen akateemisesta tutkimuksesta. Itse pidin hänen tyylistään kirjoittaa. Kirjan teksti on soljuvaa ja selvää, akateemista kieltä parhaimmillaan.

Kirjassa käydään läpi suomalaisen kouluhistorian vaiheet. Se alkaa siteerauksella eräästä vuoden 2002 Opettaja-lehden pääkirjoituksesta. Siinä todettiin, että "Tasa-arvo ei enää toteudu". Ahosen mukaan väite ei ole uusi. Päinvastoin, koko suomalaista peruskoulutuksen historiaa leimaa huoli oppilaiden tasa-arvon toteutumisesta. Itse tavoite on ollut kirkas, eli taataan koulutus kaikille. Koulutuksen suunnan on määrännyt se, kuka milloinkin on saanut vahvimmin tulkita tasa-arvon ihannetta. Peruskoulutus on reflektoinut koko yhteisön ihmiskuvaa ja ihanteita.

Kirjassa käydään läpi ideaaliset käänteet ja poliittiset myrskyt, joissa suomalaista kansanopetusta pedattiin. Ahonen aloittaa J.V. Snellmannin ajatuksista velvoitteen tasa-arvosta. Jokaisen ihmisen velvollisuus oli, yhteisen hyvän nimissä, sivistäytyä. Valtion oli tarjottava siihen puitteet. Aloitettiin kansakoulutoiminta.

Vuoden 1918 sodan jälkeen tasa-arvo punnittiin uudelleen: Sosiaalidemokraattien mielestä yhteinen koulutus eheyttäisi jakautuneen kansakunnan. Oikeisto tavoitteli tasa-arvoista koulutusta saadakseen ääriaineiston järjestykseen. Motiivien ristiriidasta huolimatta oltiin samaa mieltä keinoista, joilla tavoitteisiin pyritään. Säädettiin laki oppivelvollisuudesta.

Tasa-arvon huipentuma oli peruskoulu-uudistus 1960-luvulla. Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuului tasa-arvoinen oikeus perusopetukseen. Saman tasoiset opettajat, opetussunnitelmat, standardoidut testit, taulukot ja tavoitteet asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta oli osa suurta unelmaa, tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tämä unelma sai kritiikkiä jo omana aikanaan, mutta todelliseen ideologiseen vastatuuleen se joutui kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tavoitellun tasa-arvon sijaan peruskoulun sanottiin latistavan yksilöiden omaa yritteliäisyyttä. Tasapaksu koulutus ei kritiikin mukaan pystynyt tarjoamaan eväitä kilpailuyhteiskunnassa selviämiseen. Nyt kyseenalaistetaan myös valtion asema koulutuksen tuottajana: toteutuisiko tasa-arvo sittenkin paremmin yksityisissä kouluissa?

Mielestäni kirja oli selkeydessään aivan vertaansa vailla. Oletan kirjan kuuluvan jo nyt ainakin kasvatustieteilijöiden kurssikirjoihin. Se tulee epäilemättä kuulumaan niihin tenttikirjoihin, joiden sisällöstä on hyötyä opintojakson suorittamisen jälkeenkin.

Kannen aapiskukot ovat mielestäni kekseliäs veto. Muutoin valittu ulkoasu oli liian valju. Kirjan koko, pehmeäkantisuus, tekstin sijoittelu ja valittu typografia kertovat kirjan kuuluvan tenttikirjallisuuteen. Tenttiin lukijat joutuvat kirjan lukemaan, koska eivät muuten saa opintoviikkoja. Muut lukijat sen sijaan saattavat karttaa puisevan oloista, vaikkakin siis sisällöltään rautaista, ruskeakantista opusta. Toimitustyön "keskenjättäminen" näkyy jo sisällysluettelossa. Valitusta kirjasintyylistä johtuen sisällysluettelo ei auennut yhdellä silmäilyllä. Mielestäni on vahinko, ettei sisällöllisesti ansiokasta tekstiä puettu houkuttelevammin, koska käsikirjoitus sinänsä olisi tarjonnut eväät olla yksi vuoden 2003 menestyneimmistä yhteiskuntahistoriikeista.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *