Krimin ja Suomen kohtalonyhteys yli 160 vuotta sitten

John Nurmisen Säätiö tekee arvokasta kulttuurityötä julkaisemalla kauniita kirjoja, joita ei edes hinnalla pilata. Kirjamessuilta löytää kovakantisia, runsaasti kuvitettuja järkäleitä, joissa myös teksti on painavaa asiaa, kaikin puolin huoliteltua ja pätevää tietoa. Krimin sota on vieläpä ajankohtainen aihe, vaikka sijoittuukin 1850-luvulle ja tunnetaan Suomessa paremmin Oolannin sotana.

Johnsson, Raoul; Malmberg, Ilkka: Kauhia Oolannin sota - Krimin sota Suomessa 1854-1855. John Nurmisen Säätiö, 2013. 464 sivua. ISBN 978-952-9745-36-4.

Tämän komean kirjan pääosa, noin 340 sivua, on omistettu Raoul Johnssonin selostamalle Suomen rannikoiden tapahtumille. Teoksen alussa on kuitenkin myös noin 80 sivun edestä Ilkka Malmbergin johdantoa, ja lopussa vielä kaksisivuinen ”Venäläinen torjuntavoitto” -luku rauhanteosta, joista saa riittävän käsityksen 1850-luvun maailmanpolitiikasta ja Mustanmeren taisteluista. Jo sinänsä hyödyllistä tekstiä elävöittävät valokuvat (Krimin sodassa kirjeenvaihtajat oppivat ensimmäisen kerran paremmin hyödyntämään valokuvaustekniikkaa), sanomalehtien sivut, kartat ja mm. Ivan Aivazovskin vettä tihkuvat maalaukset.

image

Kuva: Roger Fenton Major Hallewell, 1855. Fenton Crimean War Photographs, Library of Congress, LC-USZC4-9295

Suomalaiset seurasivat konfliktin kärjistymistä Kaukasiassa ja Balkanilla, jossa Anders Ramsayn mukaan ”Turkkilaiset ja kurdit tappoivat joukoittain armenialaisia ja bulgarialaisia” (s. 47) – tämä tosin vaikuttaa pikemminkin vasta 1870-luvun tapahtumien muistelulta. Venäjä oli ylpistynyt sotavoimiensa voittamattomuudesta ja tavoitteli vaikutusvaltaa Jerusalemissa, jonne matkusti Nikolai Gogolin tapaan runsaasti venäläisiä pyhiinvaeltajia. Jerusalemin kristityt eivät kuitenkaan tulleet toimeen keskenään, vaan pääsiäisenä 1846 joukkotappelussa kuoli 40 munkkia ja Betlehemin syntymäkirkosta kähvellettiin seuraavana vuonna tähti. Nikolai I:n haave pyhiinvaelluksesta meni pilalle vuoden 1848 Euroopan vallankumousten vuoksi.

Suomalaiset ovat olleet monessa mukana. Venäjän lähettiläänä Konstantinopolissa turkkilaisia provosoimassa ja ylipäällikkönä Krimillä tunaroimassa oli Suomen kansalainen, kenraalikuvernööri Aleksandr Menshikov, joka sai eron ylipäällikön tehtävistään neljä päivää ennen kuin kenraalikuvernöörin virastaan. Taisteluihin osallistui Krimillä useita suomalaisia upseereja, vaikka Suomen Kaarti ei ehtinytkään Liettuaa pidemmälle. Paikalla kävivät niin nuori Leo Tolstoi kuin  Florence Nightingale ja tämän venäläinen vastine Darja Mihailova sekä kirurgiaa kehitellyt Nikolai Pirogov. Ranskassa ja Britanniassa koettiin ensi kertaa sanomalehdistön mahti sotaväsymyksen levittäjänä. Kulttuuriin omaksuttiin paikannimistöä (Pariisin metroasemille), ruokalajeja, golftermi, krimiturkki ja sanapari ”red line”. Nobelin veljekset saivat maailmanmainetta valmistamalla Venäjän laivaston Suomen rannikolle kylvämiä miinoja.

Suomessa ensimmäisiä ”Oolannin sodan” laukauksia ei ammuttukaan Ahvenanmaalla vaan Tammisaaren lähellä 19.5.1854. Historian professoriksi nimitetty Zachris Topelius järkytti Venäjän tappiota toivoneita ystäviään 24.5.1854 runolla, joka vakuutti suomalaisten uskollisuutta Venäjälle. Syyskuussa sää kylmeni liikaa, mutta vihollinen palasi Suomenlahdelle toukokuusta marraskuuhun 1855.

image

Kuva: E. T. Dolby: HMS Bulldog tulittaa Bomarsundia, 15 elokuuta 1854. Wikimedia Commons.

Britanniassa kveekarit arvostelivat omaa hallitustaan ja keräsivät rahaa Raahen tuhojen hyvittämiseksi. Ranskankin laivasto osallistui ”engelsmannien” liittolaisena taisteluihin Suomen merillä ja rannoilla. Suomalaiset eivät kuitenkaan kantaneet sodasta kaunaa vihollisille. Vankeja kohdeltiin puolin ja toisin herrasmiesmäisesti, Kokkolassa brittiupseerit saivat osallistua tanssiaisiin, ja Englantiin kuljetetut suomalaisvangit sepittivät tunnetun laulun. Viimeinen suomalainen sotavanki menehtyi Englannissa kesäkuussa 1856 rauhan jo tultua.

Brittiläis-ranskalainen laivasto ei milloinkaan hyökännyt Turkuun, vaikka siellä tulikin paniikki 22.8.1854. Ilmeisesti tähän viittaa sveitsiläisen Nobel-kirjailijan Karl Spittelerin 35 vuotta myöhemmin kirjoittama hulvattoman hauska veijaritarina Turun pommitus (suom. Turku 2011), jonka Johnssonkin olisi voinut mainita.

Oikeinkirjoituksessa on horjuntaa Asovanmeren kohdalla (s. 41). Krimin sodan traagisimmista seurauksista olisi voinut mainita tataarien kiihtyneet karkotukset ja sivunäyttämöllä nykyisessä Sotshissa 1864 huipentunut tsherkessien kansanmurha. Vaikka sota koettiin Venäjän tappioksi, Venäjä toipui nopeasti nöyryytyksestään kun taas liittoutuneet länsimaat tulivat haluttomiksi puuttumaan enää aseellisesti Mustanmeren ympäristön konflikteihin. Ahvenanmaa demilitarisoitiin.

image

Kuva: Suomenlinnan pommitus 1855, julkaissut Gustav Kühn, Neu Ruppin, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *